Jos mies...

Johon ihastuin viime kesänä vaikka ajattelin jo, etten enää ikinä halua miestä elämääni enkä tarvitse. Tämä suhde ei lähtenyt kehittymään, koska mies minua 11 vuotta nuorempi ja perheetön. Sekä tämä nuorempi mies tuntee lasteni isän eikä halua tämän takia myöskään mitään kanssani. Ajauduimme kotimatkalle viime kesänä muutaman kerran kaksistaan. Seksiä ei ikinä ollut vaikka sähköä on valtavasti. Unissa kyllä olen hänen kanssaan touhunnut paljon, koska katsekin välillämme on järisyttävää. Olemme sitten kuitenkin tietoisesti pysyneet toisistamme kaukana. Ja se on Okei. Olen toivonut, että hän tässä löytäisi jonkun mukavan naisen itselleen ja homma unohtuisi kokonaan.

Viikonloppuna olimme samoissa juhlissa, vilkuilua, vilkuilua. Mutta onneksi hänen seurassaan oli myös nainen. Kotimatkalle tämä nainen ei kuitenkaan lähtenyt samaa matkaa. Vaan juhlista oli yhteiskyyditys ja minä istuin ystävä miehen viereen, jolla vaimo ja nauroimme ja juttelimme, nimetään tämä mies Jormaksi. Tämä ihastus jäi kyydistä ennemmin ja viittoili minut sanalle. Sipaisi poskea ja sanoi "Laita viestiä." Laitoin, että "Selitä." Johon hän vastasi, että "Pidä nyt kivaa Jorman kanssa."

Ja tämän jälkeen ei mitään.

Hämmentää. Niin pienet sanat, mutta hämmentää ja ihan typerä kirjoittaa tänne. Mutta eikö tuo aika mustasukkaista nyt ollut? Ikäerosta huolimatta on kyseessä myös jo aikuinen ihminen, kun itse olen 41.

Mustasukkaista siis tavallaan sipaisulla näyttää muille autossa olleille, että meilläpä on jotain ollut ja sitten tämä typerä viesti päälle.

Olen elämässäni vaikean eron läpi käynyt. Mutta ihmisenä sellainen, että paras on oikeasti olla yksin. Vaikka sähköä on niin tilanne on minulle hyvä näin. Rakastin kuitenkin vielä omien lasteni isää erotessamme. Mutta hämmentää. En kirjoittanut mitään tämän lisäksi. Hän ei enää jatkanut.

 

Minulla ei siis kuitenkaan todellakaan ollut tämän Jorman kanssa mitään sellaista siinä. Olemme ystäviä jo nuoruudesta asti. Eikä ikinä ole myöskään ollut mitään. Humalassa toki olimme kaikki. Mutta millä tämänkaltaiset ihmissuhteet joko etenee tai unohtuu? Tuntuu, että pysymme vaan siinä samassa kiimassa koko ajan. Olisin valmis vain yhden yön kiimaankin, tämähän voisi olla sillä ohi. Mutta alkaa tuntumaan, että miehellä on ihan tunteita pelissä. Vai onko? Vai mistä tämmöinen mustasukkaisuus voi johtua? Jos ei olisi tunteita niin voiko olla mustasukkainen?

 

Itsekin leikittelin ajatuksella kyllä lähinnä viime kesänä, kun ihastuin että kuinka asiat etenisi ja olisiko minusta sittenkin tähän? Mutta kävin tunteet läpi. Olisi minusta siihen ollut kokeilemaan. Mutta minulla on lapset, ja entinen elämä. Sekin taitaa olla este ihan molempien puolelta. Mutta minkälaisen keskustelun avauksen nyt teen? Vai annanko taas olla? Seuraavat juhlat joissa näemme on taas ihan juuri, en tämmöistäkään peliä jaksa enää pelata.

 

Mikset kerro suoraan. Että "jorman" kanssa ei ollut mitään. Ja että sinuakin kiinnostaa mutta muttia taitaa olla liikaa.

Helpoimmalla pääset kun ette vaan jahkaa ja oleta.


(Eikä se polte mihkään katoa vsikka se toisen löytäisikin)

 

No se keskustelu käytiin jo viime kesänä.

Aina ajattelen, että nyt loppu ja kun en näe häntä niin on ihan hyvä hengittää. Näen hänet ja tiedän, että se tunne taitaa olla pysyvää. Se kuitenkin helpottaisi tilannetta jos hän olisi varattu. Nyt tässä tavallaan vaan kellutaan.

Toisaalta, mitä hänelle olisi kuulunut vaikka olisin ollut toisen miehen kanssa.

Olen nähnyt hänet tämän oman ikäisensä naisen kanssa ennenkin, onhan se tuntunut aina eka sekunnilla siltä että nyt meni pienikin toivo edes siihen seksiin. Mutta loppujen lopuksi ajatuksena hyvältä. Kamalaa se on, jos joudunne elämään tämmöisen kiima tunteen kanssa samassa kaveripiirissä loppu elämän.

Olen myös kertonut halustani harrastaa seksiä, mutta hän on jotenkin kohdallani lukossa. Pelkääkö hän, ettei olisi hyvä? Olen aika rempseä, menevä ja oman arvoni tunteva. Ihan on ihmiset sanonut, että aluksi pelotan. Mutta on hänkin siis tunteistaan sanonut, en kuvittele. Ja tekee muutenkin huomiointiq juhlissa ja muualla, että hipaisee ohi mennen. Eli en myöskään kuvittele. Mutta jotenkin keskustelu yhteys on tukossa, olen itse tottunut puhumaan asiat. Nyt jotenkin, tuntuu etten saa tai voi, koska asia on jo sovittu niin ettei mitään ole. Voisinhan laittaa vain, että missähän tässä mennään? Että olen vähän hämmentynyt.

Tiedän, ettei ole mikään neitsyt kyseessä. Tekisi mieli myös kysyä, miksi minun kohdallani seksiä ei harrasteta ?

 

Miehet nyt eivät välillä itsekään tiedä mitä haluavat.

 

En ole ollut ihastunut tällä tavalla sitten nuoruuden, jolloin nyt tuli useamminkin ihastuttua. Ja lopulta lasteni isään. Erotessani muutama vuosi sitten ajattelinkin, että tämmöinen jahkaaminen ei kuulu enää tähän ikään. Että olen tarpeeksi kypsä ohittamaan tämmöiset.

Tässä sitä ollaan kuin mikäkin pikkutyttö. Ja katsoo peiliin ja ei todellakaan ole mikään pikkutyttö. Vaikka vaikutan vahvalta niin ikäero hämmentäisi itseäni, tuntisin itseni todella vanhaksi aina tällä ikäerolla.

Olen seksistä pitävä ihminen, pienet piirit ja pieni kaupunki niin olen kuitenkin lähinnä keskittynyt itse itseni kanssa toimimaan. Tämänkin sooloseksin ajattelin riittävän. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä vetovoima tätä miestä kohtaan on suurinta seksuaalista halua mitä olen ikinä tuntenut. Hän on päättänyt kuitenkin suurimmaksi osaksi, että mitään ei tule. Minä en ole päätöstä itkenyt. Nyt vähän vellaan, mutta en mitenkään 24/7 miettinytkään. Minua harmittaa, jos se seksi jää tässä tilanteessa kokeilematta. Voi toki olla, että kummankin odotukset on liian korkealla. Mutta jos hän löytää naisen, joka vielä haluaa perheen ja saa semmoisen tavallaan normaalin parisuhteen niin minä olen siitä aidosti onnellinen.

 

Voihan sitä olla onnellinen toisen puolesta mutta "se jokin"ei silti katoa.

Ärsyttävää, kun tuntee moista täysin mahdotonta ihmistä kohtaan.

 

"Se jokin" jos olisikin parisuhteessa oleva ja ihastuu. Täällä palstalla neuvotaan silloin olemaan vaan sen nykyisen kanssa. Mihinkä se jokin häviää jos jatkaa vanhassa suhteessa, siis jos nyt verrataan tähän, kun sanotaan ettei se häviä.

 

Näkökulmia olisi vielä mukava saada.

 

Olet keski-iässä, jossa jokainen hakee sitä syvintä omaa itseään. Kysymyksiä tätäkö elämältäni haluan/toivon, mitä voisin vielä tehdä/nähdä/kokea kuuluu kuvioihin.
Olin 45 kun sanoin itseni irti virasta, muutin 300 km päähän kotoamme ja lähdin opiskelemaan, hain avioeron ja menin myöhemmin naimisiin, muutin Suomessa paikkaan, jossa en ollut koskaan käynyt jne.
Nauti tunteesta koska saat siitä selkeästi voimaa itsellesi ehkäpä myös avioliittoosi. Varo polttamasta näppejäsi koska kaksiteräinen miekka tuntuu hyvältä mutta aiheuttaa tuskaa. Mieti tarkkaan siirtojasi ja vastaa teoistasi koska tämä on sinun elämäsi.

 

"Se jokin" jos olisikin parisuhteessa oleva ja ihastuu. Täällä palstalla neuvotaan silloin olemaan vaan sen nykyisen kanssa. Mihinkä se jokin häviää jos jatkaa vanhassa suhteessa, siis jos nyt verrataan tähän, kun sanotaan ettei se häviä.

Ellei ihastus pääse kehittymään kun oppii tuntemasn toisen niin uutuudenviehätys pysyy.

Se jokin toki säilyy aina mutta unohtuu jos negatiivisia puolia tulee liikaa.

Oon huono vastaamaan koska mulle parisuhde on ja pysyy vaikka se joku jossain myös elää. Asiat tärkeyskärjestykseen. Suhde on tärkein. Ja ellei enää ole ni erotaan. Ja vasta sit harkitaan uusia ihastumisia.