Jos mä aion keskustella miehen kans meidän suhteesta niin mitenkähän kannattas alottaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rouvaliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä luin tuon aiemman ketjun ja kaikki oli kuin mun suusta!!!
Me kans oltu yhdessä kymmenisen vuotta ja kaksi lasta,4v ja 9kk.Täällä menee ihan samalla tavalla; mua ei kiinnosta enää seksi yhtään, kun muuta läheisyyttä ei saa,pusuja&halauksia ei meillä ole, ei kosketusta.Lisäksi mies on todella hankala luonteeltaan!Illat menevät niin, että vuoron perään käymme harrastuksissa,illalla toinen katsoo telkkaria, toinen lukee kirjaa, nukutaankin eri huoneissa,ei siis mitään yhteistä.Olenkin jo alkanut epäillä jopa sitä, etten rakasta miestäni enää..
Mietin myös samaa,miten aloittaa keskustelu..se tuntuu olevan niin hemmetin hankalaa.En haluaisi tapella, mutta tappeluhan siitä kuitenkin tulee.Tai en tiedä, emme edes tappele nykyään..
Ehkä kuitenkin paras, että kertoo kaiken , miltä tuntuu ja mikä jäytää! Voimia sulle!
 
En osaa sanoa mitä pitäisi sanoa avaukseksi mutta molemmat olette parisuhteessa siinä eriytymis eli itsenäistymis vaiheessa.
Tarkoittaa sitä, että nyt jos ette saa sitä hommaa toimimaan niin ero tulee.
Kyse on kuitenkin lopulta vain siitä, että olette ajautuneet omiin uomiinne ja itsenäistyneet siinä parisuhteessa ja se on sitä todellista arkea nyt. Eli olette tulleet siihen pisteeseen, että mikäli parisuhde on kunnossa olette toistenne parhaat ystävät ja suhde jatkuu, mutta jos ette ero tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
En osaa sanoa mitä pitäisi sanoa avaukseksi mutta molemmat olette parisuhteessa siinä eriytymis eli itsenäistymis vaiheessa.
Tarkoittaa sitä, että nyt jos ette saa sitä hommaa toimimaan niin ero tulee.
Kyse on kuitenkin lopulta vain siitä, että olette ajautuneet omiin uomiinne ja itsenäistyneet siinä parisuhteessa ja se on sitä todellista arkea nyt. Eli olette tulleet siihen pisteeseen, että mikäli parisuhde on kunnossa olette toistenne parhaat ystävät ja suhde jatkuu, mutta jos ette ero tulee.

No tota eroo mäki pelkään ja siks haluisinki keskustella. Mut kun en tiiä miten alottas et homma menis fiksusti.

 
Mä kyllä tunnen, että mieheni on paras ystäväni (on kyllä muitankin tosi hyviä ystäviä..),mutta jotenkin koen, että olen niin pettynyt ja on todella hankala puhua sille tunteistani,koska yleensä mies kokee että syyllistän häntä ja kieltäytyy kuuntelemasta asiaani...
Meidän suhde on kyllä sellaisessa solmussa, etten tiedä miten tästä eteenpäin..mies lupasi varata viikonlopun kylpylähotellista,jossa saamme keskustella asiat halki,mutta eipä ole reissusta vielä kuulunut..
 
Meillä on ollut samanlaista. Lapset nyt 14v, 13v, 11v ja 5v. Pitkään aina pitkitin keskustelua, minä myös herkesin monesti itkemään keskustellessa. Mies kyllä istui kuuntelemassa miltä musta tuntuu mutta kun pyysin häntä kertomaan oman näkemyksensä asioihin en mitään irti saanu. Mutta kun aina silloin tällöin aloitin uudestaan keskustelun ja taas uudestaan, niin mies on oppinut myös avaamaan suunsa sekä ehkä jonkun verran ymmärtämään muakin. Hyvin hidasta se muutos on, tuskaisen hidasta, mutta ainakin on opittu kohtalaisesti keskustelemaan. Tuo läheisyyden jakaminen muutenkin kuin seksin toivossa on meilläkin ollut iso ongelma ja mä en oikein tiedä että onko mies tajunnut mitä tarkoitan, vai eikö vaan välitä tai jaksa, hyvin vähän on sen suhteen asiat muuttunut..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Bean:
Meillä on ollut samanlaista. Lapset nyt 14v, 13v, 11v ja 5v. Pitkään aina pitkitin keskustelua, minä myös herkesin monesti itkemään keskustellessa. Mies kyllä istui kuuntelemassa miltä musta tuntuu mutta kun pyysin häntä kertomaan oman näkemyksensä asioihin en mitään irti saanu. Mutta kun aina silloin tällöin aloitin uudestaan keskustelun ja taas uudestaan, niin mies on oppinut myös avaamaan suunsa sekä ehkä jonkun verran ymmärtämään muakin. Hyvin hidasta se muutos on, tuskaisen hidasta, mutta ainakin on opittu kohtalaisesti keskustelemaan. Tuo läheisyyden jakaminen muutenkin kuin seksin toivossa on meilläkin ollut iso ongelma ja mä en oikein tiedä että onko mies tajunnut mitä tarkoitan, vai eikö vaan välitä tai jaksa, hyvin vähän on sen suhteen asiat muuttunut..

Kuinka oot keskustelun alottanu?

 
Alkuperäinen kirjoittaja rouvaliini:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Bean:
Meillä on ollut samanlaista. Lapset nyt 14v, 13v, 11v ja 5v. Pitkään aina pitkitin keskustelua, minä myös herkesin monesti itkemään keskustellessa. Mies kyllä istui kuuntelemassa miltä musta tuntuu mutta kun pyysin häntä kertomaan oman näkemyksensä asioihin en mitään irti saanu. Mutta kun aina silloin tällöin aloitin uudestaan keskustelun ja taas uudestaan, niin mies on oppinut myös avaamaan suunsa sekä ehkä jonkun verran ymmärtämään muakin. Hyvin hidasta se muutos on, tuskaisen hidasta, mutta ainakin on opittu kohtalaisesti keskustelemaan. Tuo läheisyyden jakaminen muutenkin kuin seksin toivossa on meilläkin ollut iso ongelma ja mä en oikein tiedä että onko mies tajunnut mitä tarkoitan, vai eikö vaan välitä tai jaksa, hyvin vähän on sen suhteen asiat muuttunut..

Kuinka oot keskustelun alottanu?

Monesti tilanne on jo ollut aika tulehtunut kun oon miehelle pakottautunut sanomaan rauhallisella hetkellä että tuuppa istumaan keittiönpöydän ääreen, nyt on puhuttava tai mä joudun luovuttamaan. Ja on se tullu istumaan ja odottanu hiljaa että mä puhun jotta pääsis takaisin tekemään sitä mitä on ollu tekemässä. Olen sit alottanut sillä että nyt kuuntelet kun mä kerron miltä musta tuntuu ja sen jälkeen mä olen hiljaa ja sä saat kertoa oman mielipitees asiaan..Ja huutamatta täytyy puhua.

 
Keskusteluissa on tärkeää korostaa miehen syyttömyyttä. Jos mies kokee itseään syytettävän, hän joko puolustautuu tai sulkeutuu, jolloin keskustelusta ei ole mitään hyötyä. Ja miehillä on ilmeisesti tapana ratkoa ongelmat omassa päässään, kun taas me naiset haluamme puhua ongelmista loputtomiin, joten mies voi kokea ongelmasta puhumisen heikkoutena. Ehkä miestä voisi vaan pyytää kuuntelemaan ja tosiaan korostaa sitä, ettei syytä miestä ja että haluat vain, että hän kuuntelee huoliasi.

Ja mitä tuohon seksiin tulee, niin mies tarvitsee seksiä voidakseen antaa hellyyttä ja nainen tarvitsee hellyyttä antaakseen seksiä (kuten me kaikki tiedämme). Ehkä nainen itse voi tehdä niitä hellyysaloitteita? Toisaalta, jos mies tekee paljon töitä, hän voi luulla, että se riittää naiselle, ettei nainen tarvitse mieheltä enää muuta ( = hellyyttä, auttamista jne). Ja sitten mies luulee, että on naisen vuoro antaa (seksiä) ilman mitään odotuksia. Kannattaa siis kertoa miehelle odotuksistaan ja sanoa suoraan mitä mieheltä odottaa. Tsemppiä teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Keskusteluissa on tärkeää korostaa miehen syyttömyyttä. Jos mies kokee itseään syytettävän, hän joko puolustautuu tai sulkeutuu, jolloin keskustelusta ei ole mitään hyötyä. Ja miehillä on ilmeisesti tapana ratkoa ongelmat omassa päässään, kun taas me naiset haluamme puhua ongelmista loputtomiin, joten mies voi kokea ongelmasta puhumisen heikkoutena. Ehkä miestä voisi vaan pyytää kuuntelemaan ja tosiaan korostaa sitä, ettei syytä miestä ja että haluat vain, että hän kuuntelee huoliasi.

Ja mitä tuohon seksiin tulee, niin mies tarvitsee seksiä voidakseen antaa hellyyttä ja nainen tarvitsee hellyyttä antaakseen seksiä (kuten me kaikki tiedämme). Ehkä nainen itse voi tehdä niitä hellyysaloitteita? Toisaalta, jos mies tekee paljon töitä, hän voi luulla, että se riittää naiselle, ettei nainen tarvitse mieheltä enää muuta ( = hellyyttä, auttamista jne). Ja sitten mies luulee, että on naisen vuoro antaa (seksiä) ilman mitään odotuksia. Kannattaa siis kertoa miehelle odotuksistaan ja sanoa suoraan mitä mieheltä odottaa. Tsemppiä teille!

Joo, aikalailla noin se taitaa mennä, paitsi kyllä sen verran syyllistän miestä, jos on joitain asioita sovittu yhdessä jopa miehen aloitteesta ja kuitenkaan hän ei toimi sopimuksen mukaan niin toki se on hänen moka. Olen sitä mieltä että virheitä voi sattua ja ne annetaan anteeksi ja niistä opitaan, mutta jos toistaa saman virheen, saatuaan ensin anteeksi niin se ei ole enää virhe vaan tahallista. Seksin kanssa se kyllä on just noin, se on miehelle riittävä parisuhteen toimivuuden merkki kun on seksiä, eikä mies oikein käsitä miksi se ei riitä.
 
Entä jos teet vaikka muistilistan asioista mitä haluat miehellesi sanoa (miun ainakin täytyy kirjottaa ylös, että varmasti muistan enkä sekoa aiheesta) ja sitten ilmoitat miehelle että haluat jutella, kuhan tulee rauhallisempi hetki (esim.illalla kun lapset nukkuu) ja että toivot et mies haluaa kuunnella mitä siul on sanottavaa.

En oikeen muuta keksi..paljon tsemppiä siulle, toivottavasti saisit miehen kuuntelemaan ja tajuamaan miltä siusta tuntuu :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Entä jos teet vaikka muistilistan asioista mitä haluat miehellesi sanoa (miun ainakin täytyy kirjottaa ylös, että varmasti muistan enkä sekoa aiheesta) ja sitten ilmoitat miehelle että haluat jutella, kuhan tulee rauhallisempi hetki (esim.illalla kun lapset nukkuu) ja että toivot et mies haluaa kuunnella mitä siul on sanottavaa.

En oikeen muuta keksi..paljon tsemppiä siulle, toivottavasti saisit miehen kuuntelemaan ja tajuamaan miltä siusta tuntuu :hug:

Kiitos halista. Täytyy kattoo joku ilta. Musta tuntuu et nyt kun alkaa olla 2 vuotta häistä niin meidän avioelämä saattaa olla puolessa välissä parhaimmillaan...

 

Kuumimmat

Yhteistyössä