Jos lasta sanotaan reippaaksi, koetko sen positiivisena/ negatiivisena/ neutraalina?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minulla tulee heti jotenkin kurja olo jos reilu 2 v lastamme sanotaan reippaaksi kun haen hänet päiväkodista. Koen reippauden jotenkin negatiivisena asiana. Ei lapsen tarvitse olla reipas etenkään noin pienenä päiväkodissa ollessaan. Tulee jotenkin sellainen olo, että "kurjaa kun lapsi joutuu pärjämään isossa porukassa reippaana noin pienenä. Toisaalta lapsemme on sellainen, että menee porukan mukana, kiukuttele vain lähimmulle ihmisille, odottaa vuoroaan kiltisti jos äiti tai isä ei ole se jolta apua tarvitsee, hakeutuu muiden seuraan ja vie muille mielellään leluja ja luonnosta keräämiään aarteita.

tänään aloin vain miettiä onko tuo reippaus vain negatiivinen piirre aina/ kaikille vai voiko se herättää jossain myös positiivisen kuvan vai onko se vain sellainen neutraali toteamus kuin esim."sinulla on ruskeat hiukset".
 
Mulle reippaasta kyllä tulee mieleen se positiivinen kuvaus. Että on iloisena menossa mukana, touhukas ja puuhaileva :). En ole ikinä rinnastanut sitä jotenkin negatiivissävytteiseksi, että siinä mielessä jännnä tulkinta.
 
Minustakin reipas on positiivinen kuvaus. Tietenkin joissain tilanteissa sillä tarkoitetaan "selviytyjää" (esim rokotuksen jälkeen) mutta tavallisesti se tarkoittaa hyvää,kehuttavaa ja touhukasta. Tai siis näin minä siihen suhtaudun....
 
Ja siis jos kouluikäinen on reipas, niin se voi olla selviytymiskeinona, mutta kaksivuotias on mitä on. Ei kaksivuotias osaa minusta teeskennellä reipasta, jos ei siltä tunnu.
 
Jos käytän hoitajana ilmausta reipas, se tarkoittaa positiivista eli touhukas ja iloinen lapsi. Kyl ne 2v on sitä mitä ne on eikä esitä. Isompi voi esittääkin reipasta. Oman lapseni kohdalla olen kokenu positiivisena tuon reippaaksi sanomisen.
 
Reippaus on positiivinen ilmaus ja tarkoittaa, että henkilö on rohkea, ripeä ja toimelias.

''olitpa reipas, kun ihan itse...''


Henkilö kävi lenkillä. ''olitpas reipas!''

Henkilö hyppäsi benji-hypyn ''Sä oot tosi reipas kyllä!''
 
Reipas on lähtökohtaisesti positiivinen termi. Koen olleeni reipas, jos ylitän omat odotukseni sen suhteen mitä asioita jaksan hoitaa.

Mutta lasten kanssa osa ihmisistä on kyllä negatiivisella tavalla reipastajia, siis sellaisia joiden mielestä kehuttavaa ja ihailtavaa on se, ettei näytä negatiivisia tunteita, ei kyseenalaista, ei haasta eikä vaadi aikuiselta mitään ylimääräistä ponnistelua. Tai että esimerkiksi sosiaalisesta rohkeudesta saa reippauskehuja ts. viesti lapselle on että ujous ja harkitsevuus ei ole toivottavaa. Siksi jos joku ulkopuolinen (mummo, hoitaja, harrastusohjaaja) kuvaa lastani reippaaksi, niin kaipaan kyllä vähän lisäinfoa ennen kuin tiedän onko se hyvä vai huono juttu.

Riepas on positiiviseksi arvottava sana, mutta sillä arvotetaan positiiviseksi myös asioita joita en haluaisi arvotettavan yksiselitteisesti positiiviseksi.
 
Lapselle se tarkoittaa positiivistä palautetta ihan selvästi. Lapsi kysy multa olenko reipas, kun laitoin pyykkejä kuivumaan. Lapsi myös sanoo itseään reipaaksi, kun jaksaa kävellä pitkiä matkoja. Se on sellainen "hei, mä teen asioita" ilmaus.
 

Yhteistyössä