Jos joku läheinen haukkuu sinut kasaan tai pettää luottamuksesi muuten...

[ap]

kuinka jatkat hänen kanssaan?
Kyseessä ei olisi puoliso/lapsi, vaan vähän etäisempi läheinen.

Olet vuosia luottanut häneen ja ollut oma itsesi, puhunut vapaasti kaikista asioista ja sitten eräänä päivänä tulee turpaan ja saat kuulla, kuinka hän on ajatellut kaikki nämä vuodet näin, muttei ole sanonut...kuinka eteenpäin hänen kanssaan sit?

 

[Nana]

Miten on sitten ajatellut?

 

[Tottamaar]

Näin kävi, että Hyvä ystävä kertoi vuosien ystävyyden jälkeen mitä minusta ajattelee ja siihen sitten loppui se ystävyys. Ajattelin kyllä, että jos anteeksi pyytää niin voidaan mietti-ä uudestaan mutta eipä tämä ns. ystävä ole soitellut yms. Jotta eiköhän se siitä sitten.

 

[Keittiönoita]

Systerille ja vanhemmilleni antaisin varmaan helposti anteeksi mitä vaan. Jos joku muu, niin sitten riippuisi siitä, kuka ja mistä asiasta.

 

[vieras]

Näin kävi, että Hyvä ystävä kertoi vuosien ystävyyden jälkeen mitä minusta ajattelee ja siihen sitten loppui se ystävyys. Ajattelin kyllä, että jos anteeksi pyytää niin voidaan mietti-ä uudestaan mutta eipä tämä ns. ystävä ole soitellut yms. Jotta eiköhän se siitä sitten.

Siis ystävä kertoi rehellisen mielipiteensä ja sinä katkaisit heti ystävyyden. Tämä se on sitä aitoa ystävyyttä. Olisiko mukavampi jos ystäväsi olisi valehdellut sinulle?

 

[Juu]

Laitan välit poikki jos näyttää oikean karvansa.

Tietty eri asia jos tekee sen siksi että oon ite antanu aihetta haukkua mut, esim. pettäny hänen luottamuksensa tms.

 

[ap]

Kyseessä siskoni, joka on aina elänyt samantapaista lapsiperheen arkea kuin itse elän ja näin ollen luulisi, että hän jos kuka ymmärtäisi millaista lapsiperheen arki on.
Joko siskoni ei tunne minua ollenkaan (mikä tuntuu aika hullulta, sillä olemme aika paljon olleet tekemisissä) tai sitten hänellä on joku ruuvi pudonnut jonnekin matkan varrelle...
Sieltä tuli sellaista tekstiä, etten kerrassaan ole osannut sanoa mitään.
Veti kerrasta pohjan pois kaikelta, mitä meidän välillä on ikinä ollut.
En tiedä, miten enää häneen suhtautuisin.
Ja tähän joku varmaan ajattelee, että saahan sitä suoraan sanoa, jos sanottavaa on ja tosiystävyys kestää sellaisen...toki saa sanoa, olemme aina olleetkin suoralla linjalla. Ainakin minun mielestäni.
Mutta nyt vasta minulle selvisi, mitä hän todella on minusta aina ajatellut ja en voi ymmärtää alkuunkaan, kuinka hän mitään sellaista voi edes sanoa, jo siksi, että elämäntilanteemme ovat hyvin samantyyppiset ja luulisi hieman edes ymmärrystä löytyvän.
Mutta ei alkuunkaan. Ei tuumaakaan.
En ole tehnyt mitään radikaalia viimeaikoina, mistä olisi voinut tulla sanomista. Olen elänyt ihan perusarkea samalla kaavalla viimeiset 10 vuotta.
Mutta jossain nyt naksahti.
Meni yli hilseen heti kerrasta.
Tuskin osaan enää olla hänen kanssaan.

 

[Beep]

kuinka jatkat hänen kanssaan?
Kyseessä ei olisi puoliso/lapsi, vaan vähän etäisempi läheinen.

Olet vuosia luottanut häneen ja ollut oma itsesi, puhunut vapaasti kaikista asioista ja sitten eräänä päivänä tulee turpaan ja saat kuulla, kuinka hän on ajatellut kaikki nämä vuodet näin, muttei ole sanonut...kuinka eteenpäin hänen kanssaan sit?

Vaikea vastata, sillä tästä puuttuu oleelliset infot. Millä tavalla haukkui? Kai te riitelitte sitten noista asioista, kävitte ne läpi, puitte ne yhdessä? Kai sä kerroit oman kantasi myös?

Mulla ei ollut vaihtoehtoakaan muuhun kuin välien poikkilaittamiseen kun sain haukut päälleni. Jos olisin jatkanut, olisi se vaatinut sen toisen ihmisen kasvua sellaiseksi ihmiseksi, joka yhtäkkiä osaisikin puhua, saati edes tunnistaa omat tunteensa, kyvyn analysoida omaa käyttäytymistään jne. Eli not in this lifetime.

 

[ap]

Mulla meni 2-3 vuotta ennen kuin edes tapasin siskopuoltani, hän avautui ja laittoi välit poikki.
Kun tulin raskaaksi hän otti minuun yhteyttä, pyysi anteeksi mutta mikään ei ole ollut kuin ennen...
Ollaan hyvissä, joskin etäisissä, väleissä. Olen aina vaivaantunut tavatessamme eikä puhuta henk.koht. asioista.
Nähdään vain muutaman kerran vuodessa (pakolliset synttärit ym. ) ja välillä keskustellaan mesessä.
Ennen tavattiin muutaman kerran viikossa, soiteltiin lähes päivittäin ja puhuttiin kaikesta, oli paras ystäväni...
Reilu 16 vuotta kestänyt ystävä/sisarus-suhde lakkasi olemasta noin vain.
[/quote]

Olen lähes satavarma, että meille käy ihan samalla tavalla, vaikka asiat sinällään sovittaisikin. Itseni tuntien, en voi enää ikinä luottaa.
Mietin vain, mikä ihme pisti hänet tekemään tuon? En osaa sanoa.
Toki on hyvä sinänsä, että tiedän nyt hänen todellisen(?) persoonansa.
Oli melkoinen järkytys alkuun, kerrassaan. Sen jälkeen tuli ihan tyhjä ja aika hyväkin olo siitä, että yksi ihmissuhde sai taas todelliset kasvonsa.
Ikävä asia todellakin, mutta selkeys on kuitenkin kiva juttu.

 

[ap]

ja menipä taas minun lainausyritykset persiilleen...:saint: