Olet jo tainnut saada vastaukset kysymyksiisi, mutta voimia sinulle. Minä olin itse samassa tilanteessa. Raskausajan olin yksin. Sain toimeentulotukea ja asumistukea ja synnytyksen jälkeen asumistuen lisäksi äitiyspäivärahaa, lapsilisää ja sen elatustuen. Eipä sillä juhlittu, mutta jotenkin toimeen tuli. Nykyisen mieheni tapasin kun tyttäreni oli 2 kuukautta, ja nyt asutaan yhdessä ja voin kyllä sanoa että rahatilanne ei ole parantunut, oikeastaan huonontunut. Kun ei voi itse määrätä kaikesta. Tyttärelläni on ASD ja fetaalinen valproaattioireyhtymä (johtuu mun epilepsialääkityksestä) sekä motorisia ongelmia. Ollaan opiskelijoita molemmat, paitsi minä olen tällä hetkellä sairaslomalla depression takia. Lapseni isän kyllä tiedän ja hän tietää lapsesta, mutta ei ole edes halunnut tunnustaa lastaan saatikka nähdä häntä. Mutta nykyinen mieheni on lapselle kuin isä, ja tarkoitus onkin että hän adoptoi lapsen, kun tulomme vähän parantuvat.
Mutta sanon sen, että minulla oli hyvä tukiverkosto varsinkin raskausajan loppupuolella sekä synnytyksessä. Heidän avullaan jaksoin, ennen kuin tapasin mieheni. Myös sosiaalitoimi on auttanut, vaikka heidän kanssaan on kyllä sattunut pahojakin asioita.
Toivottavasti et sinäkään ole aivan yksin.