Jos ei ole yhteistä huumoria, toimiiko suhde?

  • Viestiketjun aloittaja mielipiteitä????
  • Ensimmäinen viesti
mielipiteitä????
Mielipiteitä ja perusteluita:

Jos yhteinen huumori puuttuu, onko suhteella jatkoa?

Pitääkö paikkansa vanha väittämä että seksin ja huumorin pitää mennä yksiin, jos ne menee, suhde toimii. Jos taas ei , niin ei.

 
Nipaus
Ei toimi! Simple as that.

Yksi. Jos ei toisen huumoria ymmärrä niin se meen äittämättä siihen, että yksi heittää vitsillä jotain, toinen suuttuu siitä ja tämä ensimmäiseksi mainittu suuttuu kun toisella ei ole huumorintajua (tyyliin "No en varmana rupea pyytää anteeks jos ei toinen ymmärrä läppää").

Kaksi. Toinen puoli on myös se, että jos aina pitää olla selittämässä omia heittojaan tulee siinä ei-ymmärtäneelle osapuolelle tyhmä olo ja pian ko vitsiniekkakin alkaa pitää kumppaniaan tyhmän puoleisena. Ja sitten päädytään taas tilanteeseen yksi.

Eli jätä mokoma huumorintajuton puoliskosi (tai jos itse olet se huumorintajuton niin suosittelen pikaisesti hommaamaan sellaisen, ennen kuin saat pakit). Kyllä maailmasta immeisiä löytyy ja kun ulkoiset avusteet rupee rappeutumaan niin huumorintaju kumppanissa ei kun kasvattaa merkitystään.
:)
 
teksi
Minulla ei missään suhteessa ole huumorintaju käynyt täysin yksiin miehen kanssa. En ole sitä kyllä pitänyt ongelmana ollenkaan, kun kuitenkin voimme käydä yhdessä katsomassa komediaelokuvia ja vaikka nyt vähän eri vitseille nauretaan, niin yleensä itsekin alkaa nauramaan, kun toinen räkättää vedet silmissä.
 
pit.
Yhteienen nauru on tärkeämpää kuin seksi.

Se että arjesta löydetään yhdessä tilannekomiikkaa on aivan uskomatonta liimaa parisuhteelle, enkä sitä ilman olisi hetkeäkään. Se että kotona voi sanoa mitä vaan ja ja nauraa mille vaan, on uskomattoman vapauttavaa.

Se, että saa minut nauramaan, on parasta esileikkiä
 
????? ??
Alkuperäinen kirjoittaja teksi:
Minulla ei missään suhteessa ole huumorintaju käynyt täysin yksiin miehen kanssa. En ole sitä kyllä pitänyt ongelmana ollenkaan, kun kuitenkin voimme käydä yhdessä katsomassa komediaelokuvia ja vaikka nyt vähän eri vitseille nauretaan, niin yleensä itsekin alkaa nauramaan, kun toinen räkättää vedet silmissä.
jotkut leffat menettelee vaikka ei ihan sama huumori oisi, mutta mites arkipäivä, jos ei koskaan naureta yhdessä? muiden kanssa kyllä naurattaa vaikka mikä muttei oman miehen kanssa.
 
??????? ??
Alkuperäinen kirjoittaja ????? ??:
Alkuperäinen kirjoittaja teksi:
Minulla ei missään suhteessa ole huumorintaju käynyt täysin yksiin miehen kanssa. En ole sitä kyllä pitänyt ongelmana ollenkaan, kun kuitenkin voimme käydä yhdessä katsomassa komediaelokuvia ja vaikka nyt vähän eri vitseille nauretaan, niin yleensä itsekin alkaa nauramaan, kun toinen räkättää vedet silmissä.
jotkut leffat menettelee vaikka ei ihan sama huumori oisi, mutta mites arkipäivä, jos ei koskaan naureta yhdessä? muiden kanssa kyllä naurattaa vaikka mikä muttei oman miehen kanssa.
Jatkan: mua ainakin ärsyttää, jos mieheni naurattaa leffan tietyssä kohdassa, mikä mua ei naurata. Eli ei todellakaan nauru "tartu" vaan tulee vitutus tilalle.
Taidetaan olla hiukan kyllästyneitä jo toisiimme :(
 
ei onnistu
Exäni tykkäsi pieruhuumorista ja tykkäsi vielä isänä ollessaan mm. näyttää paljasta persettään ihmisille jos jokin asia ei häntä miellyttänyt. Eräs sukulaiseni totesi erotessamme että "eihän se muuta tehnytkään kuin pieraisi ja nauroi". Osuvasti sanottu. Hän todella joskus jopa pieri silmille ja se oli olevinaan hauskaa.
Minä rakastan tilannekomiikkaa ja osuvia heittoja. Lapsemme ovat perineet minun huumorintajuni. Exä ei naura kuulemma koskaan sille.

Toivottavasti hänen huumorinsa käy yksiin hänen nykyisen vaimonsa ja hänen lapsensa kanssa.
 
punaset housut ja omituiset vaatteet
Meidän suhteessa ilman huumoria ei pitkälle pötkisi. Nytkin tuli vasten naamaa, anoppi ja poikansa pitäneet pilkkanaan vuoskymmen, mutta oikein kun nauraa, pieraisee lähtiessään anopin eteisessä -jaksaa taas siivota poikansa sotkuja, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa.
 
vaimo vain
Alkuperäinen kirjoittaja ei onnistu:
Exäni tykkäsi pieruhuumorista ja tykkäsi vielä isänä ollessaan mm. näyttää paljasta persettään ihmisille jos jokin asia ei häntä miellyttänyt. Eräs sukulaiseni totesi erotessamme että "eihän se muuta tehnytkään kuin pieraisi ja nauroi". Osuvasti sanottu. Hän todella joskus jopa pieri silmille ja se oli olevinaan hauskaa.
Minä rakastan tilannekomiikkaa ja osuvia heittoja. Lapsemme ovat perineet minun huumorintajuni. Exä ei naura kuulemma koskaan sille.

Toivottavasti hänen huumorinsa käy yksiin hänen nykyisen vaimonsa ja hänen lapsensa kanssa.
No justiin. Ennemmin taidan pitää kuitenkin tämän nykyisen olotilan, ei naureta samoille asioille ja on tylsähköä, jos se pitäisi tuollaiseen vaihtaa. Mitään pierijä-miestä en kuuna kullan valkeana nurkissani katsele. Hyvä että muistutit, että tuollaisiakin p---skoja voi olla miehissä, nousipas taas arvostus omaa miekkostani kohtaan muutaman pykälän. Siis kuka tuollaista miestä jaksaa katsella?
 
ilimi
Alkuperäinen kirjoittaja mielipiteitä????:
Mielipiteitä ja perusteluita:

Jos yhteinen huumori puuttuu, onko suhteella jatkoa?

Pitääkö paikkansa vanha väittämä että seksin ja huumorin pitää mennä yksiin, jos ne menee, suhde toimii. Jos taas ei , niin ei.
Pidän kyllä suuren plussana notta mun ukkoo taitaa ymmärtää mun outoa huumoria.
Se saa kans minut nauramaan vaikka kesken astiootten viskoolun!

Eikä tuan seksinkään yksiinmenon kanss voi sanoa notta ois pahaks..;)

Tuohon välliinn alakuun ja loppuun mahtuu palijon muutaki, niinku jyvin tiijetään..
 
tosikkoko?
En oo tainnut eläissäni tavata montaakaan miestä jonka kanssa mun huumorintaju menis yksiin, naisia kyllä paljonkin.

Eräs näytelmäkirjailija sanoi pitämällään luennolla, että komiikan tajuaminen vaatii väistämättä tietyntasoista empatiantunteen sammuttamista. Eihän jossain banaaninkuoreen liukastumisessa muuten ole mitään hauskaa, se on vain traagista. Mielummin seurustelen totaalisen huumorintajuttoman jäykkiksen kanssa, kuin ihmisen jonka mielestä esim. neekeri-/kuollut vauva-/vammaisvitsit ja vastaavat ovat tosi hauskoja. Oon kyllä kokenut aika rankkoja juttuja elämässä ja SAMAN KOKENEIDEN kanssa näistä OMISTA kokemuksista on irronnut tosi mustaa huumoria, mutta muiden epäonnelle naureskelu on mun mielestä vain mautonta ja jos joku ulkopuolinen olisi heittänyt minulle samanlaista vitsiä kuin kohtalotoveri, olisin varmasti loukkaantunut.

Pieru-pissa-kakka-jutut on kanssa aika turn-off, oon saanut lapsuuteni aikana jo ihan tarpeeksi erään perheenjäseneni muka hauskoista naamallepiereskelyistä, ei jaksa enää naurattaa.

Ei mua haittaa vaikka kumppanin mielestä jotkut mun mielestä ihan tylsät jutut olisivat tosi hauskoja ja tosinpäin, mut en usko että tosi ilkeän tai mauttoman huumorintajun omaavan ihmisen kanssa voisin alkaa suhteeseen. Se, mille ihminen nauraa, kuitenkin kertoo aika paljon hänestä. Samanlainen huumorintaju ei ole mikään ehdoton vaatimus, mutta jotain merkitystä sillä kuitenkin on.
 
ilimi
En osaa jakaa huumoria mihinkään lokeroihin..enkä mieti mikä se nyt tällä kertaa parhaiten naurattaisi(niin ajatellen itkettäisi!)
Rakastan tilannekomiikkaa, jos se natsaa, muuta ei tarvita!
 
veistelijä
Toimii hyvin huonosti ja on harmaata. Oma avovaimo on muutenkin joka asiasta erimieltä kuin minä ja kyllä ottaa aivoon. Jos joskus löytyy asia josta ollaan samaa mieltä, niin sitä jää oikein ihmettelemään. Huumori ja sikamaisuus on kaksi eri asiaa.
Inhoan sikamaisuutta, mutta huumori on elämän ilo, mutta kun on näitä tosikkoja.
 
pilkettä liiteristä
Onko vaimo ollut alusta lähtien kaikesta eri mieltä, vai onko vuodet vierineet tehneet muutoksia? Pystytkö sanomaan, missä vaiheessa vaimo alkoi olla kaikesta erimieltä?
 
nauru pidentää ikää ja lähentää
Kyllä se on niin, että huumori on tosi iso asia. Elämä kun on aika ankeeta pakertamista. Jos rankkaansa kanssa pystyy välillä kesken hirveimmän kaaoksen pysähtymään ja nauramaan sille kaikelle, niin jaksaa taas paremmin mennä eteenpäin.

Huumorin ei kuitenkaan tarvitse olla identtistä. Riittää, että on kykyä nauraa samankaltaisille asioille ja löytää asioista niiden koomiset puolet. Se tulee pikemminkin siitä, miten katsoo maailmaa ylipäätään, miten suhtautuu muihin ihmisiin jne. Yhteinen huumori syntyy siis aika pitkälti samankaltaisesta tavasta suhtautua elämään. Jos mieheni piereskelisi naamalleni, se olisi vastoin sitä ajatusta, että toisia kunnioitetaan. Se olisi vaikea pala nieltäväksi, eikä naurattaisi yhtään.Voimme sen sijaan kyllä nauraa omituiselle pierulle... vaikka pieruvitsit eivät olekaan keskeistä elämänsisältöämme. Ja joskus nauretaan sitä, kun toinen kertoo jonkin älyttömän huonon vitsin. Olemme myös molemmat maiilman huonoimpia vitsien kertojia, joten sekin on yhteistä. Tilannekomiikasta siis revimme parhaat naurut. Myös naapureista, sukulaisista ja itsestämme ja toisistamme....
 
ei-empaattinen
Alkuperäinen kirjoittaja tosikkoko?:
En oo tainnut eläissäni tavata montaakaan miestä jonka kanssa mun huumorintaju menis yksiin, naisia kyllä paljonkin.

Eräs näytelmäkirjailija sanoi pitämällään luennolla, että komiikan tajuaminen vaatii väistämättä tietyntasoista empatiantunteen sammuttamista.
Tuossa muuten on varmasti perää. Viimeksi mainitsemassasi. Näin se taitaa olla, kun mietin ystäväpiirini hauskoja ja tosikko-ihmisiä. Oma puoliso on tosikko, itse taas tällainen naurattajapelle, ja taitaa tuo määritelmä noin mennä. Puolisoni on todella empaattinen, ja samaa en voi esim. itsestäni sanoa. Muistatko kuka tuota on sanonut?
 
Pilkettä......
Alkuperäinen kirjoittaja pilkettä liiteristä:
Onko vaimo ollut alusta lähtien kaikesta eri mieltä, vai onko vuodet vierineet tehneet muutoksia? Pystytkö sanomaan, missä vaiheessa vaimo alkoi olla kaikesta erimieltä?
Alusta asti. Nyt se on vaan tullut selvemmin esille. Muiden kanssa töissä ja vapallakin heittelen sopivasti hamitonta herjaa, mutta puolison kanssa se ei kyllä onnistu missään tilanteessa. Muualla nauramme sitten porukalla, mutta puolisolta yleensä saan jonkun tyrmäävän kommentin. Siis tosikko, vaikka en viljele mauttomia vitsejä tai kannanottoja. Ollaan ikään kuin eri rannoilta.
Muidenkin asioiden suhteen kyllä.
 
nauruaHAH
Myös minusta yhteinen huumori on jotakin enemmän kuin samoille vitseille nauramista. Joku edellä kirjoittikin, että yhteinen huumori syntyy samankaltaisesta tavasta suhtautua elämään. Olen samaa mieltä. Ei ole kauaa kun juuri mieheni kanssa puhuttiin siitä kuinka hyvin meidän huumorimme sopiikaan yhteen. Se on yksi suhteemme peruspilareita. Tietenkin täytyy olla muitakin tärkeitä tekijöitä, että suhde toimii mutta meillä ainakin huumori on yksi niitä tärkeimpiä tekijöitä. Monesta tiukasta paikasta on selvitty huumorin avulla. Meillä on myös tarkka silmä siinä millainen päivä toisella on. Kuinka rankkaa huumoria kumppani sinä päivänä kestää. Ikinä ei ainakaan tähän asti olla asiaa käytetty toista vastaan.

 

Yhteistyössä