Jonain päivänä olen jo tosi vahva.

[yksi monista]

Sitten minua ei enää kaada mikään. Ei läheisteni sairastumiset, tai kuolemat. Ei enää itsemurhat. Ei syövät eikä kolarit. Ei lasteni kuolemat. Ei ikävät uteliaat sukulaiset, tai juoruilevat ystävät. Ei avioerot, ei kärsivät tai vammaiset lapset.

Jonain päivänä voin kohdata nuo asiat, ja sitten olen vahvempi. Mutta se päivä ei ole tänään :'( Tänään vielä suren.

Mutta eräänä päivänä kun pääsen yli ja sitten olen tosi vahva ja autan muita.
Mutta se päivä ei ole vielä tänään.

Ehkä huomenna, sinä ystäväni joka tänäänkin mulle soitit, ehkä huomenna jo jaksan. Sitten tuen sinua.

 

[ap]

Olisko kellään mitään lohduttavaa sanaa :'(

 

[lm]

:hug:

 

[maria]

Mä olen huono lohduttaa, mutta halaus :hug: ja voimia ja jaksamisia toivotan.
Toivottavasti päiväsi pian koittaa, huominen, kun jaksat :hug:

 

[maria]

Tässä sinulle :hug:


Tiedän, että välillä surettaa.
Tiedän, että välillä on olo jolloin tuntee,
että maailma kaatuu niskaan.
Tiedän, että välillä joutuu kuulemaan jotain
jota ei olisi halunnut kuulla.
Tiedän myös, että jokainen joka todella haluaa
ja jaksaa odottaa saa asiansa kokoon, pala palalta.

Jokaisella on sydän,
vaikka välillä se olisikin hukassa.
Jokaisella on tunteet ja jokaisella on joku,
joka välittää ja muistaa, että olet olemassa,
joka hyväksyy sen, että sinä olet sinä ja
joka lohduttaa kun lohtua tarvitset.

Et ole koskaan yksin, maailmassa on aina
joku joka ajattelee juuri sinua ja muista
myös se, että sinä voit olla se,
jota joku kipeästi tarvitsee, nyt ja aina

 

[Madicken04]

:hug: Ei ne lopullisesti kaada mutta tottakai satuttaa ja pysäyttääkin, se on ihan normaalia ja niin pitääkin olla. Silloin kun kaikkea tapahtuu sitä tuntee itsensä heikoksi eikä jaksa mitään, mutta jokin päivä sitä kuitenkin voi "päästä yli" tai ainakin oppia hyväksymään asiat, elää niiden kanssa. Toivottavasti sinulle se päivä koittaa pian! :hug:

Elämä on joskus todella epäoikeudenmukaista... :/

 

[vieras]

Mä en ymmärtänyt, selittäiskö joku

 

[ap]

Mä en ymmärtänyt, selittäiskö joku

Kaikkea tuosta ylläolevasta jo koettu, auttaako ymmärtämään? :'(

 

[ap]

Ja kiitos jo muille osallistuneille ymmärtäjille

 

[vieras]

Mä en ymmärtänyt, selittäiskö joku

Kaikkea tuosta ylläolevasta jo koettu, auttaako ymmärtämään? :'(

Herranen aika, kaikki nuo asiatko? Olen sanaton.

 

[selisilittäjä]

Mä en ymmärtänyt, selittäiskö joku

No tämä aloittaja kokee olevansa nyt heikko ja murheiden murtama ja kaipaa lohdutusta, mutta tietää selviävänsä ja ajattelee tukevansa muita vaikeuksissa olevia sitten taas kun on itse vahva.

 

[elämän päähän potkima myös]

Sitten minua ei enää kaada mikään. Ei läheisteni sairastumiset, tai kuolemat. Ei enää itsemurhat. Ei syövät eikä kolarit. Ei lasteni kuolemat. Ei ikävät uteliaat sukulaiset, tai juoruilevat ystävät. Ei avioerot, ei kärsivät tai vammaiset lapset.

Jonain päivänä voin kohdata nuo asiat, ja sitten olen vahvempi. Mutta se päivä ei ole tänään :'( Tänään vielä suren.

Mutta eräänä päivänä kun pääsen yli ja sitten olen tosi vahva ja autan muita.
Mutta se päivä ei ole vielä tänään.

Ehkä huomenna, sinä ystäväni joka tänäänkin mulle soitit, ehkä huomenna jo jaksan. Sitten tuen sinua.

kauniisti kirjoitat, huomaa että selviät. olet saanut jo elämään vahvuutta enemmän kuin arvaatkaan...

 

[Koivunkäpy]

Elämä on paskaa huuleen, niin sanotaan.
Sanotaan myös, että mikä ei tapa niin se vahvistaa.
Ja joku idiootti on sanonut ettei kukaan saa suurempaa taakkaa kannettavakseen kuin jaksaa kantaa.
Tuon viimeisen keksijä ja sen taakan antaja tosin on siunattu sairaankierolla huumorilla, itsellä ainakin taakka on välillä ollut sietämätön, pohjallakin on käyty, mutta sieltäkin on noustu, jopa useammin kuin kerran.
Sinä päivänä kun sinusta ystäväiseni tuntuu, ettei mikään, ei niin yhtään mikään voisi enää olla huonommin, enää yhden ainutta huonoa uutista et jaksa, sellainen tulee kuitenkin. ja myöhemmin huomaat että silti jaksoit, ja nousit sieltä.

jos tahdot, pistä yksityisviestiä.
:hug: