Jokin paniikkikohtaus vai mikä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Olen ollut masentunut jo pidemmän aikaa, ilmeisesti. Toisinaan kuitenkin hyviä hetkiä on, joten en ole siis ajatellut olevani mitenkään ylivoimaisen huonossa tilassa, hieman vain alakuloinen.

Eilen kuitenkin minun sietokynnys ylittyi, sellainen ongelma tuli eteen, jonka pystyy ratkaisemaan, mutta se vaatii paljon ponnisteluja ja vaivaa. Ja ratkaisu on tällä hetkellä epäselvä, että miten tätä ongelmaa lähdetään purkamaan.

Eilen illalla alkoi tulla pikkuhiljaa ahdistus, (sellainen olo, kun on ahtaanpaikankammoinen ja joutuu jonnekin ahtaaseen paikkaan, tulee paniikki ja yrittää pyristellä pois sieltä ahtaasta paikasta ja ongelma sen kun pahenee, koska sieltä ahtaasta paikasta pääsee helpommin pois rauhallisena, eikä pyristellen) Noin siis kuvailisin tuota ahdistusta.
Sitten aloin heijaamaan itseäni edestakaisin, yritin selittää miehelle, että kun ahdistaa niin paljon. Jotenkin silti tuntui, ettei saa siitä ajatuksen päästä kiinni ja ettei saa selitettyä sitä ahdistusta oikein.
Aloimme katsomaan elokuvaa ja söin karamelleja, olo rauhottui.

Aamusta kuitenkin kun heräsin ja ongelma muistui taas mieleeni, niin sama tilanne. Heijaan ja teen käsillä jotain liikkeitä kokoajan (esim. puristelen nyrkkiin ja auki) Vaikka yrittäisin miettiä jotain muuta, ei se onnistu. Normaalisti onnistun sulkemaan jotain mielestäni jos oikein yritän, mutta nyt siihen en pysty.

Paniikkikohtaus vai mikä tämä tila on? Ja mitä voin tehdä nyt tällä hetkellä tälle?
 
Mullakin on välillä noita paniikkikohtauksia eli tuntuu et kurkkua/rintaa puristaa ja tuntuu ettei saa kunnolla hengitettyä. Sydän hakkaa tuhatta ja tulee vapina.
Oon huomannu et jos sitä alkaa aattelemaan niin pahenee eli koitan keksiä sillon jotain muuta aateltavaa ja tekemistä. Aluks menin ihan paniikkiin kun en tienny mitä se on ja tietenki pahenti sit oloa.
Googlettamalla saat tietoo tosta paniikkihäiriöstä.
 
Jonkinmoiselta paniikkikohtaukselta tuo kuulostaisi. Käytkä esim. mielenterveystoimistossa juttelemassa? Jos et niin kannattaisi hakeutua niin saisit lääkkeitä tuohon masennukseen ja olo alkaisi pikkuhiljaa helpottamaan. Itselläni todettiin masennus n. 2v. sitten ja olen syönyt lääkkeitäkin. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut ainakin kerran kuussa (tai enemmänkin) paniikkikohtauksia, saman tapaisia kuin sinä kuvailit.
Ja "romahdus" saattaa tulla jostain ihan pienestäkin asiasta kuten esim. kun tarvitsisi alkaa tekemään ruokaa ja sitten tuleekin yhtäkkiä sellainen olo ettei pystykään. Vaikka jääkaapissa olisi ainekset ihan helppoonkin ruokaan (spagetti ja jauhelihakastike vaikkapa).

Sulla sentään mies tuntuu ymmärtävän mutta meillä mies ainakin omasta mielestäni vähättelee mun masennusta mikä ei kyllä yhtään ainakaan auta paranemista...
 
Kuulostaa ahdistuneisuudelta tai paniikkihäiriöltä. Se voi johtua lievästä depressiosta. Kun sulle tulee toi kohtaus, alkaako sydän hakkaama, tuntuuko ettet saa henkeä, tuleeko sellasta tunnetta että sekoat? jos sul tulee em. tunteita voi olla kysymys paniikkikohtauksesta.
Paniikkikohtauksiakin on voimakkaampia ja lievempiä, eri ihmisillä ilmenee erilaisina tuntemuksina, ja ne johtuu siitä että aivot saa ns. väärän hälyytyksen, eli alkaa tuottamaan adrenaliinihormoonia joka saa aikaan juuri sen tunteen että pois pois... ja sydän hakkaa, hikoiluttaa, pelottaa jne.jne.
Tämä on ihan luonnollinen ja alkukantainenkin reaktio. Ajatteleppa vaikka tilannetta, että metsässä tulee karhu ihmistä vastaan, tai sanotaan vaikka käärme. Ihminen säikähtää---> alkaa erittyä adrenaliinia----> elimistö saa käskyn paeta, ja usein ihminen sellaisessa tilanteessa ns. "ylittää itsensä", esim. juoksee kovempaa kuin koskaan, ja sen saa aikaan adrenaliini. Paniikkihäirössä on kyse turhasta "pakoreaktiosta", siis joku (alitajunnassa) laukaisee tämän reaktion.
 
Mulle ainakin tulee noi kaikki mitä kuvailit. On ihan sellanen olo että sais vaikka heti viedä jonnekin suljetulle osastolle. Mut pakko vaan yrittää kestää kun on 2 lasta ja mies on kolmivuorotyössä niin mihinkäs nuo lapset laittaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olen ollut masentunut jo pidemmän aikaa, ilmeisesti. Toisinaan kuitenkin hyviä hetkiä on, joten en ole siis ajatellut olevani mitenkään ylivoimaisen huonossa tilassa, hieman vain alakuloinen.

Eilen kuitenkin minun sietokynnys ylittyi, sellainen ongelma tuli eteen, jonka pystyy ratkaisemaan, mutta se vaatii paljon ponnisteluja ja vaivaa. Ja ratkaisu on tällä hetkellä epäselvä, että miten tätä ongelmaa lähdetään purkamaan.

Eilen illalla alkoi tulla pikkuhiljaa ahdistus, (sellainen olo, kun on ahtaanpaikankammoinen ja joutuu jonnekin ahtaaseen paikkaan, tulee paniikki ja yrittää pyristellä pois sieltä ahtaasta paikasta ja ongelma sen kun pahenee, koska sieltä ahtaasta paikasta pääsee helpommin pois rauhallisena, eikä pyristellen) Noin siis kuvailisin tuota ahdistusta.
Sitten aloin heijaamaan itseäni edestakaisin, yritin selittää miehelle, että kun ahdistaa niin paljon. Jotenkin silti tuntui, ettei saa siitä ajatuksen päästä kiinni ja ettei saa selitettyä sitä ahdistusta oikein.
Aloimme katsomaan elokuvaa ja söin karamelleja, olo rauhottui.

Aamusta kuitenkin kun heräsin ja ongelma muistui taas mieleeni, niin sama tilanne. Heijaan ja teen käsillä jotain liikkeitä kokoajan (esim. puristelen nyrkkiin ja auki) Vaikka yrittäisin miettiä jotain muuta, ei se onnistu. Normaalisti onnistun sulkemaan jotain mielestäni jos oikein yritän, mutta nyt siihen en pysty.

Paniikkikohtaus vai mikä tämä tila on? Ja mitä voin tehdä nyt tällä hetkellä tälle?

Tiedän aikahyvin nämä jutut kun mun sukulaisella ollut paniikkik+psykoositaipumusta.Ti saattaa olla pidentynyttä masentuneisuutta joka alkaa olla menossa psykoosin puolella eli hakeudu hoitoon ennen kuin laukeaa pahaksi.
 
Kirjoittelin varmaan metrin pituisen viestin äsken ystävälle, jossa purin ongelmiani. Mies on todella ymmärtäväinen minua kohtaan, mutta ei osaa sanoa asiasta mitään, on vain hiljaa, niin sen takia hän ei voi auttaa sillä tavoin kun olisi tarve.

Oon käynyt kerran psykologilla ja kerran psykiatrilla. Ja vaikka menisin sinne ajatuksena, että nyt kerron kaiken, niin ei ne vaan tule ulos. En vaan saa sanottua mitään.

Tiedän oikeastaan tuon paniikkikohtauksen fysiologian ja tiedän, että tila ei ole vakava, mutta kun ajatus ei vain kulje, niin sitä ei saa järkeistettyä pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kirjoittelin varmaan metrin pituisen viestin äsken ystävälle, jossa purin ongelmiani. Mies on todella ymmärtäväinen minua kohtaan, mutta ei osaa sanoa asiasta mitään, on vain hiljaa, niin sen takia hän ei voi auttaa sillä tavoin kun olisi tarve.

Oon käynyt kerran psykologilla ja kerran psykiatrilla. Ja vaikka menisin sinne ajatuksena, että nyt kerron kaiken, niin ei ne vaan tule ulos. En vaan saa sanottua mitään.

Tiedän oikeastaan tuon paniikkikohtauksen fysiologian ja tiedän, että tila ei ole vakava, mutta kun ajatus ei vain kulje, niin sitä ei saa järkeistettyä pois.


Ymmärrän täysin, se on sellanen ehdollistumisreaktio, että jos on saanu ennen vaikka paniikin jossain tilanteessa tai paikassa, niin se vaan tulee aina uudestaan juuri samassa tilanteessa/paikassa/ajatuksista.

Mut sen sanon että lääkkeet ei poista paniikin syytä, vaan lievittää oireita. Samoin on masennuslääkkeiden kanssa.

Jos haluut voit laitella mulle yv:tä, mä olen aiemmin sairastanu paniikkihäiriötä 8 vuotta, nyt viimeiset pari vuotta ollu terve ja ilman kohtauksia. Lääkkeitä en ole koskaan syönyt...
 
Mulla on piiiiiitkä kokemus paniikkikohtauksista. Oireesi kuulostavat tutuilta. Taustasyynä on varmasti tuo stressi.
Olo paniikkikohtauksessa on kaamea. Vaikka kokemusta on, sen iskiessä unohdan edelleen joka kerta, että sen kesto on rajallinen. Raju paniikkivaihe kestää yleensä vain n. 20min. Lievempi ahdistus voi toki olla pitkäkestoisempaa. Minulla ekan kohtauksen jälkeen tahti tiheni aluksi valtavasti, mutta vähitellen opettelin selviytymään. Olin tuolloin yläasteikäinen, enkä koskaan käynyt lääkärissä asiasta, joten olen VARMA, että sinäkin selviät.
Nyt olen jo kolmekymppinen ja teinivuosien jälkeen olen saanut enää muutamia kohtauksia - juuri merkittävän stressaavissa elämänvaiheissa.
Nuoruusvuosina hyväksi havaitsemiani keinoja kohtauksen iskiessä:
- syöminen (vaikka saattaa olla pelon vuoksi kuvottava olo)
- voimakkaat aististimulaatiot (pitele käsissäsi vaikka jäistä vihannespussia, mene talvella sisävaatteissa ulos jne...)
- kirjoittaminen (esim. yritä kirjoittaa paperille, miltä tarkalleen tuntuu)
- vetele hitaasti syvään henkeä, pidätä hengitystä 8-15 sekuntia, puhalla ulos hitaasti
- juokse/tee punnerruksia tai muuta fyysisesti raskasta
- ja tuo itsensä heijaaminen ajaa myös asiaa

Muutoin (ja tämä on tärkein osuus):
Pyri laskemaan stressitasoa elämässä noin yleensä, jos mahdollista. Olen itse ajatellut niin, että kohtaus tulee kun "mitta tulee täyteen". Ajattele mielessäsi vaikka juomalasia, jonka pohjalla on vähän vettä. Se kuvaa normaalitilaasi hyvänä aikana. Paniikkikohtaus tulee kun vesi tulee yli laitojen ja se tulee helposti, kun lasiin lorautetaan yhtäkkiä iso määrä (kuten nyt kun sinulla on se jokin keskeneräinen paljon kuormittava asia elämässäsi). Ajattelen, että meillä ihmisillä on yksilöllisiä eroja tuon kuvitteellisen lasin koon suhteen - toisille on luoja suonut snapsilasi, toisille ämpärin - ja sen mukaan toisilla on enemmän stresinsietokykyä, toisilla vähemmän :) Tasan eivät käy onnen lahjat!
Mieti mitkä kaikki muut - pienemmät ja arkipäiväisemmät - tekijät "lisäävät vettä" lasiin sinun kohdallasi, kuin tuo nyt kuvaamasi iso asia elämässäsi. Stressi-/vireystasoa kohottavat esim. juopottelu (lähinnä ehkä krapula), stimulantit (kahvi, tupakka ym.), verensokerin heilahtelu (syö säännöllisesti, mutta älä "nopeita" hiilihydraatteja, kuten karkkeja, mehuja, limsaa...), tiukat aikataulut ja korkea vaatimustaso eril asioista suoriutumiseen, sairastaminen, liian lyhyet yöunet...
Tuota kuvaavaa isoa stressaavaa asiaa et varmaan saa ratkaistua juuri nyt, mutta niin kauan kuin se on elämässäsi, voit välttyä paniikilta aika hyvin, kun pyrit vähentämään noita pienempiä stressitekijöitä. Esim. jos olet tarkka pitämään kämppää siistinä, laske vaatimustasoasi ja lisää päiväohjelmaan esim. lukemista tai tv:n katsomista (jos vain makaat, voi olla, että pyörität päässäsi tuota ongelmaa ja silloin stressitasosi on korkea, vaikka makaisit porealtaassa). Nuku enemmän, liiku enemmän...jne. Tee useita pieniä muutoksia monella saralla.
Ota paniikkikohtaus signaalina siitä, että stressiä on nyt liikaa ja suhtaudu siihen kuin sairastuisit esim. flunssaan. Hoida itseäsi, vaadi itsellesi tähän mahdollisuus. Tarvittaessa voit pyytää lääkäriltä sairauslomaa töistä tai jos olet kotona lasten kanssa ja se stressaa tai estää lepäämisen, nyt on aika pyytää joltakulta apua, jotta saat jonkun kunnon paussin.
Sen itse ongelman vatvomiseen kannattaa varata vain esim tietty aika viikossa, jos asiaa ei kerran voi ratkaista ajatustyöllä - muuna aikana pyri sulkemaan asia pois tietoisuudestasi (ei välttämättä helppoa). Tarkempia ohjeita löytyy erinomaisesta kirjasta nimeltä "Työkirja paniikista ja peloista kärsivälle".
Ja jos tuntuu siltä, että kohtaus iskee tietyssä paikassa tai tilanteessa ÄLÄ ryhdy välttelemään tuota tilannetta, vaan hakeudu siihen säännöllisesti, tietoisena siitä, että paniikki ehkä tulee, mutta selviät siitä kyllä. Näin harjoittelet selviytymistä kohtauksen aikana ja vältät paniikin ehdollistumisen tiettyyn tilanteeseen. (Jos välttelet, voi käydä niin, että kohtaus alkaa tulla jossain muussa tilanteessa ja jos välttelet sitäkin, alkaa välttelyn kierre, joka voi johtaa vähitellen paniikin yleistymiseen - sitten et kohta pääse lähtemään esim. kotoa ulos).
Ja jos tuntuu, että että nämä keinot eivät auta, mene lääkäriin. Hän ehkä määrää tilapäisen lääkityksen, jolla stressitasoa lasketaan kemiallisesti. En kuitenkaan suosittele rauhoittavia lääkkeitä (toleranssi kasvaa nopeasti ja kun taas yritätä päästä lääkkeestä eroon voit saada vieroitusoireina paniikkioireet entistä pahempana takaisin). Jos tuntuu, että jotakin on ihan pakko saada, kannattaa kysyä kolmannen polven masennuslääkkeitä eli ns. SSRI-lääkkeitä. Niihin ei muodostu toleranssia, stressitasosi laskee yleisesti. Käyttöaiheen ei tarvitse olla masennus vaan esim. ahdistuneisuus. SSRI-lääkkeiden haittapuoli on se, että alussa voi saada sivuoireita - kannattaa aloittaa hyvin pienestä annoksesta (pienemmästä mitä lääkäri määrää) esim. 1/4 tablettia.
Lisäksi asiantuntijan kanssa keskustelu tuosta isosta ongelmasta voi avata eteesi uusia ja näkökulmia ja suhtautumistapoja jotka ehkä leikkaavat pahimman terän senkin ongelman stressipiikistä (lääkäriltä voi esim. kysyä saisitko lähetteen esim. psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille, jos terveyskeskuksessasi sellainen on). En suosittele asiasta puhumista kenenkään sellaisen tuttavuuden kanssa, jolla on taipumusta kauhisteluun, voivotteluun ja epätoivoon...

Toivottavasti sait tästä jotakin apua :)

 
"Oon käynyt kerran psykologilla ja kerran psykiatrilla. Ja vaikka menisin sinne ajatuksena, että nyt kerron kaiken, niin ei ne vaan tule ulos. En vaan saa sanottua mitään. "

Olin käyny mielenterveystoimistolla juttelemassa melkein vuoden ja vasta sitten sain alettua purkaan kaikkia mieltä painavia asioita. Sitä ennen olin vaan jutellu kaikkee"turhaa". Nyt pystyn jo jutteleen siellä ihan kaikista asioista ja kyllä se on vähän auttanu kun saa jutella tavallaan "tuntemattomalle" ihmiselle.
 
Paniikkihäiriön hoitoon en missään nimessä suosittele lääkkeitä, itse menin sen virheen tekemään. Tästä seurasi se, että oireita jatkui monta vuotta. Lisäksi lääkkeistä eroon pääseminen on hankalaa.
Onneksi ystäväni oli kokenut samankaltaisia oireita kun minä ja antoi erään kirjan luettavaksi. Tämän kirjan avulla tajusin kuinka helppoa oli vuosia kestäneen tuskan kukistaminen... googlaamalla huomasin, että kirjasta on pieni selostus myös suomankieleisellä sivulla www.paniikkikohtaus.com . Kirja siis on englanniksi, mutta ainakin itse sen ymmärsin hieman sanakirjaa apuna käyttäen..
 
Paniikkihäiriön hoitoon en missään nimessä suosittele lääkkeitä, itse menin sen virheen tekemään. Tästä seurasi se, että oireita jatkui monta vuotta. Lisäksi lääkkeistä eroon pääseminen on hankalaa.
Onneksi ystäväni oli kokenut samankaltaisia oireita kun minä ja antoi erään kirjan luettavaksi. Tämän kirjan avulla tajusin kuinka helppoa oli vuosia kestäneen tuskan kukistaminen... googlaamalla huomasin, että kirjasta on pieni selostus myös suomankieleisellä sivulla Paniikkikohtaus.com - Paniikkikohtauksen ja paniikkihäiriön nopea hoito . Kirja siis on englanniksi, mutta ainakin itse sen ymmärsin hieman sanakirjaa apuna käyttäen..
Paniikkikohtaus.com - Paniikkikohtauksen ja paniikkihäiriön nopea hoito tuossa viel toimiva linkki;)
 

Yhteistyössä