M
m.k.
Vieras
Mulla on nyt niin ahdistunu olo et ei mitään rajaa.. Alkaa hajoon pää lapsen kanssa kotona ollessa. Mieheltä en tukea saa ja jos se jotain sanoo niin se on tyyliin "no koita ny pärjätä".
Mies käy töissä ja sen lisäksi 3-4 kertaa viikossa urheiluharrastuksessaan. Näitä harkkoja se ei jätä mistään hinnasta väliin.. Sen huomasin etenkin viimeviikolla kun jäin kipeenä huutavan lapsen kanssa yksin kotiin. Näitä tapauksia on muitakin. Toissaviikolla oltiin lapsen kanssa molemmat kipeenä ja sinnehän se ukko vaan paineli peliinsä. Toiseen peliin ei sitten enää mennyt kun olin niin huonossa kunnossa ettei mitään mahdollisuutta pärjätä kaksin lapsen kanssa. Ja kaiken tämän jälkeen sain kestää miestä joka oli selvästi vihainen kun peli jäi väliin.
Omaa aikaa saisin kyllä mutta siitä tulee niin huono mieli.. Kolme kertaa olen lapsen syntymän jälkeen ollut kavereiden kanssa viihteellä ja jokaikinen kerta on tullut jossain vaiheessa iltaa viestiä/puhelu että tulethan kotiin jo. Ilta siis jäänyt aina kesken.
Mies taas käy pikkujouluissa ynnä muissa jutuissa ja yleensä en edes viitsi ottaa häneen sinä aikana yhteyttä kun tuntuu että anelen sillätavalla tulemaan kotiin.
Niin paska mieli ja olo! Miksi mun pitäs aina jaksaa ja pystyä pitämään koti kunnossa ja hoitaa lapsi..
Tuntuu muutenkin pahalta kun kuitenkin mies yrittää kaikkensa että meillä olisi asiat hyvin taloudellisesti mutta silti tuntuu että jään jotenkin taka-alalle kaikessa.
Puhuminen ei auta. Saan vaan syyllistäviä kommentteja ja paska olo kasvaa entisestään.
Mies käy töissä ja sen lisäksi 3-4 kertaa viikossa urheiluharrastuksessaan. Näitä harkkoja se ei jätä mistään hinnasta väliin.. Sen huomasin etenkin viimeviikolla kun jäin kipeenä huutavan lapsen kanssa yksin kotiin. Näitä tapauksia on muitakin. Toissaviikolla oltiin lapsen kanssa molemmat kipeenä ja sinnehän se ukko vaan paineli peliinsä. Toiseen peliin ei sitten enää mennyt kun olin niin huonossa kunnossa ettei mitään mahdollisuutta pärjätä kaksin lapsen kanssa. Ja kaiken tämän jälkeen sain kestää miestä joka oli selvästi vihainen kun peli jäi väliin.
Omaa aikaa saisin kyllä mutta siitä tulee niin huono mieli.. Kolme kertaa olen lapsen syntymän jälkeen ollut kavereiden kanssa viihteellä ja jokaikinen kerta on tullut jossain vaiheessa iltaa viestiä/puhelu että tulethan kotiin jo. Ilta siis jäänyt aina kesken.
Mies taas käy pikkujouluissa ynnä muissa jutuissa ja yleensä en edes viitsi ottaa häneen sinä aikana yhteyttä kun tuntuu että anelen sillätavalla tulemaan kotiin.
Niin paska mieli ja olo! Miksi mun pitäs aina jaksaa ja pystyä pitämään koti kunnossa ja hoitaa lapsi..
Tuntuu muutenkin pahalta kun kuitenkin mies yrittää kaikkensa että meillä olisi asiat hyvin taloudellisesti mutta silti tuntuu että jään jotenkin taka-alalle kaikessa.
Puhuminen ei auta. Saan vaan syyllistäviä kommentteja ja paska olo kasvaa entisestään.
