Johan se aikansa otti ennenku meni HERMOT.

Mikä ihmisiä vaivaa?? Olin kirpputorilla kuopuksen kanssa kahdestaan. Poika makoili vaunuissa (9kk) tyytyväisenä. Hänellä on kehitysvamma joka näkyy ulospäin, lähinnä kasvoissa ja käsien asennossa. Kolme kertaa kävi niin että joku touhukas äiti tuli vastaan omien rattaiden kanssa ja hymy huulilla alkaa kurkkailla mun vaunuihin. Sitten napsahtaa suu auki ja porhaltaa pois! Muistan että esikon aikana pientä small talkia tuli harrastettua useankin tuntemattoman kanssa kaupoissa tms. Mutta nyt kun poikani onkin näyttävästi erilainen niin ei voida sanoa yhtikäs mitään. Vai mistä se sitten johtuu? Voiko nyky-äiti TODELLA tuntea olonsa kiusaantuneeksi erilaisuuden lähellä?
Joskus tuntuu tosi pahalta edes lähteä kotoa pojan kanssa minnekään julkiselle paikalle koska ei kukaan uskalla tulla juttelemaan. Väkisin väännän itseni hiekkalaatikkopiireihin ja sitten akat vääntää naamaa nurinpäin ja mutruun. Omia muksuja ohjataan leikkimään kauas meidän pojasta ja kerran jopa äiti tuli ottamaan lapsensa väkisin pois minun ja pojan hiekkaleikistä ja menivät itse viiden metrin päähän! "Anteeksi, jatkakaa.."

Ja joo, tässä raivonpuuskassa ehkä asia näyttää mulle pahemmalta mitä oikeasti on.

 

No onpa typerää

Ihmisille kun riittää, että on vaikka jalka vähän vinossa tai toinen silmä katsoo kieroon.

Yritä jaksaa lapsesi puolesta!

 

No huhhuh mitä reagointia. Pakko myöatää että kyllä minäkin menen joskus vaikeaksi tuollaisissa tilanteissa, mutta en ikinä mene pois vaan yleensä kysyn suoraan mistä on kyse ja kohtelen lasta siinä missä muitakin.

 

:O Siis voi herranjestas mitä porukkaa! Mä ainakin hyväksyn kaikki erilaiset ihmiset juuri sellaisena kuin ovat, ja näin opetan omille lapsillenikin. Ymmärrän kyllä aivan täysin raivonpuuskasi.

 

Olet vain törmännyt väärin tyyppeihin :hug:

 

No onpa typerää

Ihmisille kun riittää, että on vaikka jalka vähän vinossa tai toinen silmä katsoo kieroon.

Yritä jaksaa lapsesi puolesta!

peesaan. Ota asia niin, että he ovat keskenkasvuisia henkisesti itse. Kaikki, jotka on elämässään tai lähipiirissä saanut kokea erilaisuutta rikkautena, ymmärtää tilanteesi. Älä pahoita mieltäsi, ihanaa, että sinulla on poika ja ihana juuri sellaisena! :heart:

 

Meillä on down tyttö ja välillä tympii kun puistossa joku kysyy sen klassisen kysymyksen, että minkä ikäinen? Ja sitten kun kuullaan lapsen ikä selvästi ihmetellään et miten on niin pienikokoinen ja ei edes puhu (tyttö nyt 2v. 7kk) Jotkut menee ihan änkäksi kun kuulevat että kyseessä on kehitysvammainen lapsi. Jotkut vaan oikeesti on niin törppöjä, että eivät osaa käyttäytyä. Kerrankin bussissa eräs n. 40v. äiti oli vauvansa kanssa ja kun näki että viitoin tytölle kun puhuin hänelle, alkoi hymyillä silleen säälivästi. Arvaa tekikö mieli näyttää keskaria? Sun pitää sanoa tuollaisille ääliöille jotka hakee lapsensa pois, että kehitysvamma ei tartu, mutta asennevamma tarttuu. Voimia..

 

ja olen huomannut sen että mitä isommaksi ja vanhemmaksi poikani tulee niin sitä enemmän ihmiset välttää suoraa kontaktia. Kun poika oli pikkuvauvana kaukolossa niin useat tuli ja leperteli niinkuin kaikille vauvoille leperrellään. Vaikka huomasi sen erilaisuuden jo silloin. Ihmiset vaan ajattelivat varmaan häntä vauvana, eikä niinkään vammaisena. Nyt kun piirteet tulee kuukausittain enemmän ja enemmän esille niin minun halut lähteä puistoihin katoaa... Vaikka ehdottomasti tahdon hänen kokevan kaiken saman kuin muutkin lapset!

 

Meillä on down tyttö ja välillä tympii kun puistossa joku kysyy sen klassisen kysymyksen, että minkä ikäinen? Ja sitten kun kuullaan lapsen ikä selvästi ihmetellään et miten on niin pienikokoinen ja ei edes puhu (tyttö nyt 2v. 7kk) Jotkut menee ihan änkäksi kun kuulevat että kyseessä on kehitysvammainen lapsi. Jotkut vaan oikeesti on niin törppöjä, että eivät osaa käyttäytyä. Kerrankin bussissa eräs n. 40v. äiti oli vauvansa kanssa ja kun näki että viitoin tytölle kun puhuin hänelle, alkoi hymyillä silleen säälivästi. Arvaa tekikö mieli näyttää keskaria? Sun pitää sanoa tuollaisille ääliöille jotka hakee lapsensa pois, että kehitysvamma ei tartu, mutta asennevamma tarttuu. Voimia..

Ymmärrän täysin! mekin käytetään viittomia ja noita sääliviä katseita hymyillä höystettynä on tullut vastaan... argh.

 

ja olen huomannut sen että mitä isommaksi ja vanhemmaksi poikani tulee niin sitä enemmän ihmiset välttää suoraa kontaktia. Kun poika oli pikkuvauvana kaukolossa niin useat tuli ja leperteli niinkuin kaikille vauvoille leperrellään. Vaikka huomasi sen erilaisuuden jo silloin. Ihmiset vaan ajattelivat varmaan häntä vauvana, eikä niinkään vammaisena. Nyt kun piirteet tulee kuukausittain enemmän ja enemmän esille niin minun halut lähteä puistoihin katoaa... Vaikka ehdottomasti tahdon hänen kokevan kaiken saman kuin muutkin lapset!

Mikä kehitysvamma teidän pojalla on?

 

ja olen huomannut sen että mitä isommaksi ja vanhemmaksi poikani tulee niin sitä enemmän ihmiset välttää suoraa kontaktia. Kun poika oli pikkuvauvana kaukolossa niin useat tuli ja leperteli niinkuin kaikille vauvoille leperrellään. Vaikka huomasi sen erilaisuuden jo silloin. Ihmiset vaan ajattelivat varmaan häntä vauvana, eikä niinkään vammaisena. Nyt kun piirteet tulee kuukausittain enemmän ja enemmän esille niin minun halut lähteä puistoihin katoaa... Vaikka ehdottomasti tahdon hänen kokevan kaiken saman kuin muutkin lapset!

Mikä kehitysvamma teidän pojalla on?

Sikiöaikainen hapenpuute (asfyksia) josta keskivaikea cp-vamma.

 

todella törkeetä Myönnän että kerran meni itse hieman hämilleen kun bussissa istuin yksin ja viereiselle riville tuli äiti ja lapsi. Lapsella taisi olla downin syndrooma. Lapsi sitten tuli mun viereen istumaan ja melkein syliin tuli Katsoi vain todella keskittyneesti minun silmälasejani. Lapsen äiti sitten käski Veikkoa tulemaan pois mutta sanoin että ei se haittaa. Aluksi titenkin mietin että mitä voin lapselle puhua, ymmärtääkö hän tms. Mutta sitten ihan normaalisti alkoi tulla juttua Alku monesti hankalaa mutta jos yhtään haluaa niin kyllä se voitetaan.

 

Tosiaan: Mikä ihmisiä vaivaa !!! Tosi törkeää käytöstä ja huonoa esimerkkiä omille lapsille

 

Voimia! Jotkut osaa olla kyllä pösilöitä! varjellaan omaa niin täydellistä-ihanaa lasta näiltä erilaisilta lapsilta ja kasvatetaan ihan vinoon ja karttamaan kaikkea erilaista jopa aikuisiällä!

Meillä äiti opetti aina että kaikkien kaveri saa olla, kaikkien kaveri tulee olla eikä kukaan ole huonompi kuin mitä itse on! Ja näillä on menty omienkin lasten kanssa.

 

En usko, että tarkoituksella kukaan tekis niin, siis pahansuopaisuuttaan. Sitä menee varmaan vain hämilleen jos ei omassa lähipiirissä ole vammaisia. Sit ei osata suhtautua ja lähdetään vaan meneen ku ei tiedä miten pitäis käyttäytyä.

 

Ei aina näinkään, me oltiin uimassa mun poika 5 vuotias ja hyvin sosiaalinen, olisi tahtonut leikkiä toisen pojan kanssa tällä pojalla down. Hänen isäsä kävi hakemassa poikansa pois leikkimästä poikani kanssaja tuhahti vain. mua ja lasta ei tämän pojan vammaisuus haitannut yhtään mutta jostain syystä tän pojan isä ei halunnut poikansa leikkivän meidän pojan kanssa.

Osa pelkää sitä että osaako suhtautua kehitysvammaiseen lapseen "oikein" mutta kun suhtautuu samoin kuin terveeseen lapseen niin se on siinä

 

En voi ymmärtää, miksi joku lähtee kylmästi pois, kun huomaa lapsen olevan erilainen!

Mutta usein olen miettinyt, että miten vammainen lapsi tulisi kohdata, minä yleensä hymyilen lapselle kuin lapselle, mutta tulkitaanko hymy sitten sääliväksi?

 

tuttu tunne..ensin jutellaan ja sittenkun huomaavat poikani olevan erillainen tuleekin kova kiire muualle :/

 

Onpa tylyä toimintaa.

 

Tosiaan: Mikä ihmisiä vaivaa !!! Tosi törkeää käytöstä ja huonoa esimerkkiä omille lapsille

täys peesi :attn:

 

Osa varmaan vaan häkeltyy niin pahasti, että käyttäytyy sen takia niin törkeästi. Mitä jos kokeilisit hiekkalaatikolla vaikka itse kertoa lapsesi kehitysvammasta? Itselle ainakin tulisi heti sellainen olo, että uskaltaisi helpommin lähestyä lasta. Se on vaan ihmisten primitiivireaktiot, jotka pääsee valloilleen noissa tilanteissa.

Voimia!

 

Meillä on down tyttö ja välillä tympii kun puistossa joku kysyy sen klassisen kysymyksen, että minkä ikäinen? Ja sitten kun kuullaan lapsen ikä selvästi ihmetellään et miten on niin pienikokoinen ja ei edes puhu (tyttö nyt 2v. 7kk) Jotkut menee ihan änkäksi kun kuulevat että kyseessä on kehitysvammainen lapsi. Jotkut vaan oikeesti on niin törppöjä, että eivät osaa käyttäytyä. Kerrankin bussissa eräs n. 40v. äiti oli vauvansa kanssa ja kun näki että viitoin tytölle kun puhuin hänelle, alkoi hymyillä silleen säälivästi. Arvaa tekikö mieli näyttää keskaria? Sun pitää sanoa tuollaisille ääliöille jotka hakee lapsensa pois, että kehitysvamma ei tartu, mutta asennevamma tarttuu. Voimia..

Ymmärrän täysin! mekin käytetään viittomia ja noita sääliviä katseita hymyillä höystettynä on tullut vastaan... argh.

No ehkäpä ne katseet eivät olleet sääliviä vaan ihan hyvän tahtosia hymyjä, jotka ootte tulkinneet väärin, koska asia on teille herkkä?

 

No onpa mukavaa, että hymyni lapsen ja äidin keskusteluille ja katsekontaktin ottavalle lapselle tulkitaan sääliväksi silloin kun kyse on vammaisesta lapsesta.
Tiedoksi, että hymyän helposti kaikille äideille&isille lapsineen kun olen liikenteessä. Tämä siksi, että koen jotain yhteenkuuluvuutta elämäntilanteeni vuoksi.

 

Laita se lapsesi johonkin laitokseen ja jatka elämääsi, ettei tarvitse kestää sitä, että ihmiset osoittavat luonnollista inhoaan vammaisia kohtaan.

 

Laita se lapsesi johonkin laitokseen ja jatka elämääsi, ettei tarvitse kestää sitä, että ihmiset osoittavat luonnollista inhoaan vammaisia kohtaan.

Tuollaiset idiootit joutais laittaa lukkojen taakse lopun elämäkseen :kieh: :kieh: :kieh: