Jo on ystävä!

Kelpaan yställe vaan sillon kun sillä on vaikeeta, sit kun heillä taas asiat ok niin sitten ei soitella eikä vastailla. Tuntuu nyt jatkuvasti heidän suhde rakoilla, sitten taas minä sovin kuvioihin kelle saa itseensä purkaa.
Sitäkö se ystävyys on, olen ymmärtäny et se on ihan jotain muutakin.
Itse puhuu ystävä sanalla mutta minä en kyllä tässä yhteydessä sitä käyttäis.

 

Olet kaatopaikka/kotipsykiatri jne. Tee selväksi ettei se vetele, sinun pitää asettaa rajat koska hän ei tajua. Älä ole tavoitettavissa aina kun hänellä on vaikeaa, et ole vastuussa hänen elämästään.

 

Sä oot ystävä sille, mut se ei sulle. Joskus se menee niin, mut ei sellaseen tarvi tyytyä. Juttele sen kanssa... Jospa se ei o tullu ajatelleeks.

 

Nyt olen vasta selvästi tän huomannu kun heillä miehensä kanssa paljon näitä vaikeita hetkiä. Aina soittaa minulle kun heillä ollu riita, kuuntelen kyllä ja sanon jotain. No sitten kun kaikki taas suht hyvin niin mitään asiaa ei ole, ja minä kun soitan niin ei vastata. Miten tämänkin sitten voi sanoo kun seuraavan kerran varmaan soittaa kun jotain riitaa tai vastaavaa on.

 

Samasta syystä itse jokin aika sitten laitoin melko pitkän ystävyyden poikki! Ei oo kuulunu juhannuksen jälkeen mitään!