M
mie
Vieras
Joka syksy tämä sama iskee päälle täällä yliopistolla, kun uusia opiskelijoita kulkee pitkin käytäviä tutoreiden ohjauksessa. Sitä tuntee itsensä niiiiiin vanhaksi! Onko siitä tosiaan jo 13 vuotta (!!!!!), kun itse olin samassa tilanteessa. Joka syksy sitä aikaa ajattelee aina haikeudella. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja itsenäinen elämä edessä, uusia mahdollisuuksia ja kaikkea 
Mutta ei mulla nytkään valittamista. Tuohon 13 vuoteen mahtuu paljon: täysipainoista opiskelua, opiskelijaelämää, aktiivista ainejärjestötoimintaa, harrastustoimintaa, maisterin paperit, tohtorin paperit, mies ja kaksi ihanaa lasta
Mutta miksi sitä aina tähän aikaan vuodesta on niin haikea olo, vaikka nykyistä elämää ei ikinä mihinkään enää vaihtaisi!?!?
Mutta ei mulla nytkään valittamista. Tuohon 13 vuoteen mahtuu paljon: täysipainoista opiskelua, opiskelijaelämää, aktiivista ainejärjestötoimintaa, harrastustoimintaa, maisterin paperit, tohtorin paperit, mies ja kaksi ihanaa lasta
Mutta miksi sitä aina tähän aikaan vuodesta on niin haikea olo, vaikka nykyistä elämää ei ikinä mihinkään enää vaihtaisi!?!?
