Jättääkö mies huonosti käyttäytyvän lapsen takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihanpulassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihanpulassa

Vieras
Eli olen tässä helmukuussa tavannut aivan ihanan miehen-2 vuoden sinkkuilun jälkeen.Välimatkaahan meillä on 400km ja rapiat,eli nähdään parin viikon välein.Mies vaan ei suostu tulemaan tänne pk-seudulle,kun pitää tätä"muurahaispesänä".Kerran on tullu tänne risteilemään kanssani.Mutta muuten saan tonne maalle ajella.
Suurin ongelma on kuitenkin miehen nuorempi 10-vuotias poika.Joka on..ööh hieman huonokäytöksinen.Koulussa häiriköi tunnilla,varastellut kaverin taskusta rahaa,töhrinnyt tussilla luokkakaverinsa repun käyttökelvottomaksi,heittänyt roskiin toisen lenkkarit jne.Tässä keväällä e r o t e t t i i n 3 viikoksi koulusta,ja ohjattiin neuropsyk.tutkimuksiin syksyllä. Erotetaanko tolleen väliaikaisesti nykyisin miten helposti?

Muutenkin käyttäytyy agressivisesti,tönii 3 vuotta vanhempaa veljeään ja isäänsä.Mua haukkunut huoraksi,kusipääksi,lehmäksi jne..Huutelee että"mee panee sitä v***n akkaa"isälleen".
Lisäksi viskonut mua ja isäänsä ikkunasta pikkukivillä pari kertaa..ton huorittelun säestämänä.
Onko vaan tosi rajua mustasukkaisuutta?Vai voiko 1-tyypin diabetes aiheuttaa tollaista?Jos joku terveysalan ihminen tietäs?Pojalla insuliinipumppu käytössä.Jota välillä repii irti itestään..
Välillä tuntuu,että käy mulle vähän l i i a n rankaksi,vaikka mies on ihana,hellä ja kiva.Mut kyllä vähättelee poikansa tempauksia-just sillä"pojat on poikia"-asenteella..
Vetoaa siihen myös,että on ollu itsekkin hyvin villi ja vaikea kakara!

Mitä itse tekisitte?Itelläni ei oo lapsia,mutta lapsellisen kanssa aiemmin kerran seurustellu-ongelmitta.
 
On tehty jo,koulun puolelta.Sitä kautta&tk-lääkärin- tuli lähete keskussairaalan neuropsyk.tutkimuksiin.Vaan pitkälle syksyyn menee aloitus.
Eivät senkummemmin toimineet lastensuojelun setä ja täti.
Lapsi kun osaa halutessaan olla ihan ok..
 
Aika vaikea tilanne. Itse en kestäisi tuollaista käytöstä. Jos mies ei suostu tekemään asialle mitään, olisi ehkä pakko lopettaa koko juttu. Tuo poika, kun tulee teini-ikään niin hormoonit vaan pahentaa tilanetta. Ei ketään saa noin kohdella. Eikä sitä tarvitse sietää millään tasolla.
 
Poika tulee isänsä kanssa samassa paketissa. Älkää ainakaan pistäkö kasaan toimimatonta uusperhettä! Pojalla tuskin on kamalan hyvä olo kun noin käyttäytyy. Hänen täytyy saada oikeanlaista apua noihin ongelmiin, ja mielestäni miehen kannattaisi keskittyä poikaan nyt. Mikään mustasukkaisuus ei selitä tuota käytöstä, jos pojalla on ongelmia koulussakin ja ylipäänsä kaikkialla. Älkää tehkö tilanteesta vääriä tulkintoja. Odottakaa niitä tutkimuksia ainakin ennen kuin teette mitään suunnitelmia tulevaisuudesta.

Jos tuntuu, ettet siedä poikaa ollenkaan, et voi olla miehen kanssa.
 
On tehty jo,koulun puolelta.Sitä kautta&tk-lääkärin- tuli lähete keskussairaalan neuropsyk.tutkimuksiin.Vaan pitkälle syksyyn menee aloitus.
Eivät senkummemmin toimineet lastensuojelun setä ja täti.
Lapsi kun osaa halutessaan olla ihan ok..

Hyvä, poika saa pian apua sitten. Nuo kertovat, että hän voi huonosti. Toivottavasti mies tukee lasta ja on hyvä isä tälle. Muuten on turha ihmetellä edes mistä nuo ongelmat voivat johtua.

Suosittelen, että katsot suhdetta vasta kun heidän kotitilanteensa rauhoittuu jne.
 
Jos miehelle huorittelu kuuluu sarjaan "pojat on poikia", niin kyllä on ajattelutavassa jotain vikaa. Ap:n kuvaamaa käytöstä en tosin katselisi missään tapauksessa.
 
Jätä. Mieti myös kohtaa " ei suostu tulemaan muurahaispesään" ja että sun pitää mennä sinne aina
Oletko valmis asumaan siellä jossain ongelmalapsen (ja mahdollisesti samanhenkisen suvun ) keskellä ?
vaikka olisi kuin kiva mies, minä en ymmärrä miksi sinun pitää liikkua , muttei hänen.
 
No en minä ainakaan kahtelis tuollaista menoa, vaan jättäisin miehen. Koskapa mies mahdollistaa enempi lapsensa käyttäytymisen tuolla vähättelevällä asenteella "pojat on poikia". Ajattelepa jos jatkaisit suhdetta, ja saisitte vaikkapa yhteisiä lapsia. Niillähän olisi henki vaarassa tuollaisen terroristin kanssa.
 
Kuulostaa sellaiselta että lähtisin kyllä karkuun samoin tein. Uusperhekuviot ei ole muutenkaan aina helppoja ja jo se lähtökohta että molemmat haluavat asua eri paikoissa hankaloittaa juttua. Tuollaisen lapsen kanssa on varmasti tekemistä (hyvä että homma on nyt menossa eteenpäin) ja se äitipuolen rooli on varmasti rankka, varsinkin kun pojan suhtautuminen on tuollaista ja isäkin vähättelee ongelmia.
 
En kykenis jäämään.. Meillä on villi poika joka ei ole edes sellainen ahdistuneen aggressiivinen vaan ihan vaan ajattelematon säätäjä, ja senkin kanssa tuntuu välillä että aivot sulaa..
 
Mä en jatkaisi seurustelua miehen kanssa joka ei suostu tulemaan minua tapaamaan vaan aina minä joutuisin ajamaan hänen luokseen. Tulisi kyllä sellainen olo, että välittääkö tuo lainkaan ja kaipaako minua edes? Miksei halua nähdä edes vähän vaivaa tavatakseen minua...?!?
 
No en todellakaan jatkaisi suhdetta, enkä helvetissä matkustaisi 400 km kuullakseni huoritteluja yms. Vaikka isänsä puuttuisi tiukasti asiaan, en silti sietäisi mitään kauhukersaa, ja tuossahan ei edes puutu. Joillekin isille on hirveän vaikea pitää yhtään kuria jälkikasvulleen, liekö huono omatunto erosta vai mitä.
 

Yhteistyössä