Jatkuvaa kinaa ja riitaa sisaruksien välillä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mimi

Vieras
Tilanne tämä: Poika 4v. ja tyttö 1v. Molemmat kotihoidossa, poika kerhossa 2 kertaa / vko. Nyt tämä meidän elämä on ruennut OIKEASTI ottamaan mua pannuun...Päivät on pelkkää kitinää, marinaa ja riitaa ja voisin jos sanoa, että se on aina tämä isompi joka aloittaa, eli kiusaa pikkusiskoa tahallaan.
On todella raskasta joka päivä suuttua monta kertaa ja ikävä kyllä huutaa...Ja ikinä ei tule toivottua tulosta, vähäksi aikaa lopettaa mutta kohta taas uudestaan. Olen jo tästä miehelleni puhunut että haluan kohta jo lähteä töihin ( jossa pääsee helpommalla) mutta kun periaatteessa en halua vielä viedä 1.3v. hoitoon...

Nyt kysynkin että te, joilla lapsilla suunnilleen sama ikäero ( 3v.), onko teillä samaa??
 
sitä samaa kateutta ja nahistelua.
meillä ikäeroa vähän enemmän kuin teill mutta alle 4v kuitenkin.

koululaisena viihtyvät nyt hyvin välillä yhdessä.
luulen, että meillä tappelu johtuu siitä, että molemmat samaa sukupuolta.
 
No meillä on hieman suurempi ikäero, tytöt nyt 6v ja 1,5v. mutta samaa hemmetin kinastelua ja vinkumista tää on |O Sorrun mäkin äänen korottamiseen muiden keinojen lisäksi, mutta turhaan. Olen kokeillut arestia tuolle nuoremmallekin, kun tuntuu hänkin ärsyttävän isompaa mm. raapimalla ja puremalla.
 
Meillä lapset vuoden ikäerolla (4v ja 5v) ja joskus on päiviä kun tuntuu ettei mikään mene lapsilla "yksiin". Sitten taas joinakin päivinä leikkivät niiiiin kiltisti keskenään. Eli todellakin sitä on muissakin perheissä. Olen kuitenkin huomannut sen että ajan kanssa meillä on nahistelu vähentynyt. Ja monesti se auttaa kun menen vähän itse mukaan leikkiin. :) Olen kyllä itsekkin välissä ollut melko FINITO tuon nahistelun kanssa mutta aikansa kutakin. Yritä keksiä jotain sopua lapsille kun tappelu iskee ja kehu kovasti kun lapsilla menee pienikin yhteinen tekeminen hyvin. :)
 
2 v. ikäeroa (lähes tasan) ja päivittäistä kinaamista. Kuuluu asiaan, mut välillä tuntuu raskaalta. Jotkut niin nätisti "neuvovat" että "odotas kunhan ne kasvaa, sit ne jo painii" tms. Kiitti. Nice.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja:
Meillä lapset vuoden ikäerolla (4v ja 5v) ja joskus on päiviä kun tuntuu ettei mikään mene lapsilla "yksiin". Sitten taas joinakin päivinä leikkivät niiiiin kiltisti keskenään. Eli todellakin sitä on muissakin perheissä. Olen kuitenkin huomannut sen että ajan kanssa meillä on nahistelu vähentynyt. Ja monesti se auttaa kun menen vähän itse mukaan leikkiin. :) Olen kyllä itsekkin välissä ollut melko FINITO tuon nahistelun kanssa mutta aikansa kutakin. Yritä keksiä jotain sopua lapsille kun tappelu iskee ja kehu kovasti kun lapsilla menee pienikin yhteinen tekeminen hyvin. :)

meillä jos menen itse leikkiin mukaan, tilanne vaa pahenee. eli molemmat alkavat vääntää ja haluta eri asioita joita haluavat tehdä. eivät siis mahdu enää samaan leikkiin.

eli saattavat esim. ulkona viihtyä hyvin kahdesetaan, mutta annas olla jos minun nokka näkyy ulkona, niin heilä onkin tylsää ja pyytävät leikkiin, mutta kohta ollaan tilanteessa että kummallekaan ei käy enää toisen valitsema leikki, toinen haluaa toista, toinen toista, tai toinen itkee kun ei tehdä mitä hän haluaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja:
Meillä lapset vuoden ikäerolla (4v ja 5v) ja joskus on päiviä kun tuntuu ettei mikään mene lapsilla "yksiin". Sitten taas joinakin päivinä leikkivät niiiiin kiltisti keskenään. Eli todellakin sitä on muissakin perheissä. Olen kuitenkin huomannut sen että ajan kanssa meillä on nahistelu vähentynyt. Ja monesti se auttaa kun menen vähän itse mukaan leikkiin. :) Olen kyllä itsekkin välissä ollut melko FINITO tuon nahistelun kanssa mutta aikansa kutakin. Yritä keksiä jotain sopua lapsille kun tappelu iskee ja kehu kovasti kun lapsilla menee pienikin yhteinen tekeminen hyvin. :)

meillä jos menen itse leikkiin mukaan, tilanne vaa pahenee. eli molemmat alkavat vääntää ja haluta eri asioita joita haluavat tehdä. eivät siis mahdu enää samaan leikkiin.

eli saattavat esim. ulkona viihtyä hyvin kahdesetaan, mutta annas olla jos minun nokka näkyy ulkona, niin heilä onkin tylsää ja pyytävät leikkiin, mutta kohta ollaan tilanteessa että kummallekaan ei käy enää toisen valitsema leikki, toinen haluaa toista, toinen toista, tai toinen itkee kun ei tehdä mitä hän haluaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja:
Meillä lapset vuoden ikäerolla (4v ja 5v) ja joskus on päiviä kun tuntuu ettei mikään mene lapsilla "yksiin". Sitten taas joinakin päivinä leikkivät niiiiin kiltisti keskenään. Eli todellakin sitä on muissakin perheissä. Olen kuitenkin huomannut sen että ajan kanssa meillä on nahistelu vähentynyt. Ja monesti se auttaa kun menen vähän itse mukaan leikkiin. :) Olen kyllä itsekkin välissä ollut melko FINITO tuon nahistelun kanssa mutta aikansa kutakin. Yritä keksiä jotain sopua lapsille kun tappelu iskee ja kehu kovasti kun lapsilla menee pienikin yhteinen tekeminen hyvin. :)

meillä jos menen itse leikkiin mukaan, tilanne vaa pahenee. eli molemmat alkavat vääntää ja haluta eri asioita joita haluavat tehdä. eivät siis mahdu enää samaan leikkiin.

eli saattavat esim. ulkona viihtyä hyvin kahdesetaan, mutta annas olla jos minun nokka näkyy ulkona, niin heilä onkin tylsää ja pyytävät leikkiin, mutta kohta ollaan tilanteessa että kummallekaan ei käy enää toisen valitsema leikki, toinen haluaa toista, toinen toista, tai toinen itkee kun ei tehdä mitä hän haluaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja:
Meillä lapset vuoden ikäerolla (4v ja 5v) ja joskus on päiviä kun tuntuu ettei mikään mene lapsilla "yksiin". Sitten taas joinakin päivinä leikkivät niiiiin kiltisti keskenään. Eli todellakin sitä on muissakin perheissä. Olen kuitenkin huomannut sen että ajan kanssa meillä on nahistelu vähentynyt. Ja monesti se auttaa kun menen vähän itse mukaan leikkiin. :) Olen kyllä itsekkin välissä ollut melko FINITO tuon nahistelun kanssa mutta aikansa kutakin. Yritä keksiä jotain sopua lapsille kun tappelu iskee ja kehu kovasti kun lapsilla menee pienikin yhteinen tekeminen hyvin. :)

meillä jos menen itse leikkiin mukaan, tilanne vaa pahenee. eli molemmat alkavat vääntää ja haluta eri asioita joita haluavat tehdä. eivät siis mahdu enää samaan leikkiin.

eli saattavat esim. ulkona viihtyä hyvin kahdesetaan, mutta annas olla jos minun nokka näkyy ulkona, niin heilä onkin tylsää ja pyytävät leikkiin, mutta kohta ollaan tilanteessa että kummallekaan ei käy enää toisen valitsema leikki, toinen haluaa toista, toinen toista, tai toinen itkee kun ei tehdä mitä hän haluaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja:
Meillä lapset vuoden ikäerolla (4v ja 5v) ja joskus on päiviä kun tuntuu ettei mikään mene lapsilla "yksiin". Sitten taas joinakin päivinä leikkivät niiiiin kiltisti keskenään. Eli todellakin sitä on muissakin perheissä. Olen kuitenkin huomannut sen että ajan kanssa meillä on nahistelu vähentynyt. Ja monesti se auttaa kun menen vähän itse mukaan leikkiin. :) Olen kyllä itsekkin välissä ollut melko FINITO tuon nahistelun kanssa mutta aikansa kutakin. Yritä keksiä jotain sopua lapsille kun tappelu iskee ja kehu kovasti kun lapsilla menee pienikin yhteinen tekeminen hyvin. :)

meillä jos menen itse leikkiin mukaan, tilanne vaa pahenee. eli molemmat alkavat vääntää ja haluta eri asioita joita haluavat tehdä. eivät siis mahdu enää samaan leikkiin.

eli saattavat esim. ulkona viihtyä hyvin kahdesetaan, mutta annas olla jos minun nokka näkyy ulkona, niin heilä onkin tylsää ja pyytävät leikkiin, mutta kohta ollaan tilanteessa että kummallekaan ei käy enää toisen valitsema leikki, toinen haluaa toista, toinen toista, tai toinen itkee kun ei tehdä mitä hän haluaa
 
Kiitos vastauksista :) Joo, olen tosiaan paljon leikkinytkin näiden kanssa mutta heti kun käännän selkäni, niin jo on huutoa! Pitäs olla kokoajan tekemässä heidän kanssa jotain että olisi mukavaa ja siihen ei rahkeet riitä...
 
Meillä lapset vajaa 3v sekä vajaa 5v ja ihan hirveetä tappelua keskenään kokoajan! :headwall: |O
ja pienempi on se pahempi tapaus meillä!
Tätä on nyt jatkunut tasaisen tappavaan tahtiin koko syksyn, kesä meni paremmin kun yhdessä ulkona oltiin aamusta iltaan niin ei siellä niin tullut tappeluja
 
Meilllä ikäeroa pojilla 2,5 vuotta.Ja nuorempi nyt vuoden. Kun olisikin pelkkää kinastelua. Meillä esikoinen on suorastaan väkivaltainen heti kun selkäni käännän. Esim.potkii jos toinen yrittää nousta samalle sohvalle. Kaataa todella kovakouraisesti. Olen kysynyt miksi niin tekee ,niin vastaus on ei niin saa tehdä. Mustasukkaisuutta kai. Esikoiselle on aikaa annettu yhdessä ja erikseen. Mutta mikään ei hänelle riitä. Kiva yhteinen hetki kumoutuu heti kohta kun pitää taas komentaa pikkuveljen kohtelusta. Huoh.
 
Kiva kuulla että muilla on samanlaista. Aloin jo huolestua että onkohan meidän kasvatusopit mennyt ihan harakoille mutta siis taitaa kuulua asiaan. Ikäeroa lapsilla 2 vuotta ja eri sukupuolta mutta niin vaan löytyy nahistelemisen aiheita melkein mistä vaan. Onneksi riidat ei ole fyysisiä (ainakaan vielä), silloin tämä mamma jyrähtää...
 

Yhteistyössä