Jatkuva riitely, mies ei puhu, mököttää yms.

  • Viestiketjun aloittaja Kolmekymppinen
  • Ensimmäinen viesti
Kolmekymppinen
Olemme olleet naimisissa kolme vuotta. Lapsia emme ole vielä halunneet. Tulevaisuudessa kyllä myös lapset ovat haaveissa.

Avioliittoamme varjostavat jatkuvat riidat. Riitelemme mitä pienimmistä asioista. Aina jompi kumpi loukkaantuu toisen sanomisista/tekemisistä/tekemättä jättämisistä ja riidat venyvät jopa päiviä kestäviksi episodeiksi, jolloin emme välttämättä puhu toisillemme mitään.

Tavallisen riidan kulku menee näin:
1.Minä suutun miehen loukkaavista sanoista/arvostelusta tms.
2.Mies vetäytyy ja ärsyyntyy minun suuttumuksestani
3.Mies pitää mykkäkoulua. Olen täysin näkymätön hänelle. Mies on kylmin ihminen koko maailmassa! Aivan kuin mikään ei tuntuisi hänestä miltään.
4.Samalla kun olen miehelle näkymätön, tunnen itseni entistä alakuloisemmaksi. Itken ja mieleeni tulee eroajatuksia ja oloni on todella kurja. Yritän olla puhumatta hänelle.
5.En kuitenkaan kestä raastavaa hiljaiseloa vaan tunnin parin päästä menen yrittämään keskustelunavausta. Saan mieheltäni kylmää vettä niskaan. Ei tipu. Olen edelleenkin maailman näkymättömin ja vähäpätöisin ihminen. Hän ei vaivaudu edes vastaamaan minulle. Tai jos kysyn häneltä jotain, on vastaus "en tiedä" tai "ihan sama".
6.Raivostun ja oloni kurjistuu entisestään ja tunnen itseni aina vain surullisemmaksi. Tuntuu, että mies ei välitä minusta pätkääkään.
7.Useiden minun keskustelunavausyritysten jälkeen jään nukkumaan toiseen huoneeseen yöksi. Miestä ei tunnu liikuttavan mikään. Olen joskus jopa ollut yön pois kotoa. Tuntuu, etten vain kestä enää! Olen todella loukkaantunut ja surullinen.
8.Lopulta tuntien tai päivien jälkeen mies tulee halaamaan ja pyytämään anteeksi ihan kuin muka mitään ei olisi tapahtunut. Juuri äsken oli kylmä jääkimpale, mutta nyt jo lämmin aurinko.
9.Riidasta ei keskustella. Ne pitäisi vain unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Keskustelu on kuulemma vain "syyttelyä".



Onko tällainen riitely normaalia? Miten tästä kierteestä voi päästä eroon? Olen todella väsynyt ja uupunut tähän riitelyyn. Ei tällaista vain jaksa. Mies ei tunnu ottavan enää tosissaan minun "en jaksa enää" lauseita.
 
1237
Ekaksi tulee mieleen, että annat miehelle kaiken vallan, hän käyttäytymisellään päättää mitä tunnet ja miten voit. Etkö voisi opetalla olemaan enemmän itseohjautuva?
 
justiina
olette kyllästyneitä arkeenne ja toistenne naamoihin ja yhdessä olemiseen.

Ei mitään hätää, tuollainen on täysin normaalia, noin käy lähes kaikissa parisuhteissa jossain vaiheessa.

1. älä suutu miehesi tiuskaisuista. Laske kymmeneen, sano, että toi ei tuntunut kivalta, mutta jätä sinä homma siihen.
2. ohita sanomiset, älä ärsyynny, äläkä masennu.
3. älä lepyttele, älä vaadi keskustelemaan kun eihän pienissä tokaisuissa ole mitään keskustelemista.
4. käyttäydy normaalisti, puhu arkisista asioista vaikkei mies sinulle vastaisikaan.
5. anna mököttää, tiedäthän sinä jo vanhastaan, että kyllä se siitä leppyy jossain vaiheessa.
6. Opettele tekemään itse erilaisia asioita. Ihan sama vaikket aina onnistu, vaikka mies arvostelisikin.
7. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
8. Olen samaa mieltä miehesi kanssa. Monesti keskusteleminen on toisen syyttelyä.
 
justiina
olette kyllästyneitä arkeenne ja toistenne naamoihin ja yhdessä olemiseen.

Ei hätää, tuollainen on täysin normaalia, noin käy lähes kaikissa parisuhteissa jossain vaiheessa.

1. älä suutu miehesi tiuskaisuista.
Laske kymmeneen, sano, että auts, toi heitto ei tuntunut kivalta.. mutta heti sen jälkeen, kehu
miestäsi jostakin, älä hauku älä ala riitelemään, vaan sano miehellesi positiivinen kommentti.
Pyyhkäise vaikka hiukset miehen otsalta, pusuta niskaan tai sano, että hitsi tuoksutpa sinä hyvältä.

2. käyttäydy normaalisti, puhu arkisista asioista vaikkei mies sinulle vastaisikaan.

3. Olen samaa mieltä miehesi kanssa. Monesti keskusteleminen on toisen syyttelyä.

4. jatkuva "en jaksa" sitä tai tätä, syö miestä (ja naista).
Jos sinä asetut uhriksi, vaadit selityksiä kaikesta pienistäkin tokaisuista, se on syyllistämistä.

Sinuna muuttaisin parisuhdettanne niin, että kummallakin olisi
a) omaa tekemistä ja omia kavereita.
Molemmat saavat omaa aikaa ja muita ihmiskontakteja.

b) uusi yhteinen harrastus.
Tähän käy ihan mikä tahansa hobby, kunhan se ei johda jatkuvaan kinailuun ja riitelyyn.
Pientä leikkimielistä toraa saa olla, mutta ne pitää voida lopettaa pusuttamalla tai rutituksella.
Eikä se mitään vaikka miehesi mököttäisi, kosketa sinä häntä. Fyysinen kosketus on tärkeää.

c) matkaa, normiympyröistä erkaantumista.
Saatte levätä, ei tarvitse tapella kotitöistä tms.

d) helkkarin hyvää seksiä.
Siis sellaista joka vie kummaltakin "varpaankynnetkin jaloista".
Seksi, fyysinen kosketus, toiselle hyvän tekeminen, toisesta nauttiminen, on se millä
parisuhteessa myös henkinen läheisyys vahvistuu ja rakkaus toiseen pysyy yllä.
Monet sanovat, että ei aina tätä, mutta kyllä vaan tätä se elämä on. Toisen huomioimista niin
henkisesti kuin fyysisestikin.
Pysytte sängyssä, hiplaatte toisianne, käytätte hellittelynimiä, kehutte toisen hyviä puolia jne.
 
jossittelija
"Riidoista ei keskustella", sanot.
Kyllä mielestäni riidoista pitää keskustella "selvin päin", ilman syyttelyä. Vaikka jonkun neutraalin terapeutin kanssa.
Hyvä ettei teillä ole lapsia, hulluiksi tulisitte kaikki.
Joku sanoi, että on ihan normaalia, mutta päiväkausien kiukuttelu ei ole. Ei pitäisi antaa auringon laskea erimielisyyksien ylle, sanoo vanha sanonta. Riidat pitäisi selvittää ennen nukkumaan menoa.
Tuli mieleen, mitenkähän miehen lapsuudenkodissa on riidelty?
Käyttäytymismallit periytyvät usein jo lapsuudenkodista.
 
jos tökkii
Anna-lehden haastattelussa miesnyrkkeilijä sanoi parisuhteesta, että jos alussa tökkii niin tökkii jatkossakin. Hän on uusioperheessä.

Aika vaikea ap:n on saada suhdettaan kuntoon vaikka kävisi miten paljon ammattiavussa.
Mököttäjän kanssa on raskasta elää. Eihän tuollaisessa suhteessa uskalla näyttää yhtään mieltään kun tulee noin raskaat sanktiot.
 
justiina
Ap sanoo, että eripuraa tulee pikkuasioista.
Mies sanoo hänelle jotain arvostelevaa ja ap loukkaantuu. En tiedä millaisia pikkuriitoja ap:llä on.

Sen vuoksi kerron millaisia pikkuriitoja meillä on ollut
mies tokaisee vaikkapa.. poimittu siis omasta elämästä..

.. sua saa aina odottaa (oikeesti olen aina myöhässä, mies on aina ajoissa)
.. tukkasi on kamalan näköinen (kävin kampaajalla, oli kamalan näköinen kun tarkemmin katsoi)
.. taas sun lautasesi/sukkasi/on jääneet pöydälle/sohvalle (olen epäsiisti, mies on siisti)
.. tää ruoka on peffasta (minustakin se oli pahaa mutta syötävää, hänestä ei ruuaksi kelpaavaa)
.. hitto oot taas ostanut karkkia etkä ole jättänyt minulle yhtään (uups)
.. oot lihonut (niin olen, kun syön karkkia ja sipsejä salaa)
.. miks mun pitää aina viedä roskis, vie itse (hän vie sen 99%, anteeksi)
.. en kyllä siivoa vessaa, ei oo mun vuoro, siivoa välillä itse (inhoan vessan siivoamista)
.. laita itte pyykkis kuivumaan (mäkätän aina kun hän ei oio vaatteita tarpeeksi)

jne.

Pahin riita on ollut miehen tokaisusta
.. eikö mulle oikeesti ole edes lämmintä ruokaa kotona tarjolla. Hitto, olen raatanut 10h töissä, sinä olet maannut lahnana lepolassessa koko päivän (olin toista viikkoa lomalla, mies oli töissä).
Tästä tulistuin kuin pippuri ja sanoin, että helvetti en ole sinun piikasi, ei voisi vähempää kiinnostaa sinun ruokasi, mene vaikka ravintolaan syömään!
Tästä saatiin iso riita aikaiseksi.
Jälkikäteen olin hänen kanssaan samaa mieltä, että olisi ollut oikeus ja kohtuus, että minä olisin ajatellut miestäni ja hänen hyvinvointiaan, käynyt kaupassa ja tehnyt hänelle ruokaa. Ei se iso asia olisi ollut, kun minulla oli siihen vapaata aikaa kokonaiset 11h. Mutta kun oma vatsa oli täynnä karkkia, niin eihän sitä miestä tullut ajateltua.

Näitä "ajattelemattomuuksia" minulle sattui aiemmin usein. Unohdan herkästi mieheni tarpeet, oma minä on ollut lähempänä. Minun pitäisi muistaa, että mieheni ei ole mikään tavara joka oteaan esiin silloin kun minulle sopii. Hän tarvitsee läheisyyttäni ja huomioimistani yhtä paljon kuin mitä minä annan itse itsellenikin.

Mieheni osoittaa välittämisensä enemmän teoilla. Tekee työtä, tuo kotiin rahaa enemmän, antaa minulle vapauden käyttää kummankin rahoja oman mieleni mukaan (poislukien karkin oston :),
haluaa pitää minua oikeasti hyvänä ja haluaa, että minulla on hyvä olla. Tästä ei ole epäilystäkään.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että meillä mieheni tekee meidän kahden eteen konkreettisesti paljon enemmän töitä kuin minä.

Kun en tiedä miten apn suhteessa on, sen takia sanon, että itse pohtisin yhäkin sitä, kannattaako joka asiasta suuttua ja järjestää keskustelusessiota?
Voisiko joskus antaa vaan olla ja ohittaa tilanne huomioimalla mies positiivisella tavalla?
 
Mököttäjän mököttäjä
Itselläni sellainen tilanne että mies ei hirveämmin välitä minun tunteistani jos olen surullinen. Silloin kyllä välittää kun olen iloinen ja hänen vieressään. Aamulla sanoin miehelle että soittaisi eläinlääkäriin koiran jalan takia kun en itse pystynyt itkulta soittamaan. Sitten alkoi tiuskimaan että mihin eläinlääkäriin kun emme omista autoa. Siihen vastasin että etköhän osaa itse miettiä. No annoin hänelle numeron. Ja hän soitti. Mutta puhelun jälkeen ei tullut minulle kertomaan mitä sanoivat, koska olin eri huoneessa ja olen edelleen. Molemmat olemme mököttäjiä. En vain jaksa aina olla tekemässä sovintoa.

Riitelemme hyvin harvoin ja kun riitelemme niin annan miehen mököttää pari päivää, koska hän ei edes yritä tulla tekemään sovintoa. Yleensä sovintokin tehdään tekstareiden kautta, koska minä en halua puhua kasvotusten sen takia kun alan itkemään ja siitä se mökötys alkaa uudestaan. Mieheni ei ole mikään maailman paras lohduttaja. Käy vaan kysymässä mikä on, jos en saa sanoja suustani heti niin lähtee pois.

Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia?
 
ryhdistäydy
Itselläni sellainen tilanne että mies ei hirveämmin välitä minun tunteistani jos olen surullinen. Silloin kyllä välittää kun olen iloinen ja hänen vieressään. Aamulla sanoin miehelle että soittaisi eläinlääkäriin koiran jalan takia kun en itse pystynyt itkulta soittamaan. Sitten alkoi tiuskimaan että mihin eläinlääkäriin kun emme omista autoa. Siihen vastasin että etköhän osaa itse miettiä. No annoin hänelle numeron. Ja hän soitti. Mutta puhelun jälkeen ei tullut minulle kertomaan mitä sanoivat, koska olin eri huoneessa ja olen edelleen. Molemmat olemme mököttäjiä. En vain jaksa aina olla tekemässä sovintoa.

Riitelemme hyvin harvoin ja kun riitelemme niin annan miehen mököttää pari päivää, koska hän ei edes yritä tulla tekemään sovintoa. Yleensä sovintokin tehdään tekstareiden kautta, koska minä en halua puhua kasvotusten sen takia kun alan itkemään ja siitä se mökötys alkaa uudestaan. Mieheni ei ole mikään maailman paras lohduttaja. Käy vaan kysymässä mikä on, jos en saa sanoja suustani heti niin lähtee pois.

Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia?
Ei ole normaalin aikuisen elämää itkeä joka asiasta. Ymmärrän hyvin miestäsi, joka ei jaksa joka tyrskähdyksen jälkeen tulla lohduttamaan sinua. Ryhdistäydy ja ala elää aikuisen elämää.
 
Viimeksi muokattu:
Mököttäjän mököttäjä
Ei ole normaalin aikuisen elämää itkeä joka asiasta. Ymmärrän hyvin miestäsi, joka ei jaksa joka tyrskähdyksen jälkeen tulla lohduttamaan sinua. Ryhdistäydy ja ala elää aikuisen elämää.

Kaiken lisäksi olen viimesilläni raskaana. Ja hoidan päivät pitkät mieheni lasta joka ei ole käytökseltään mikään maailman helpoin lapsi verrattaen minun poikaani.

Arvasin että tollanen paskamyrsky repee
 
Viimeksi muokattu:
peiton alla
Kaiken lisäksi olen viimesilläni raskaana. Ja hoidan päivät pitkät mieheni lasta joka ei ole käytökseltään mikään maailman helpoin lapsi verrattaen minun poikaani.

Arvasin että tollanen paskamyrsky repee
Onhan teillä sitten muutakin yhteiselämää ollut kuin mököttäminen.
Raskaana ollessa hormonit toimivat eri tavalla kun tavallisesti, joten ehkäpä sinusta vähitellen sukeutuu tavallinen ihminen.
 
Viimeksi muokattu:
ainavoioppia
Ehdotan, että hankit alan kirjallisuutta ja tutustut siihen, ennen kuin päätät oman elämäsi suunnasta jatkossa. Suosittelen esimerkiksi Barbara de Angeliksen tuotantoa, vaikkapa "Are you the one for me?". Jos osaat englantia, niin kirja on helppolukuinen ihan alkuperäiskielisenäkin.
Parisuhteesi ei voi olla tyydyttävää sellaisena, miksi sen kuvailet. Ainakaan vuorovaikutus välillänne ei tunnu onnistuvan. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää.
 

Yhteistyössä