Jatkaisitko?

Jos nyt saisit tietää, että odotat down-lasta tai vakavasti vammautunutta lasta? Ja antaisitko pois kun lapsi syntyy, vai hoitaisitko kotona.

Kuinka monta muksua sulla nyt?

Vaikeasti vammautuneesta annan esimerkin: ei voi puhua, ei voi seistä, ei voi kommunikoida. Paljon kantamista, syöttämistä sun muuta. Ja eläisi kanssasi elämäsi loppuun asti tai laittaisit laitokseen.

 

Pahan laitoit heti aamuun.... Enpä tiiä, sen varmaan tietäis sit, kun siinä tilanteessa on. Down-lapsi varmaan olis vielä "helpompi" pitää, tosin heitäkin on monentasoisia. Mutta joku sellainen tapaus, että ei juuri elinmahdollisuuksia, ainakaan kunnollisia, laittais kyllä vakavasti pohtimaan. Lapsia on tällä hetkellä kaksi, iät pian 5 ja 7.

Mutaa juu tosiaan, varmaan se sen hetkinen olotila sen ratkaisun valmiiks saattais...

Saanko kysyä, onko sulla tällainen tilanne pohdittavana?

 

Rehellisesti... en jatkaisi. Rakastan lapsiani, mutta en kestäisi sitä vastuuta ja taakkaa mikä vakasti vammaisesta lapsesta olisi. Uskon myös, että isommat lapset kärsisivät tilanteesta, puhumattakaan vammaisesta lapsesta, jolla voi olla suuriakin kipuja.

Nyt siis 2 lasta.

 

Odotan viidettä lasta ja hoitaisin lapsen itse jos vaan lapsi pystyy olemaan kotihoidossa. Lapsi on silti minun rakas lapseni oli hän sitten kuinka poikkeava tahansa.

 

Siinä on sellainen ongelma, että mä saisin tietää sen vasta rakenneultrassa ja silloin taitaisi olla liian myöhäistä miettiä.

 

Jos olisi vielä mahdollista keskeyttää raskaus niin tekisin sen, jos ei niin hoitaisin itse.

Meillä on 5 lasta joista 3 varmuudellla erityislapsia (ei kuitenkaan varsinaista kehitysvammaa kenelläkään ), nelonen ylivilkas ja kuopus vasta vauva.

 

Jos nyt saisit tietää, että odotat down-lasta tai vakavasti vammautunutta lasta? Ja antaisitko pois kun lapsi syntyy, vai hoitaisitko kotona.

Kuinka monta muksua sulla nyt?

Vaikeasti vammautuneesta annan esimerkin: ei voi puhua, ei voi seistä, ei voi kommunikoida. Paljon kantamista, syöttämistä sun muuta. Ja eläisi kanssasi elämäsi loppuun asti tai laittaisit laitokseen.

Jos noin vakavasti vammainen, keskeyttäisin raskauden. Down-lapsen kohdalla todella vaikea päätös... en oikeasti tiedä.

 

Tyyris Tyllerö, en ole raskaana, tietääkseni. Kysyin, koska kaksinaamainen vauva-ketju sai miettimään.

 

jos ei vois puhua, ei seistä, ei kommunikoida ja se selviäis utrassa niin varmaan abortti olisi mielessä,mutta jos synnyttämisen jälkeen huomattas niin en kyllä tiedä mitä tekisin,yrittäsin varmaan aluksi kotona hoitaa mutta en usko että voimat riittäis hoitaa sitä ja jo ennestään olevia 3 lasta.

 

En jatkaisi vaikka lapsi olisi terve.. Mutta eihän tässä sitä kysytty.. En usko että pystyisin ja jaksaisin olla hyvä äiti noin vammaiselle ja vaativalle lapselle :/

 

Ajattelisin tässä vain lapsen etua. Vaikeasti, tosissaan vaikeasti vammaisen on parasta olla syntymättä. Näin ajattelen tästä asiasta.

 

En saisi tietää, koska täällä saa vain alkuraskauden ultran enkä käy seuloissa. Tosin ei ole enää lapsia haaveissa ja toivon, etten enää tule raskaaksi.

 

meidän suvussa oli tuollainen poika...kuoli 13v iässä eikä osannut muuta kuin päätä hiukan kannatella..
sivusta katsottuna se velka kierre ja jumalaton vastuu lapsesta...

mä en edes synnyttäis sitä...
se tulis sen siliän tien ulos...

velkakierteellä tarkoitan sitä että kun kotiin ja autoon on pitänyt hommata oikeat välineet liikutteluun ja kuljettamiseen

 

keskeyttäisin. ei mulla olis voimavaroja hoitaa.

 

Jos olisi down-lapsi, luultavasti hoitaisin hänet kotona. Vaikeasti vammautuneen varmaan valitettavasti keskeyttäisin, jos mahdollista

 

jos ois down lapsi ni synnyttäsin mut jos ois vaikeasti vammainen niin luultavasti keskeyttäsin koska en luultavasti jaksais hoitaa semmosta :/
kyse ei ole siitä että se ois vammainen vaa siitä omasta jaksamisesta,sellainen kuitenkin vaatii niin paljon.
nyt on 3 lasta ja eilisen ennustajaeukon mukaan meille tulis vielä se neljäs,tyttö!

 

Keskeyttäisi.Minusta ei ole hoitamaan sairasta lasta.Itsellä 4 lasta,terveitä

 

Keskeyttäisin. Meillä on jo viisi lasta (terveitä), enkä usko että minulla olisi voimia (ei liity muihin lapsiin) hoitaa vaikeasti vammaista lasta.

 

Keskeyttäisin. Meillä on jo viisi lasta (terveitä), enkä usko että minulla olisi voimia (ei liity muihin lapsiin) hoitaa vaikeasti vammaista lasta.

Eikä ton silmäniskijän pitänyt taaskaan tulla tonne!

 

Vaikeasti vammautuneesta annan esimerkin: ei voi puhua, ei voi seistä, ei voi kommunikoida. Paljon kantamista, syöttämistä sun muuta. Ja eläisi kanssasi elämäsi loppuun asti tai laittaisit laitokseen.

Ei kai sitä etukäteen noin tarkasti voi tietää?

 

Ooksä ap taas raskaana?

 

miehen kanssa on ollut puhetta näistä "tapauksista" ja silloin sanoin hänelle, etten ehkä pystyisi keskeyttämään raskautta. lapsi olisi joka tapauksessa meidän ja tuntuisi pahalta, ettei häntä saisikaan. ja jos tekee abortin pahimmassa tapauksessa ei saisi enää lapsia, joten myös vammainen lapsi olisi rakas. eli kyllä jatkaisin, vaikka se tuntuisikin lapsen kannalta väärin...

 

jos ois silleen vaikea vammainen kun ap antoi esimerkkiä niin enusko että musta olisi siihen, mutta toisaalta mulla ei olisi oikeutta riistää toisen henkeä

 

Down-lapsen hoitaisin itse, jos odottaisin erittäin vaikeasti vammaista lasta, keskeyttäisin raskauden, mikäli se vielä olisi mahdollista.

 

Kyllä lapsi saisi tulla Mieheni kanssa puhuttu asiasta monet kerrat ja vammainen lapsi olisi yhtä tervetullut kuin tervekin. Molemmat vammistyötä tekevinä se ei olisi ihan outo asia. Raskastahan se olisi, mutta lapsi olisi varmasti yhtä rakas kuin muutkin lapsemme. Monet kerrat mietitty, että elämämme voisi olla jo nyt täysin toisenlaista, jos nuorimmaisen happivaje synnytyksessä olisi ollut pahempi. Nyt säästyimme säikähdyksellä.