Jaksaminen hukassa - Ad/Hd epäily KOKO PERHEELLÄ

[ad/hd]

Näin.
Virallinen diagnoosi on 7 vuotiaalla pojallani, ja itseäni olen epäillyt tästä asti keskittymiskyvyn puutteen ja yleisen sähläämisen vuoksi, mitä enemmän luen aiheesta sen enemmän tunnistan itseäni...

Nyt kuitenkin tämä on lähdössä käsistä, kaksi nuorempaa lastani on alkanut myös oireilla. Vanhempi menee kuin sumussa, unohtelee, sählää, törmäilee seiniin ja muisti on kuin kanan lento.
Nuorempi, kohta 2v käy kuin kone - ihan kuin tuo 7v isoveljensä. On jokapaikassa yhtä aikaa, riisuu itsensä n.10 kertaa päivässä, noin joka toinen kerta ehtii pissata tai kakata lattialle kun en ehdi salamana paikalle. Nukahtaminen niin yö kuin päiväunille on yhtä helvettiä, parin-kolmen tunnin huutokonsertin säestämä suoritus parhaimmillaan, kun joudun pitelemään kiinni ettei lähde sängystä. Lapsi saa raivokohtauksia kun kielletään ja repii itseltään tupoittain hiuksia päästä - en ole koskaan nähnyt tällaista. :'(

Huomenna soitto neuvolaan, olen yh ja tällä menolla en jaksa enää kauaa. Aamulla tuntuu kuin en olisi nukkunut edellisyönä ollenkaan. En saa tätä sirkusta yksin kuriin, siihen olen aivan liian epäjohdonmukainen ja väsynyt. Masentunut en (kai?) varsinaisesti ole, lähinnä lasten kanssa ei huvita tehdä mitään kun kaikki on pelkkää kaaosta. Taidan olla kaiken lisäksi yliherkkä äänille, kun menen ihan lukkoon kun kaikki lapset ovat yhtä aikaa jotain vailla. Yhden kanssa jaksan kerrallaan touhuta, mutta... apua.

Onko kellään kokemusta siitä, minkälaista apua on mahdollista saada, ja mistä? Tähän saakka olen pitkittänyt yhteydenottoa mihinkään, kun olen pelännyt leimaamista (hulluksi, huonoksi äidiksi...), sitä ettei minua oteta todesta, minulta viedään lapset... mutta nyt on mitta täysi, yksin en saa asioita kuntoon, tuli mitä tuli.

 

[MorbidMama]

:hug: Toivotaan, että saat asiallista apua ja sitä kautta tilanne lutviutuu...eihän tuo helpolta kuulosta.

 

[vieras]

Voi olla että tilanne rauhoittuu, kun saatte apua. Ei elinikäistä pelkoa... Hyvinhän olet itsekin pärjäillyt (ennen lapsia), nyt vain kaikki kärjistyy kerralla. Tulevaisuus näyttää paremmalta. Hienoa, että olet valmis ottamaan apua vastaan!!

 

[LisaMarie]

Mun mielestä paras apu on tieto asiasta.
Osoitteesta http://www.adhd-aikuiset.org/ meitä löytyy koko keskustelupalstalliunen
ADHD ei ole este, se on mahdollisuus

 

[ad/hd]

Kyllä tämä varmasti tästä, kun saadaan oikeast työkalut joilla edetä. Nyt olen vain itse ihan poikki johtuen sekä omista että lasten ongelmista. Ennen lapsia ei ollut niin väliä, vaikka elämä oli epäjohdonmukaista, asiat jäivät keskeneräisiksi, muisti takkusi ja tehot vaihtelivat nollasta sataan.
Nyt on lakanut iskeä epäusko, että miten pärjään lasten kanssa kun en tunnu hallitsevan kovin hyvin omaakaan elämääni.

 

[ad/hd]

Mun mielestä paras apu on tieto asiasta.
Osoitteesta http://www.adhd-aikuiset.org/ meitä löytyy koko keskustelupalstalliunen
ADHD ei ole este, se on mahdollisuus

Tuolla olenkin käynyt lukemassa, ja mitä enemmän luen sitä varmempi olen asian laidasta.
Sen verran vain olen nyt väsynyt, että tuo informaation määrä tuntuu loputtomalta ja sekin aika minkä koneella lueskelen, pitäisi mennä pää kolmantena jalkana lasten perässä... nyt ei oma keskittymiskyky ole huipussaan.

 

[LisaMarie]

Nyt on lakanut iskeä epäusko, että miten pärjään lasten kanssa kun en tunnu hallitsevan kovin hyvin omaakaan elämääni.

Kyllä sä pärjäät, kun irrotat siitä tarpeesta hallita. Priorisoit asiat uusiksi. On tärkeää ehtiä kouluun ja töihin, panostat siis niihin.
On tärkeää, että koulussa ja töissä on siistit vaatteet päällä, panostat siis siihen.
Ei ole tärkeää, että pyjama on silitetty tai lakanat mankeloitu tai että koko pyjamaa edes on, älä stressaa sillä, mikä ei näy ja mistä kukaan ei kärsi.
Ei ole oleellista onko ruuan tehny ne Jalostajan äidit (ihan oikeasti ei ole, vaikka joku nyt tulee laukomaan jotain elämää suurempaa) vai sinä itse, siihen panostat sen verran kun jaksat, jos jaksat.
Harrastuksille ja rentoutumiselle pitää jäädä aikaa, se on tärkeää, ei se, että kaikki on tiptop.
Kun stressaa liikaa, alkaa koheltaa enemmän, josta seuraa lisää stressiä ja se on katkeamaton kehä. Tärkeintä on koittaa päättää mikä on tärkeä asia juuri nyt ja hoitaa se ja vain se ja unohtaa kaikki muut. Niin voi saada sen yhden asian joskus jopa kuntoon ja edetä seuraavaan, toinen vaihtoehto on totaallinen kaaos, jossa ei itse edes tiedä mitä kaikkea on menossa.

 

[Beep]

Kun stressaa liikaa, alkaa koheltaa enemmän, josta seuraa lisää stressiä ja se on katkeamaton kehä. Tärkeintä on koittaa päättää mikä on tärkeä asia juuri nyt ja hoitaa se ja vain se ja unohtaa kaikki muut. Niin voi saada sen yhden asian joskus jopa kuntoon ja edetä seuraavaan, toinen vaihtoehto on totaallinen kaaos, jossa ei itse edes tiedä mitä kaikkea on menossa.

Helpommin sanottu kuin tehty!

 

[aikuisaddi]

Mun mielestä paras apu on tieto asiasta.
Osoitteesta http://www.adhd-aikuiset.org/ meitä löytyy koko keskustelupalstalliunen
ADHD ei ole este, se on mahdollisuus

Samaa mieltä! Jos vain mahdollista, niin haepa itsellesikin dg yksityiseltä neurologilta... Mut on diagnosoitu vasta aikuisena ja jo pelkkä tieto omista heikkouksista ja vahvuuksista selkeytti elämää, plus tietty lääkitys ja muut apukeinot.

Voimia!!!!!

 

[LisaMarie]

Kun stressaa liikaa, alkaa koheltaa enemmän, josta seuraa lisää stressiä ja se on katkeamaton kehä. Tärkeintä on koittaa päättää mikä on tärkeä asia juuri nyt ja hoitaa se ja vain se ja unohtaa kaikki muut. Niin voi saada sen yhden asian joskus jopa kuntoon ja edetä seuraavaan, toinen vaihtoehto on totaallinen kaaos, jossa ei itse edes tiedä mitä kaikkea on menossa.

Helpommin sanottu kuin tehty!

Kun oppii tunnistamaan sen kehän, että nyt mä alan kokoajan koheltaa enemmän ja enemmän, koska niin moni juttu on menny poskelleen, sen oppii katkasemaan ja tosiaan ajattelemaan asiat ihan yksi kerrallaan.
Ei siis pidä ajatella "munh täytyy siivota tänään" vaan harjottelu vaiheessa voi tehdä vaikka listan:
-laita pyykkikone päälle
-laita tiskikone päälle
-petaa sängyt
-pese lavuaari
-pyyhi tasot
-pyyhi eteisen lattia
Se vaan on helpompi aloittaa jostain, kun tietää mitä pitää tehdä, eikä se muutu hallitsemattomaksi kaaokseksi, jonka seurauksena on imuri keskellä lattiiaa, tiskikone auki, pyykkoneessa puhtaat pyykit, joista osa on ripustettu ja loput jääny sinne. Siivota on liian epämääräinen ja laaja käsite, vie roskapussi on jotain, jonka merkityksen voi hahmottaa.

 

[ad/hd]

Ei siis pidä ajatella "munh täytyy siivota tänään" vaan harjottelu vaiheessa voi tehdä vaikka listan:
-laita pyykkikone päälle
-laita tiskikone päälle
-petaa sängyt
-pese lavuaari
-pyyhi tasot
-pyyhi eteisen lattia
Se vaan on helpompi aloittaa jostain, kun tietää mitä pitää tehdä, eikä se muutu hallitsemattomaksi kaaokseksi, jonka seurauksena on imuri keskellä lattiiaa, tiskikone auki, pyykkoneessa puhtaat pyykit, joista osa on ripustettu ja loput jääny sinne. Siivota on liian epämääräinen ja laaja käsite, vie roskapussi on jotain, jonka merkityksen voi hahmottaa.

Tuo kuulostaa järkevältä, ja toteuttamiskelpoiselta tuo lista. Ja tuo kuvailemasi kaaos on kuin mun elämästä, kun lisäät siihen pari muksua leikkimään huoneeseen, joka heidän piti siivota (ja minä käyn 5 minuutin välein pyrähtämässä siellä huutamassa, jolloin siivous jatkuu taas hetken) ja parivuotiaan, joka uittaa hammasharjaansa vessanpöntössä ihan sen avoimen pyykkikoneen vieressä, on ehkä ripotellut osan niistä koneeseen unohtuneista pyykeistäkin sinne tänne...

 

[LisaMarie]

Ei siis pidä ajatella "munh täytyy siivota tänään" vaan harjottelu vaiheessa voi tehdä vaikka listan:
-laita pyykkikone päälle
-laita tiskikone päälle
-petaa sängyt
-pese lavuaari
-pyyhi tasot
-pyyhi eteisen lattia
Se vaan on helpompi aloittaa jostain, kun tietää mitä pitää tehdä, eikä se muutu hallitsemattomaksi kaaokseksi, jonka seurauksena on imuri keskellä lattiiaa, tiskikone auki, pyykkoneessa puhtaat pyykit, joista osa on ripustettu ja loput jääny sinne. Siivota on liian epämääräinen ja laaja käsite, vie roskapussi on jotain, jonka merkityksen voi hahmottaa.

Tuo kuulostaa järkevältä, ja toteuttamiskelpoiselta tuo lista. Ja tuo kuvailemasi kaaos on kuin mun elämästä, kun lisäät siihen pari muksua leikkimään huoneeseen, joka heidän piti siivota (ja minä käyn 5 minuutin välein pyrähtämässä siellä huutamassa, jolloin siivous jatkuu taas hetken) ja parivuotiaan, joka uittaa hammasharjaansa vessanpöntössä ihan sen avoimen pyykkikoneen vieressä, on ehkä ripotellut osan niistä koneeseen unohtuneista pyykeistäkin sinne tänne...

Ja ajattele, mä olen harjoitellu vasta reilun vuoden.
Tosiaan, se tieto, hae sitä, niin arki alkaa sujua ja elämä muuttuu mukavammaksi. Mä koin sen tiedon jotenkin niin...vapauttavana!
Noi listat on mun juttu! ne auttaa hallitsemaan arkea.

 

[e-lapsen äiti]

Aloita kunnon kalaöljykuuri koko perheelle! Lidlistä saa kaikkein halvimmalla eniten EPAa, mutta se on aika kala-aromista. Seuraavaksi halvin ja vahvin on Vitamarin sitruunanmakuinen kalaöljy. Meillä lapsi vetää sitä ja hänessä on selvästi huomattavissa edistymistä.

 

[LisaMarie]

Aloita kunnon kalaöljykuuri koko perheelle! Lidlistä saa kaikkein halvimmalla eniten EPAa, mutta se on aika kala-aromista. Seuraavaksi halvin ja vahvin on Vitamarin sitruunanmakuinen kalaöljy. Meillä lapsi vetää sitä ja hänessä on selvästi huomattavissa edistymistä.

Itseasiassa joo, mä ainakin kuvittelen syvästi, että kalaöljy ja magnesium auttaa. En syö lääkkeitä säännölisesti, tällähetkellä mulla ei edes ole niitä, ja resepti on 60 kilsan päässä kaupungin apteekissa, joten ihan heti niitä ei edes saa.

 

[ad/hd]

Magnesium? Tämäpä mielenkiintoista, sillä nuoruusajan poikaystäväni syötti minulle magnesiumia, kun en meinannut eräänä talvena saada itseäni ollenkaan liikkeelle, edes koiran kanssa ulos. Luulin silloin sen olleen kaamosmasennusta tms, mutta nyt heräsi kysymys, olisiko sekin voinut olla joku monista ad/hd:n oireista? Ja se magnesium tosiaan oli avuksi.

Listoja kai pitää minunkin alkaa väsäämään, olen aina tuntenut itseni lähes kykenemättömäksi minkäänlaisiin rutiineihin (pieni kuolema jos ei ole vaihtelua elämässä) ja vireystaso tosiaan vaihtelee nollasta sataan, eli jos eilen suunnitteli makaavansa sohvalla koko päivän tai tekevänsä suursiivouksen, voikin seuraavana päivänä tuntua jo ihan päinvastaiselta. Siivoukset, pyykit, ruuat, ym saan pyöritettyä,mutta nyt ollaan tosiaan törmäyskurssilla lasten kanssa.
Ja rutiinejahan nuo lapset tarvisivat. Ollaan yritetty pojan kanssa kuvitettua päiväjärjestystä, mutta minua itseäni alkaa ahdistaa se, että pitäisi seuraavan päivän kulku tietää edellisenä iltana... entä jos jaksaakin enemmän tai ei jaksakaan jotain..? Koko homma menee sitten epäjohdonmukaisesti, kun vaihtelen listaan lappuja "ei sittenkään tätä, laitetaan tilalle tätä" ja kohta ovat sitten lapset joukolla järjestäneet päiväjärjestyksen uusiksi.

Onko saatavilla valmentajia/neuvontaa ihan tällaiseen yleiseen arjen sujumiseen, kun koko perhe käy enemmän ja vähemmän kierroksilla?

Ja mitä maksaa se yksityinen neurologi, korvaako kela mitään?

 

[e]

Googlaa perhekoulu, niitä on mm. ADHD-liitolla missä opetellaan just noita arjen selviytymisjuttuja kun ne voi olla tarkkaavaisuushäiriöisille olla vähän hankalia. Tai lainaa kirjastosta se Supernannyn Lapsityrannit-kirja. Siellä on tarkkoja rutiineja ja aikatauluja.

Neurologi maksaa sen saman mitä yksityiset lääkärit muutenkin, 50-100 euroa suunnilleen asuinpaikasta riippuen. Kela-korvaus on suunnilleen toimistomaksun verran, ikävä juttu. Minä kävisin ensin teettämässä tk-psykologilla testit kun ei sillä neurologillakaan muuta konstia ole kuin oireista päätellä, kun ei ole mitään sellaista aivotutkimusta mikä kertoisi, että nyt on päässä tämmöistä vikaa.

 

[LisaMarie]

Mahtaako ap enää tätä löytää, no kerron kuitenkin noista rutiineista.
Meillä lapsista piirteitä on kyllä vanhimmallakin, mutta luultavasti keskimmäisellä on ADHD. Nuorin on vielä niin pieni, että siitä ei osaa sanoa.
Ja ne rutiinit on kirosana sekä mulle, että tuolle keskimmäiselle. Me siis suosiolla hyväksymme sen, että meidän perheessä ei toimi sopimus "syömme päivällistä kaikki yhdessä keittiössä kello 17" koska meillä se saisi aikaan kaaoksen ja paniikin ja sekaannuksen, siis juuri päinvastaista mihin rutiinit on tarkoitettu.
Meillä siis ei ole muita rutiineja, kun ne, jotka on koulun takia pakko pitää; aamulla lähdetään viimeistään 8.10 ja illalla on oltava sängyssä 22.00. Muuten toimitaan sujuvuuden, ei rutiinien ehdoilla. Se on varmaan nentistä aika outo yhtälö, että rutiinit voi sekoittaa arjen, mutta ihmiselle, jolle iskee vastustus päälle kun jotain täytyy tehdä johonkin aikaan tai jollakin tavalla ne luo ahdistusta.
Lapset huolehtii puiden hausta ja tiskikoneen tyhjennyksestä, ne ovat heidän osuutensa kotitöistä, mutta niihin on aina koko päivä aikaa, he voivat hoitaa ne kun se heille parhaiten sopii. Poikkeustiulanteita tietyy tiskikoneen suhteen tulee joskus, mutta ne on sitten sellaisia, että hei, nyt on pakko hoitaa tää ensin, niin sitten voidaan....
Mulle on sairausvakuutus maksanu diagnoosin ja sen on tehny neurologi-psykoterapeutti yhdellä käynnillä. Tosin mä olin käyny samalla terpeutilla aiemminkin, mutta kun itse hoksasin mikä on taustalla, se diagnoosi hoitui yhdellä käynnillä.

Niin ja on olemassa ADHD-coacheja, mutta niistä mä en tiedäkkään muuta, kun että niitä on.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Meilläkin on adhd-perhe... Ja hemmetin hauskaa, kun tietää mistä mikin johtuu ja kuinka toimia päästäkseen tavoitteeseen.

 

[kiilusilmä]

Listat on loistavia. B-vitamiinia ja magnesiumia sekä kalaöljyä suosittelen minäkin. Ja itellesi hommaa dg ja lääkitys ehdottomasti! Lääkitys auttaa siinä, että todellakin tekee siihen listaan laitetut asiat. Meidän perheessä on adhd sekä minulla että miehellä. Lasta ei vielä voi diagnosoida, mutta 80% todennäköisyydellä addivanhempien lapsi on myös adhd...