Jäin kiinni toisen miehen kosketukseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hento kuiskaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hento kuiskaus

Vieras
Minulla on pitkään kestänyt todella monimutkainen avioliitto. On kaksi lasta, omat talot ja autot, lemmikki. On monimutkainen mies joka on aina ollut erittäin hankala, ja tietää itsekin. Kaikki mahdolliset parisuhdesuot on rämmitty, syinä miehen pettämiset ja väkivaltaisuus. Itsekään en täydellinen ole, mutta aina tehnyt kaikkeni parisuhteen eteen. Kunnes minusta tuli äiti seitsemän vuotta sitten.

Kaikki katkeruus nousi pintaan kun yksin kannoin vastuun vanhemmuudesta kun miestä ei kiinnostanut. Silti vielä toivoin että voisimme olla onnellisia, mutta miehen ajoittainen väkivaltaisuus pelotti. Moni varmaan kysyi että miksi sitten edes olin yhdessä miehen kanssa ennen lapsiakaan saati tein lapsia. Hyvä kysymys, rakkaus on sokea.
Parisuhdeongelmamme kai ovat paremmalla tolalla nykyään, mutta silti menneisyys on iso peikko mielessä. Mies on parempi mies nykyään, mutta...

Puoli vuotta sitten tapasin miehen, varatun sellaisen. Siinä meitä oli kaksi parisuhteessaan onnetonta, yhdessä huumavaan onnellisia. Tapailimme muutamia kertoja viikossa muutaman kuukauden ajan ja tunteet syvenivät.
Kumpikaan ei haluaisi hajottaa perhettä lasten takia, mutta silti kaipaa toisen lähelle.
Lopetimme tapailun ennen kuin päädyimme sänkyyn, miehen aloitteesta koska hän piti sitä niin isona asiana, sen jälkeen se olisi menoa. Yhteyttä pidämme edelleen ja kuulostelemme toistemme tilannetta.

En saa häntä mielestäni, mutta tein päätöksen etten soittele hänen peräänsä. En tahdo rikkoa hänen perhettään. Haluan toki olla hänen kanssaan mutta en halua sotkea hänen ajatustaan nyt kun hän miettii mitä elämältään haluaa. Ehjän perheen ja onnettoman parisuhteen vai kenties jotain muuta. Ja samaa pyörittelen itsekin.
En vain saa häntä mielestäni. Onnetonta.

Miksi kirjoitan tänne?
En tiedä. Kaipaan mielipiteitänne, kommentteja. Ristiinnaulitkaa jos haluatte, mutta tähänkin kai pätee se, että älä tuomitse minua ennen kuin olet saappaissani kulkenut...
 
Anteeksi nyt vain, mutta ensimmäinen ajatukseni: MITEN JOKU VOI OLLA NOIN TYHMÄ?

1. Hankkii lapsia väkivaltaiseen suhteeseen. Olkoonkin rakkaus sokea, mutta eikö lasten hyvinvointi ole etusijalla?

2. Pettäminen. Tarviiko edes sanoa!?

Ja varsinainen neuvo:
Jos olet kiinnostunut toisesta, eikö olisi jo aika erota. Ei ole helppoa, mutta onko siinäkään mitään järkeä, että roikut avioliitossasi vaikka haikailet muita. Pidät avioliittoasi huonona, miehesi pettää ja on väkivaltainen, kohta sinäkin petät (vai petät jo?). Itse lähtisin tuossa tilanteessa kokeilemaan asumuseroa, jossa kaikki osapuolet saisivat rauhassa miettiä, mitä kukanenkin elämältään haluaa. Ei tavallaan ole mitään lopullista, mutta varmasti avaa silmiä. Ei ole lastenkaan etu olla "lasten takia yhdessä" huonossa avioliitossa, ihan kuin lapset eivät sitä vaistoaisi. Jättää jälkensä lapsiinkin.

Pelkäätkö yksinoloa niin sairaalloisesti, että ainoa mikä saa sinut harkitsemaan eroa on toinen mies?
Tekisi varmaan ihan hyvä olla hetki yksin ja tunnustella omia tunteitasi..
 
  • Tykkää
Reactions: miltsu76
Tottakai lasten takia pitäisi yrittää pitää perhe koossa, mutta jossain menee raja. Viimeistään siinä että mies on väkivaltainen. Miksi jäät suhteeseen jossa sinä pelkäät? Ihan sama onko sulla uusi mies odottamassa, oletko pettänyt tms. mutta väkivaltaa ei pidä hyväksyä. Tuossa tapauksessa on yksinolokin parempi kuin suhteen jatkaminen. Jos vielä tänänpäivänä joudut varomaan sanojasi ja tekojasi miehen takia niin sinuna lähtisin kun vielä olet elossa. Eikö näistä ole tarpeeksi esimerkkejä: perhesurmia ja pahoinpitelyjä? Olet varmasti lukenut uutisista edes joitakin? Jos uusi mies haluaisi olla kanssasi nin hyvä, mutta lastesi turvallisuudenkin takia sinun pitäsi alkaa järjestelemään elämääsi uudelleen. Ilman pelkoja ja ilman noita vanhoja painolasteja. Olisit varmasti onnellisempi niin..
 
Väkivaltaa ei enää ollut moneen vuoteen, mutta se on jättänyt jälkensä minuun henkisesti.
Yksinoloa en pelkää, lasten takia ensisijaisesti haluaisin pitää perheen kasassa. Ja onhan tuohon mieheen tottunut vuosien varrella. Rakkautta, sitä en taida häntä kohtaan tuntea, välittämistä ennemminkin.

Ja kyllä, tämä toinen mies on kotonaan, perheensä kanssa myös. Emme halua olla syypäitä toistemme eroon.
 
Jos olet kiinni miehessäsi lopeta haikailu muiden perään oli ne muut sinkkuja tai varattuja. Kahdessa miehessä ei kannata olla kiinni jo lasten takiakaan, jos se nyt kannattaa edes yhden miehen takia olla.
 
Jos et rakasta miestäsi eikä sinulla ole hyvä olla hänen kanssaan, on mielestäni turha olla hänen kanssaan "lasten vuoksi". Lapsille on todella tärkeää se, että vanhemmat voivat hyvin, ja vanhempien suhde vaikuttaa paljon heidän tuleviin ihmissuhteisiinsa. Mielestäni voisit miettiä eroa vakavasti niin, että ajattelisit olevasi eron jälkeen yksin. Jos tuo toinen mies eroaa kuultuaan sinun erostasi, se ei ole sinun vastuullasi. Itse erosin ensimmäisestä miehestäni, koska minulla ei ollut hyvä olla hänen kanssaan enkä voinut olla oma itseni (ja ymmärsin etten ikinä voisikaan). Se oli yksi elämäni parhaista ratkaisuista, vaikka olikin tietysti hirveän raskasta.
 
Lasten takia juuri pitää erota, jos toinen käyttäytyy pelottavasti tai epänormaalisti. Isäni oli väkivaltainen äitiämme kohtaan juodessaan. Jouduin pelkäämään lapsena. Onneksi äitini älysi ottaa lopulta avioeron. Hän oli yksinhuoltajana huomattavasti parempi vanhempi kuin isä ja äiti olivat olleet yhdessä.
 
Ihastus ei mene ohi, koska et päästä siitä irti. Lopeta yhteydenpito mieheen ja ihastus kyllä menee ohi, se on varma! Ihastumisen asteesta riippuen siinä voi mennä jopa vuosikin, kun mies on satunnaisesti mielessäsi. Mutta trust me, se kuihtuu kyllä pois jos vain lopetat yhteydenpidon.
 
Joku sietää suhtessa pettämisen, joku sietää suhteessa väkivallan ja joku sietää suhteessa rakkaudettomuuden, mutta että jollain on noita kaikkia suhteessa ja sietää silti miestä.
 

Yhteistyössä