Jaha, no ollaan sitten nirsoja... (allergiavalitusta, pitkää vuodatusta, vinkunaa)

Raitalankakäärme IV

Aktiivinen jäsen
21.06.2005
5 190
1
38
Ärh, pitää vähän päästellä höyryjä. Mikä siinä on että ei-allergiset ei voi ottaa allergioita todesta? En minä huvin vuoksi ole karsinut ruokavaliostani melkein kaikkia hedelmiä ja vihanneksia ja mausteita, vaan siksi kun useimmat niistä saavat kurkkuni turpoamaan umpeen, ja se ei ole kamalan kivaa, kun ihan mielelläni hengittäisin.

Meinasi eilen menna hermo kaveriin, kun se alkoi kovaan ääneen valittamaan että olen nirso ja mulle ei kelpaa mikään ruoka. Ja tuo alkoi siitä, kun kaveri oli laittanut jotain majoneesisalaattisysteemiä, vakuutti että se on aivan varmasti sellaista että en ole sille allerginen... Mies maistoi sitten ensin, ja sanoi että "äläpäs vielä syö, Villasukka, tämä maistuu ihan sitruunalle". Emäntä siitä vaan vakuuttelemaan että ei hän ole siihen sitruunaa laittanut, pelkkää majoneesia ja makaroonia ja jotain, ja sitten sain toruja että olen kamalan nirso ja mikään ei kelpaa ja loukkaantuneita ilmeitä.

Ja tämä ihminen tietää ihan hyvin, että viimeksi kun vahingossa söin jotain sitruunaa sisältävää, niin jouduin menemään päivystykseen hakemaan piikkiä ja lääkettä, kun kurkku alkoi turvota. Joten luulisi että hän ymmärtäisi että haluan pelata varman päälle.

Lopulta sitten majoneesipurkki kaivettiin esiin (suurten valitusten saattelemana) ja kyllähän siinä sisällysluettelon alussa vaan luki selvällä suomenkielellä että "sitruunamehua". Emäntä sitten kiukkuisena polki jalkaa ja sanoi että miksi siinä majoneesipurkin päällä ei siten sanota että sisältää sitruunaa, ei hän nyt mitään sisällysluetteloita ala tutkia :o

Ymmärrän kyllä että näinkin allergiselle kokkaaminen voi olla haastavaa, varsinkin jos itse ei ole allerginen, ja siksi tarjoudunkin yleensä tuomaan mukanani jotain syötävää. Mutta miksi pitää nostaa asiasta noin kamala haloo? Yleensä yritän sitten itse vaan vaivihkaa jättää jotain syömättä, ilman että muut sitä huomaisivat. Nyt tuosta tuli tuollainen kamala shownumero, ja lopuksi emännän piti vielä kiukutella että minulle ei voi kokata mitään kun olen niin NIRSO!

(Kerroin jokunen kuukausi sitten kaveristani joka käyttäytyi meillä huonosti. Tässä oli kyseessä sama kaveri. Alan jo tosissani miettiä että pitäisi pistää tuon kanssa välit poikki, mutta hankalaksi menee, kun joudutaan pakosta liikkumaan niin paljon samoissa piireissä. Äh.)
 
Samoja fiiliksiä mulla joistakin kavereista.
Pojalla on tosi paha allergia , voimakkaat reaktiot ja kivut pari sairaalareissuakin on ambulanssilla tehty . Nyt kun tuli toi siedätyshoito suositus ruoka-aineallergioihin niin arvatkaapas mitä on kuunneltu viimeiset puolivuotta.
Ihan turhaa on kuulemma meidän dietit , turhaa vältetään niitä aineita.
Ei jaksa tää äiti kohta enää selitellä ..... Hoitoonkaan ei uskalla kenellekkään antaa ettei ne "vahingossa kokeile" siedätystä.
 
Onkohan noilla samoilla ihmisillä sitten sellaisiakin käsityksiä että turha on diabeetikon noudattaa ruokavaliota/käyttää insuliinia ja ihan turhaan muutkin käyttää lääkkeitä omiin sairauksiinsa? Miksi allergiat on jotenkin leimautunut joidenkin ihmiten mielissä niin "hömpäksi"? Ei kai kukaan mene sanomaan vaikka syöpäsairaalle että "turhaa hössötystä, ei sussa mitään vikaa ole"?
 
Aikamoisia ihmisiä taas näköjään on tullut joillekin vastaan!
Emäntänä kyllä otan huomioon kaikki mahdolliset allergiat ( pyydän vieraamme kertomaan mahdollisista allergioista jo etukäteen). Eräs tuttavamme on keliaakikko ja laktoosi-intolerantikko, ja tämä tuntui alussa haasteelliselta kestitettävältä, mutta ei enää, kun olen paremmin perehtynyt asiaan. Laktoositon uunijäätelö toimii aina :)
 
vie aikansa ennenkuin saa lähipiirin ohjeistettua. Vieläkin vaikka meidän maidoton on kohta 5 v maidoton ollut, niin saa aina valistaa maitojutuista ja kysellä missä rasvassa joku pihvi on pannulla paistettu tai onko pottumuusissa mitä mukana. ja onko tummassa kakussa kenties pähkinää yms.
Kyselen ja varmistun asiasta jos varmaa selvyyttä ei tule, niin syödään ainoastaan turvalliset ruuat ja siltikin lääkkeet koska ei aina tiedä onko jotakin koskettu samoin välinein kuin jotakin sopimatonta. joskus on maidoton pelkkää keitinperunaa ja tomaattia yms syönyt kun ei ole hänelle sopivaa ollut vaikka asia on ollut vuosikaudet tiedossa (eihän se pieni loraus hylakermaa kastikkeessa..... tai ei tietoa että voi on maitoallergikolla synonyymi sanalle maito)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Miten te olette koulussa pärjänneet allergioiden kanssa? Onko koulun keittiössä otettu allergiat huomioon ja tarviiko siitä lääkärintodistuksen?

en muista oliko se todistus lääkäriltä vai terkkarilta. Kakkosen kanssa kyllä minun oma sana riitti kun löytyi lisää kiellettyjä eli laitoin viestiä keititöön.
nuorimman kanssa kun maitoallergiaepäilys iski, niin ihan minun sanallani laitettiin maitotuotteet käyttökieltoon heti.
Ymmärrän vallan hyvin että jotakin todistusta tarvitaan kun varsinkin yläasteikäisillä alkaisi niitä allergioita omien kertomien mukaan lisääntyä inhokkiruokien mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Miten te olette koulussa pärjänneet allergioiden kanssa? Onko koulun keittiössä otettu allergiat huomioon ja tarviiko siitä lääkärintodistuksen?

multa oli ainakin toimitettu lääkärin todistus koulun keittiölle ala-asteella ja mulle oli sit jotain muuta jos oli allergisoivaa ruokaa. yläasteesta lähtien olen loninut ruokani enkä ole vienyt enää todistusta. lähinnä siksi että ettei keittiöhenkilökunnan tarvitse mulle erikseen kokata.. sit jos sattuu viel niin etten pitäiskään siitä vaihtoehdosta. :snotty: mun mielestä on helpompi vaan ottaa tarjolla olevista sitä mitä voin syödä.
 
Mä joudun ihan koulussa opettelemaan eri allergioita ja tekemään allergisille ruokaa. En käsitä miksi jotkut kokevat allergian tuolla tavoin. Eihän sille allergialle mitään voi!

Olisi vähän sama mun keväisin olla ilman mitään lääkitystä, kun tulee oikein kovat oireet siitepölystä. Mä taidan vaan olla nirso ulkoilman suhteen :kieh: :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Mä joudun ihan koulussa opettelemaan eri allergioita ja tekemään allergisille ruokaa. En käsitä miksi jotkut kokevat allergian tuolla tavoin. Eihän sille allergialle mitään voi!

Olisi vähän sama mun keväisin olla ilman mitään lääkitystä, kun tulee oikein kovat oireet siitepölystä. Mä taidan vaan olla nirso ulkoilman suhteen :kieh: :whistle:

ollaan yhdessä nirsoja :D mä en enää niin kovia lääkkeitä tarvii siitepölykautena kuin pienenä mutta silmätippoja ja tabuja kuluu edelleen.
 
Minä en loukkaannu siitä, jos joku ei välttämättä osaa ottaa allergiaa oikein huomioon, vahinkoja sattuu ja pitää itse olla tarkkana tuoteselosteiden kanssa.

Mutta se on kamalan hankalaa minusta, että miten se toinen osapuoli ottaa asian vastaan :ashamed: Vaikka miten yrittää sanansa asetella, ja olla sillä mielellä että ei tässä hätää, jätetään vain syömättä, sattuuhan sitä kun ei tiedä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, niin toinen loukkaantuukin siitä joka tapauksessa. Vaikka se ei ole mitään henkilökohtaista, eikä sanota pahalla. Ja oikein yritän sanoa asian niin, että se ei toisten mieltä pahoittaisi.

Ymmärrän kyllä, että tekijä saattaa itsekin pettyä, mutta kyllä mua harmittaa ne tilanteet, kun mulle loukkaannutaan siitä, että joudun sanomaan ettei joku sovikaan. Sen vuoksi useimmiten on helpompi sanoa tietyt tuotemerkit tai tuoda omat eväät :ashamed:

Miten teillä muilla tää on mennyt? Kun tuntuu, että en niin hienotunteista tapaa keksikään, etteikö siitä jotkut loukkaantuisi, ja toisaalta pakko on sitten kuitenkin sanoa, että niitä juttuja ei vahingossa annettaisi lapsille esimerkiksi :/
 
Tää menee samaan luokkaan kun meidän diabeetikko pojan kohtelu. Dieetit on kuulemma ihan humpuukia kun lapsethan parantuu diabeteksestä viimeistään 16 vuotiaana. *hakkaa päätä seinään*

Koitetaan kestää ja valistaa vaikka välillä tympäseekin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Mä joudun ihan koulussa opettelemaan eri allergioita ja tekemään allergisille ruokaa. En käsitä miksi jotkut kokevat allergian tuolla tavoin. Eihän sille allergialle mitään voi!

Olisi vähän sama mun keväisin olla ilman mitään lääkitystä, kun tulee oikein kovat oireet siitepölystä. Mä taidan vaan olla nirso ulkoilman suhteen :kieh: :whistle:

ollaan yhdessä nirsoja :D mä en enää niin kovia lääkkeitä tarvii siitepölykautena kuin pienenä mutta silmätippoja ja tabuja kuluu edelleen.

No mulla oli reilu vuosi sitten siitepölyaika tuskaa, kun aivastutti, nenä tukossa ja silmät kutisi aivan älyttömästi. Teki mieli repiä silmät päästä! Kyllä sen kaiken muun ehkä kestää, mutta ne silmät! |O Sitä ennen ollut monena vuotena helppoa, mutta se vuosi oli aika paha siitepölyvuosi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Tää menee samaan luokkaan kun meidän diabeetikko pojan kohtelu. Dieetit on kuulemma ihan humpuukia kun lapsethan parantuu diabeteksestä viimeistään 16 vuotiaana. *hakkaa päätä seinään*

Koitetaan kestää ja valistaa vaikka välillä tympäseekin :)

Just joo, miksiköhän sitten aikuisillakin on diabetestä...Mä tiedän yhden mun ikäisen naisen jolla ollut diabetes lapsesta asti ( kulkee heidän suvussaan ) ja hänellä seurannut sitten siitä sokeus :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Mä joudun ihan koulussa opettelemaan eri allergioita ja tekemään allergisille ruokaa. En käsitä miksi jotkut kokevat allergian tuolla tavoin. Eihän sille allergialle mitään voi!

Olisi vähän sama mun keväisin olla ilman mitään lääkitystä, kun tulee oikein kovat oireet siitepölystä. Mä taidan vaan olla nirso ulkoilman suhteen :kieh: :whistle:

ollaan yhdessä nirsoja :D mä en enää niin kovia lääkkeitä tarvii siitepölykautena kuin pienenä mutta silmätippoja ja tabuja kuluu edelleen.

No mulla oli reilu vuosi sitten siitepölyaika tuskaa, kun aivastutti, nenä tukossa ja silmät kutisi aivan älyttömästi. Teki mieli repiä silmät päästä! Kyllä sen kaiken muun ehkä kestää, mutta ne silmät! |O Sitä ennen ollut monena vuotena helppoa, mutta se vuosi oli aika paha siitepölyvuosi.

se kutina on ihan kamalaa. mulla ei kuitenkaan mene enää henkitorvi umpeen. pienenä oli sekin vaara.. kerran maattiin aika monta tuntia tk:ssa kun keräsin äidille kukkia.
 
tiedän tunteen. Allergiatesteihin lähetettä odotellessa, aion kyllä vaatia joka ikisen ruoka-aineen testattavaksi että tuleeko oireita vai ei. aikanaan cateringia opiskellessani opettaja suureen ääneen moitti kun en suostunu kuorimaan kymmentä omenaa. Suostuin sitte kuitenki kuorimaan osan ihan vain näyttääkseni että mitä tapahtuu. ja kädet turposi niinkuin aina. Samaten kaveripiireissä herättää suurta ihmetystä se kun en löydä täälä hkissä keskustasta paikkaa missä uskaltaa syödä ilman että tarvii kysellä mitä ruoka sisältää. Kuulemma mulle ei kanssa kelpaa mikää kun ilmoitan tovereille että tuohon paikkaan en tule kun kerran en sieltä syötävää saa. Hyvin monta kertaa olen ollu sitte syömättä kun sellaiset paikat ei käy missä minäkin voisin syödä. Persiistä tommoinen käytös. helppohan sitä on sanoa kun ei itse ole allerginen tai yliherkkä millekkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Tää menee samaan luokkaan kun meidän diabeetikko pojan kohtelu. Dieetit on kuulemma ihan humpuukia kun lapsethan parantuu diabeteksestä viimeistään 16 vuotiaana. *hakkaa päätä seinään*

Koitetaan kestää ja valistaa vaikka välillä tympäseekin :)

Just joo, miksiköhän sitten aikuisillakin on diabetestä...Mä tiedän yhden mun ikäisen naisen jolla ollut diabetes lapsesta asti ( kulkee heidän suvussaan ) ja hänellä seurannut sitten siitä sokeus :(

Meillä myös diabetes kulkee suvussa, mutta yleinen harhaluulo näyttää olevan se, että lapset parantuvat diabeteksesta tiettyyn ikään mennessä, eikä tarvetta erityistoimenpiteisiin ole.

Mutta, viestiisi viitaten, jos ei noudata dieettejä ja pidä muuten huolta kunnosta eikä se lääkityskään ole kohdillaan niin väistämättä diabeetikolle tulee elinmuutoksia olkoonkin sitten sokeus tai munuaisten vajaatoiminta tms..

 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
se kutina on ihan kamalaa. mulla ei kuitenkaan mene enää henkitorvi umpeen. pienenä oli sekin vaara.. kerran maattiin aika monta tuntia tk:ssa kun keräsin äidille kukkia.

Onneksi mulla ei ole tuota allergian takia ollut. Kerran kyllä on lapsena kuulemma kun mulla oli keuhkoputkentulehdus, niin mulla oli alkanut happi loppua. En ollut suostunut ottamaan lääkettä, äiti yksin kotona ja siihen hommaan olisin tarvinnut kaksi. No ei muuta kuin lääkäriin saamaan joku piikki. Äitin piti soittaa isän veljen taksi, sedän vaimo tuli kun setä oli taas viihteellä :whistle: :kieh: Mä olin sitten tuosta selvittyäni äitille ihmetellyt, että miksi mulla on yövaatteet päällä...ei siinä tilanteessa kyllä pahemmin vaatteita ehditä vaihtamaan.
 
Meillä on kanssa tullu vastaan vaikka kummmosia kokemuksia kun lapselle ei sovi se ruoka mitä tarjotaan. Varsinkin nyt kevään jälkeen kun alettiin puhumaan että siedätyshoito myös ruoka-aineallergisille. Mutta myös positiivisia kokemuksia on tullut.

Ja eihän lapsella voi olla diabetes, kun on hoikka ja urheilee. Ja sehän diabeteshän paranee kun lapsi kasvaa.

Ei auta kun kestää ja valistaa sataan kertaan vaikka tosi paljon välillä tympäisee. Ja jos se eirtyisruokien teko on niin vaikeaa niin sanokaan suoraan niin tuodaan omat eväät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Tää menee samaan luokkaan kun meidän diabeetikko pojan kohtelu. Dieetit on kuulemma ihan humpuukia kun lapsethan parantuu diabeteksestä viimeistään 16 vuotiaana. *hakkaa päätä seinään*

Koitetaan kestää ja valistaa vaikka välillä tympäseekin :)

Just joo, miksiköhän sitten aikuisillakin on diabetestä...Mä tiedän yhden mun ikäisen naisen jolla ollut diabetes lapsesta asti ( kulkee heidän suvussaan ) ja hänellä seurannut sitten siitä sokeus :(

Meillä myös diabetes kulkee suvussa, mutta yleinen harhaluulo näyttää olevan se, että lapset parantuvat diabeteksesta tiettyyn ikään mennessä, eikä tarvetta erityistoimenpiteisiin ole.

Mutta, viestiisi viitaten, jos ei noudata dieettejä ja pidä muuten huolta kunnosta eikä se lääkityskään ole kohdillaan niin väistämättä diabeetikolle tulee elinmuutoksia olkoonkin sitten sokeus tai munuaisten vajaatoiminta tms..

No mä en tiedä kuinka tällä naisella on ollut, että onko pitänyt huolta kunnostaan yms. Hänelle on käynyt niin, että näkö heikkeni todella paljon. Hän meni silmäleikkaukseen, mutta se jotenkin epäonnistui. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Miten te olette koulussa pärjänneet allergioiden kanssa? Onko koulun keittiössä otettu allergiat huomioon ja tarviiko siitä lääkärintodistuksen?

aluksi tässä nykyisessä koulussa tilasin erityisruokavalion, mutta totesin että se rajoittaa liikkumista vapaasti niin paljon että peruin koko touhun koska aina piti ilmottaa että onko tulossa vai eikö oo tulossa syömään. toisekseen sain siitä mahani niin kipeeksi että oksat pois. nyt oon menny sillä että otan vain semmosta mitä voin varmasti syödä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Tää menee samaan luokkaan kun meidän diabeetikko pojan kohtelu. Dieetit on kuulemma ihan humpuukia kun lapsethan parantuu diabeteksestä viimeistään 16 vuotiaana. *hakkaa päätä seinään*

Koitetaan kestää ja valistaa vaikka välillä tympäseekin :)

Just joo, miksiköhän sitten aikuisillakin on diabetestä...Mä tiedän yhden mun ikäisen naisen jolla ollut diabetes lapsesta asti ( kulkee heidän suvussaan ) ja hänellä seurannut sitten siitä sokeus :(

Meillä myös diabetes kulkee suvussa, mutta yleinen harhaluulo näyttää olevan se, että lapset parantuvat diabeteksesta tiettyyn ikään mennessä, eikä tarvetta erityistoimenpiteisiin ole.

Mutta, viestiisi viitaten, jos ei noudata dieettejä ja pidä muuten huolta kunnosta eikä se lääkityskään ole kohdillaan niin väistämättä diabeetikolle tulee elinmuutoksia olkoonkin sitten sokeus tai munuaisten vajaatoiminta tms..

No mä en tiedä kuinka tällä naisella on ollut, että onko pitänyt huolta kunnostaan yms. Hänelle on käynyt niin, että näkö heikkeni todella paljon. Hän meni silmäleikkaukseen, mutta se jotenkin epäonnistui. :/

Jos en väärin muista syntymävuottasi, niin voisin veikata, että hän on sairastunut joskus 80-luvulla jolloin hoito on ollut vaikeampaa ja "huonompaa". Kun ei juurikaan ole ollut tietotaitoa ja varsinkaan verensokerimittareita joilla mitata, niin tasapaino ei välttämättä ole ollut hyvä. Taitaa vielä tänäkin päivänä tuon vuosikymmenen hoitotavat heijastua diabeetikoiden elinmuutostilastoissa.



 
tuli tästä ketjusta mieleen ku sukulaispojalla on todettu maitoproteiiniallergia ja pojan äiti otti asian todesta vasta monta kuukautta diagnoosin jälkeen ku totesi että poika on jatkuvalla ripulilla ja ihottuma senku lisääntyy ja lopetti maitotuotteet kokonaan. miksei voi ottaa todesta ku jotain diagnosoidaan ja oireet on selvät?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilmuska:
Tää menee samaan luokkaan kun meidän diabeetikko pojan kohtelu. Dieetit on kuulemma ihan humpuukia kun lapsethan parantuu diabeteksestä viimeistään 16 vuotiaana. *hakkaa päätä seinään*

Koitetaan kestää ja valistaa vaikka välillä tympäseekin :)

Just joo, miksiköhän sitten aikuisillakin on diabetestä...Mä tiedän yhden mun ikäisen naisen jolla ollut diabetes lapsesta asti ( kulkee heidän suvussaan ) ja hänellä seurannut sitten siitä sokeus :(

Meillä myös diabetes kulkee suvussa, mutta yleinen harhaluulo näyttää olevan se, että lapset parantuvat diabeteksesta tiettyyn ikään mennessä, eikä tarvetta erityistoimenpiteisiin ole.

Mutta, viestiisi viitaten, jos ei noudata dieettejä ja pidä muuten huolta kunnosta eikä se lääkityskään ole kohdillaan niin väistämättä diabeetikolle tulee elinmuutoksia olkoonkin sitten sokeus tai munuaisten vajaatoiminta tms..

No mä en tiedä kuinka tällä naisella on ollut, että onko pitänyt huolta kunnostaan yms. Hänelle on käynyt niin, että näkö heikkeni todella paljon. Hän meni silmäleikkaukseen, mutta se jotenkin epäonnistui. :/

Jos en väärin muista syntymävuottasi, niin voisin veikata, että hän on sairastunut joskus 80-luvulla jolloin hoito on ollut vaikeampaa ja "huonompaa". Kun ei juurikaan ole ollut tietotaitoa ja varsinkaan verensokerimittareita joilla mitata, niin tasapaino ei välttämättä ole ollut hyvä. Taitaa vielä tänäkin päivänä tuon vuosikymmenen hoitotavat heijastua diabeetikoiden elinmuutostilastoissa.

Mä olen syntynyt -79. En muista koska tuo nainen on sairastunut, mutta joskus pienenä lapsena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja flow87:
tuli tästä ketjusta mieleen ku sukulaispojalla on todettu maitoproteiiniallergia ja pojan äiti otti asian todesta vasta monta kuukautta diagnoosin jälkeen ku totesi että poika on jatkuvalla ripulilla ja ihottuma senku lisääntyy ja lopetti maitotuotteet kokonaan. miksei voi ottaa todesta ku jotain diagnosoidaan ja oireet on selvät?

Mä muuten aloin tämän ketjun seurauksena miettimään mitäs allergioita sulla olikaan, osan ainakin muistin. Tai luulen muistavani :D
 

Yhteistyössä