jätetty yksinodottaja

Kyllä masentaa.
Rv 12 ja yksin toista meidän vauvaa odotan.
Esikoinen 5v.
2 vuotta yritetty vauvaa, kaks rankkaa keskenmenoa takana, vihdoin testi positiivinen, niin mies kerto toisesta naisesta, jonka kanssa on ollut yli puolivuotta. Viikko siitä muutti naisen luokse asumaan. Esikoisestamme ei luovu, haluaa hänet luokseen puolet ja puolet, vauvaa ei halua kasvattaa, joudun kuulemma hakemaan yksinhuoltajuuden.

 

No voi itku! Tiedän tunteen mutkin jätettiin raskausaikana... Ei muuta kuin tsemppiä ja muista, että tollanen tyyppi ei ansaitse sua. Ansaitset kyllä itse parempaa!!

 

Minut jätettiin, kun odotin esikoista. Viikkoa ennen laskettua aikaa.
Meillä nyt kuitenkin kaksi lasta, vuoden ja 5kk ikä erolla. Alkuun mies kielti kuopuksen koko ajan ja joka asiassa. Tuosta vuosi eteen päin ja alkoi hyväksymään tyttärensä. Nyt tapaa lapsiaan noin 6tuntia viikossa.

En osaa sanoa sinulle muuta kuin voimia ja :hug:

 

Voimia,

toivottavasti jaksat, Sinä ja lapsi olette ne tärkeimmät. Oon filosofoinnut ja pohdiskellut tästä aiheesta paljon - mulla on erilainen tilanne kuin Sulla, olen nelikymppinen ensiodottaja, aika vahingossa - ja lapsen isästä ei ole parisuhteeseen. Tosin minä tein 'jättämisen' viime vkonloppuna - ihan järkisyistä, jaksaakseni itse paremmin ja tarjotakseni paremman odotuksen. Mulla vasta vko 8.

Raskaus on kuulema joskus kriisi miehellekin , voi aiheuttaa pakoreaktion, paniikin ja jopa puhkaista alkoholismin.
Voihan olla, että miehesi tahtoo takaisin asiaa sulateltuaan ? Otatko hänet ?

Yksinodottajille - jo siihen päädyt - on toimintaakin suuremilla paikkakunnilla- itse sai juuri selville Tuike toiminnasta - tukitoimintaa yo-äideille.

Kaikkea hyvää - kaikella on kuulema jokin tarkoitus. Vaikka ei se siltä ain tunnu. Ja elämä ei todellakaan ole reilua - unelma voi toteutua aivan väärässä paketissa - näin mulla .

- Pee

 

\

Kyllä masentaa.
Rv 12 ja yksin toista meidän vauvaa odotan.
Esikoinen 5v.
2 vuotta yritetty vauvaa, kaks rankkaa keskenmenoa takana, vihdoin testi positiivinen, niin mies kerto toisesta naisesta, jonka kanssa on ollut yli puolivuotta. Viikko siitä muutti naisen luokse asumaan. Esikoisestamme ei luovu, haluaa hänet luokseen puolet ja puolet, vauvaa ei halua kasvattaa, joudun kuulemma hakemaan yksinhuoltajuuden.

Minusta tilanne on ihan idioottimaisen hölmö: onhan se nuorempikin vauva (jota vielä odotat) tämän miehen, onhan hän lapsen isä ihan siinä kuin esikoinenkin !!! Hän on ollut -ilmeisesti vapaaehtoisesti - tekemässä tätä vauvaa. Miksi kummassa hän ei halua tavata tätä tulevaa lasta???

Yksinhuoltajuus ei ole mikään juttu, ettei tartteisi maksaa elareita tai ettei ole tapaamisia. Sinun ei myöskään tarvitse suostua tuommoseen, että esikoinen asuu puolet ja puolet isällään, jos nuorempi ei saa tavata isää ollenkaan. Tilanne on todellakin eriarvoistava lapsia kohtaan. Tottahan se vauva kasvaa.. ja sen voi jättää isälleen tapaamisille ihan kuten esikoisenkin.

Tapaamiset esikoisen suhteen voi tehdä myös määräaikaisesti HUOM ! Esim. vuodeksi kerrallaan ja sitten tarkistaa, että toimiiko se käytännössä (miten lapsi reagoi tähän yms ) ja onko mitään järkeä että toinen lapsi on isällään säännöllisesti puolet kuukadesta, toinen ei ikinä, ja miten tämä vaikuttaa sisaruksiin, sisarussuhteeseen, ja esikoisen suhtautumiseen nuorempaan.

 

\

Kyllä masentaa.
Rv 12 ja yksin toista meidän vauvaa odotan.
Esikoinen 5v.
2 vuotta yritetty vauvaa, kaks rankkaa keskenmenoa takana, vihdoin testi positiivinen, niin mies kerto toisesta naisesta, jonka kanssa on ollut yli puolivuotta. Viikko siitä muutti naisen luokse asumaan. Esikoisestamme ei luovu, haluaa hänet luokseen puolet ja puolet, vauvaa ei halua kasvattaa, joudun kuulemma hakemaan yksinhuoltajuuden.

Ei omia lapsia voi tolla lailla erotella :headwall: . Mä en hyväksyisi mitään esikoinen jees, kuopus nou, juttuja... Ja voisin veikata, että se miehesi uusi pimatsu ei välttämättä jaksa mitään vuoroasumista muutenkaan.

 

No mulle ei olisi ollenkaan vaikeata miettiä mitä tekisin tuossa tilanteessa. Minä en todellakaan antaisi tuhota lapsen itsetuntoa millään erottelulla, ja että hän tuntisi olevansa huonompi kuin toinen.

Jos ei pysty olemaan isä molemmille, ei tarvitse olla sitä ollenkaan.

 

\

No mulle ei olisi ollenkaan vaikeata miettiä mitä tekisin tuossa tilanteessa. Minä en todellakaan antaisi tuhota lapsen itsetuntoa millään erottelulla, ja että hän tuntisi olevansa huonompi kuin toinen.

Jos ei pysty olemaan isä molemmille, ei tarvitse olla sitä ollenkaan.

pakko peesailla. Yritä nyt vielä jutella sen isän kanssa.

 

Olen rv 36 ja minut jätettiin rv 25 odotan toista lastamme, esikoinen parivuotias. Minulla on ollut myös usein mielessä se, kuinka epäoikeuden mukaista on se, että lapsilla on sama isä, mutta he eivät ikinä tule saavuttamaan samanlaista suhdetta molemmat. Ex-mieheni ei tee lapsen kanssa ensimmäiseen vuoteen mitään, joten yritä siinä nyt kehitellä suhdetta lapseen! Tosin ei esikoinenkaan ole hänen luonaan ollut kuin muutaman tunnin viikossa iltakylässä, et ei mitään joka toinen viikonloppu meininkiä... Joten en tiedä onko murheeni aiheellinen siinä suhteessa, että voihan se olla ettei esikoisellakaan ole kohta suhdetta isäänsä, minä en sitä estä, mutta tuntuu että isälle kaikki muu on tärkeempää. Tulee nyt tosi sekavaa tekstiä, mutta toivon sinulle todella paljon voimia ja haleja, kyllä ne asiat jotenkinpäin järjestyy!!!! :hug:

 

Moi! Mä jäin kanssa yksin kun odotin toista lastamme joskus neljännellä kuulla, esikoisemme 5.v. Mies koki vahvasti ettei haluakkaan tätä toista lasta alkoi kiristys kaikilla mahdollisilla tavoilla ja väkivalta..mutta onneksi oma järki tuli kuvioon ja lähdin siitä suhteesta (kesti 8v.) Mies halusi tavata vain esikoista sanaakaan vauvasta ei saanut sanoa. vaikka päähän otti niin julmetusti esikoinen oli ja on edelleen paljon isänsä kanssa 1xviikko. kun vauva syntyi esikoinen oli innoissaan isä ei, mutta nyt ajan mittaan on isä kiinnostunut myös tyttärestääm ja ta

 

tapaa lapsiaan mun luona. meidän välit on jäätävät. mutta olen todella onnellinen lapsistani ja me pärjätään kyllä ja niin tekin aivan varmasti. odotus aika oli yksinäistä mutta raskaus oli niin vaikea muuten että ei sitä miettinyt ja teettä tuo esikoinenkin vielä työtä. Toivon sulle todella jaksamista ja voimia.kyllä asiat järjestyyvielä parhainpäin jollain tavalla mitä ei osaa suunnitella etukäteen. niin ja onnea raskaudesta.

 

Raskaus on kuulema joskus kriisi miehellekin , voi aiheuttaa pakoreaktion, paniikin ja jopa puhkaista alkoholismin.
Voihan olla, että miehesi tahtoo takaisin asiaa sulateltuaan ? Otatko hänet ?

jopa iäkkäämmilekin isille.

Joskus harmittaa yh:in kohdistettu lynkkausmeininki, on viallinen, kun ei kyennyt pitämään miestä.

 

mieli voi muuttua lapsen synnyttyä ja kasvettua. itse erosin kahta kuukautta ennen toisen lapsen syntymää. mies jopa ehdotteli etteitunnustaii lapsen isyyttä, ettei tarvitsisi elareita maksaa kuin yhdestä. vaadin aikanaan paperille tapaamiset ja nyt toimii molempien osalta samalla kaavalla. jokatoinen vkonloppu ja 1 arki-ilta. ei ollut raskausaikana kiinnostunut, halusi vaan alkaa elää "normaalia" elämää siis ilman lapsia ja perhettä. perhe ei kuulemma ollutkaan oikea ratkaisu että hohhoijaa... olen varmaan ikuisesti katkera että jouduin rankan vauva ajan oleen yksin, kun isukki lepäili kämpillään. juuri sairaalasta päästyäni esikko tuotiin kotiin ja ex-mies ilmoitti lähtevänsä viettään lomaa ja omaa aikaa. oli tuolloin kesälomalla mutta apua ei juurikaan herunut. nyt välit on asialliset ja on molempien lasten elämässä tasapuolisesti,mutta edelleen niskakarvat pystössä ajattelen alkuaikoja ja miehen itsekkyyttä. lapset 3,5 ja pian 2v.