Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Jäi paha mieli...
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Maarit, post: 779811, member: 5458"]</p><p>Pakko kirjoittaa ylös, niin paljon se vaivaa. Kaipaisin lohdutusta ja kannustavia sanoja. Ja synnytyksestä on sentään aikaa jo yli 2 kuukautta... Huoh!</p><p></p><p>Nimittäin synnytys itsessään jäi vaivaamaan tosi paljon. Lähinnä ponnistusvaihe joka meni aivan käsille. Imukuppiin turvauduttiin viimein, mutta siihen oli lisäsyynä myös se, että vauvan sydänäänet laski ja piti auttaa maailmaan nopeasti.</p><p></p><p>Synnytys eteni nopeasti, sain epiduraalin ja olin tosi kipeä. Kipu yllätti kovuudellaan, se oli aivan kamalaa. Ponnistamisen tarvetta ei missään vaiheessa tullut ja piti vaan käydä työntämään kätilön ohjeesta. SUppareita tuli tauotta. Työnsin ja työnsin ja kätilö vaan, että ymmärrätkö nyt edes minne työnnät! Oli aivan kuin olisi ollut suutuksissa minuun ja minä kivuissani, että en osaa... Hän kaivoi sormellaan vauvalle tietä ja minulle ponnistus suuntaa, se tuntui kamalalle! Olin todellakin ihan pihalla ja tunnelma oli kuin jostain action leffasta... Tee jotain ja nopeaa, vauvasi on pahasti litistyksissä ja sen on päästävä ulos nopeeta!!! Itku tuli ja sattui pirusti, silti vauva ei tullut.</p><p></p><p>Kätilö soitti lääkärin paikalle ja hänelle selitti tyyliin "ei osaa ponnistaa, täytyy varmaan ottaa imukuppi..." Lääkäri sentään rauhoitti minua ja sanoi että on vauvan parhaaksi auttaa hänet maailmaan imukupilla. Minulle oli siinä vaiheessa ihan sama. Olin haukuttu, kipeä, lyöty ihan maahan. Siinä alapää paljaana, kaikkien töllisteltävänä ja ihmeteltävänä. Miks ei se vauva nyt tule, etkö sinä osaa?!?!?</p><p></p><p>Kun vauva sitten lopulta saatiin ulos, kiidätettiin hänet lasten teholle. Ei alkanut pieni hengittämään, oli väsynyt kai jo yli puolituntia kestäneeseen ponnistuvaiheeseen. En nähnyt vauvaani kuin vasta useamman tunnin kuluttua. Hätäännyin tietenkin, mutta nyt vasta jälkeenpäin olen käynyt ajattelemaan vauvaani siinä tilanteessa. Kuinka peloissaan hän on voinut olla, poissa lämpöisestä vedestä ja pimeästä. Kaukana äidistään. Miten tuollainen alku vaikuttaakaan lapseen myöhemmin? Epäonnistuttiin kaikin puolin...</p><p></p><p>Ihan nousee iho kananlihalle kun vaan muistelenkin tilannetta. Kivun tunne ja muu synnytykseen liittyvä "paha" on mielestä jo häipynyt, mutta se nöyryytys etten osannut synnyttää oikein on mielessä edelleen. Välillä itkettääkin. Yritin synnytyksen jälkeen puhua toiselle kätilölle tunteistani, mutta hän vain viittasi kintaalla koko jutulle, niin ajattelee ihan jokainen ja ensi kerralla osaat. Omaa kätilöäni en tavannut sen koommin. Seuraava raskaus tulee varmasti riippumaan paljolti siitä olenko kuinka hyvin unohtanut tuon synnytyksen vaiheen, ponnistamisen. Uskallanko enää edes yrittää.</p><p></p><p>Ensisynnyttäjänä miunua olisi mielestäni pitänyt kohdella "pehmeämmin". Tai miks ei vaikka lapsi olisi ollut jo kolmanteni. Synnytyksen nopeus myös yllätti, 5 tuntia, ja sen vaiheista kätilö ei minulle kuitenkaan kertonut mitään. Siis että missä mennään. Yllätyksenä tuli käsky, nyt alat ponnistaa supistuksen tullessa. Nytkö jo, ajattelin. Kaiken kaikkiaan tosi huono fiilis koko hommasta. Eikö tunnelmia yhtään paranna se, että sairastuin vielä reilun viikon kuluttua synnytyksestä lapsivuodeajan sepsikseen ja jouduimme palaamaan sairaalaan. Edelleenkään en tavannut synnytyskätilöäni sillä reissulla. Olisi ehkä helpottanut jos olisin voinut hänen kanssaan jutella.</p><p></p><p>Mieli maassa, kyynel silmässä. Lopettelen nyt. Oneksi lapseni on terve ja upea tyttö tänä päivänä. </p><p></p><p>Olisin kiitollinen jos saisin lukea muiden kokemuksista ja kuinka niistä olette yli päässeet.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Maarit, post: 779811, member: 5458"] Pakko kirjoittaa ylös, niin paljon se vaivaa. Kaipaisin lohdutusta ja kannustavia sanoja. Ja synnytyksestä on sentään aikaa jo yli 2 kuukautta... Huoh! Nimittäin synnytys itsessään jäi vaivaamaan tosi paljon. Lähinnä ponnistusvaihe joka meni aivan käsille. Imukuppiin turvauduttiin viimein, mutta siihen oli lisäsyynä myös se, että vauvan sydänäänet laski ja piti auttaa maailmaan nopeasti. Synnytys eteni nopeasti, sain epiduraalin ja olin tosi kipeä. Kipu yllätti kovuudellaan, se oli aivan kamalaa. Ponnistamisen tarvetta ei missään vaiheessa tullut ja piti vaan käydä työntämään kätilön ohjeesta. SUppareita tuli tauotta. Työnsin ja työnsin ja kätilö vaan, että ymmärrätkö nyt edes minne työnnät! Oli aivan kuin olisi ollut suutuksissa minuun ja minä kivuissani, että en osaa... Hän kaivoi sormellaan vauvalle tietä ja minulle ponnistus suuntaa, se tuntui kamalalle! Olin todellakin ihan pihalla ja tunnelma oli kuin jostain action leffasta... Tee jotain ja nopeaa, vauvasi on pahasti litistyksissä ja sen on päästävä ulos nopeeta!!! Itku tuli ja sattui pirusti, silti vauva ei tullut. Kätilö soitti lääkärin paikalle ja hänelle selitti tyyliin "ei osaa ponnistaa, täytyy varmaan ottaa imukuppi..." Lääkäri sentään rauhoitti minua ja sanoi että on vauvan parhaaksi auttaa hänet maailmaan imukupilla. Minulle oli siinä vaiheessa ihan sama. Olin haukuttu, kipeä, lyöty ihan maahan. Siinä alapää paljaana, kaikkien töllisteltävänä ja ihmeteltävänä. Miks ei se vauva nyt tule, etkö sinä osaa?!?!? Kun vauva sitten lopulta saatiin ulos, kiidätettiin hänet lasten teholle. Ei alkanut pieni hengittämään, oli väsynyt kai jo yli puolituntia kestäneeseen ponnistuvaiheeseen. En nähnyt vauvaani kuin vasta useamman tunnin kuluttua. Hätäännyin tietenkin, mutta nyt vasta jälkeenpäin olen käynyt ajattelemaan vauvaani siinä tilanteessa. Kuinka peloissaan hän on voinut olla, poissa lämpöisestä vedestä ja pimeästä. Kaukana äidistään. Miten tuollainen alku vaikuttaakaan lapseen myöhemmin? Epäonnistuttiin kaikin puolin... Ihan nousee iho kananlihalle kun vaan muistelenkin tilannetta. Kivun tunne ja muu synnytykseen liittyvä "paha" on mielestä jo häipynyt, mutta se nöyryytys etten osannut synnyttää oikein on mielessä edelleen. Välillä itkettääkin. Yritin synnytyksen jälkeen puhua toiselle kätilölle tunteistani, mutta hän vain viittasi kintaalla koko jutulle, niin ajattelee ihan jokainen ja ensi kerralla osaat. Omaa kätilöäni en tavannut sen koommin. Seuraava raskaus tulee varmasti riippumaan paljolti siitä olenko kuinka hyvin unohtanut tuon synnytyksen vaiheen, ponnistamisen. Uskallanko enää edes yrittää. Ensisynnyttäjänä miunua olisi mielestäni pitänyt kohdella "pehmeämmin". Tai miks ei vaikka lapsi olisi ollut jo kolmanteni. Synnytyksen nopeus myös yllätti, 5 tuntia, ja sen vaiheista kätilö ei minulle kuitenkaan kertonut mitään. Siis että missä mennään. Yllätyksenä tuli käsky, nyt alat ponnistaa supistuksen tullessa. Nytkö jo, ajattelin. Kaiken kaikkiaan tosi huono fiilis koko hommasta. Eikö tunnelmia yhtään paranna se, että sairastuin vielä reilun viikon kuluttua synnytyksestä lapsivuodeajan sepsikseen ja jouduimme palaamaan sairaalaan. Edelleenkään en tavannut synnytyskätilöäni sillä reissulla. Olisi ehkä helpottanut jos olisin voinut hänen kanssaan jutella. Mieli maassa, kyynel silmässä. Lopettelen nyt. Oneksi lapseni on terve ja upea tyttö tänä päivänä. Olisin kiitollinen jos saisin lukea muiden kokemuksista ja kuinka niistä olette yli päässeet. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa JOULU?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mielipiteitä nimestä Alexandria??
17 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Onko kellään kokemusta Suomen Vuokranantajista?
19 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Minne mennä viettämään joulua?
Tänään 20:39
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miten lepäisi parhaiten?
Tänään 20:14
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Yksin vauvan odottaminen
Tänään 20:02
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
6.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Tänään 19:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Värianalyysikysymys
Tänään 18:11
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitä kuluja on mahdollista vähentää pääomatuloista?
Tänään 17:56
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 12K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 835
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 809
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 590
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 500
Aihe vapaa
7.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 495
Aihe vapaa
8.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Eilen 16:44
Luettu: 457
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Haaveena vauva 2025
Latest: merin
1 min sitten
Lapsen saaminen
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
Maistuisiko?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
6.
Perjantain tiskoteekki!
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
NYT RIITTI! Yle pakkomaksu ajettava alas
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
8.
Lempiteesi?
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Jäi paha mieli...
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
