Jaahas, äitini ei sitten enää tykkää lapsestani

Lapseni on nyt 6v. ja tähän saakka ollut mummolleen hyvin rakas ja tärkeä. Vaan annas ollakaan, alkaa lapsella uhmaa löytymään ja tokaisi jotain aivan mitättömän harmitonta mummolleen. Siitäpä äitini minua kovistelemaan että kun tuo lapsi ei enää ole niin ihana ja herttainen kun se on ollut, kasvatatkohan oikein ja vielä lopuksi ilmoittaa ettei tykkää lapsesta enää kuten ennen. Anna mun kaikki kestää... *huokaus*

 

Keskenkasvuinen äiti

 

Sanoikohan se nyt IHAN noin?

 

tykkää röyhkeistä haistattelevista kakaroista. ja niit kingejä ja prinsessojahan nykypäivänä löytyy, katselkaas vähän vaik marketissa ympärillenne....

 

Onko sun mammalla vaihdevuodet? Ne on vähän kuin uhmaikä, ei oikein hallitse kaikkea sanomaansa.

 

Voihan..mummi haluis vaan sellaisen mukavan, kiltin lapsosen, hymyilevine kasvoneen..eikö kelpaakkaan se vahvatahtoinen, joka uskaltaa uhmatahin, jolla naama vääntyy suuttumuksesta..

Ymmärrän oikein hyvin, jotta pahoitat mielesi:hug:..ja poikasesi myöskin..hän ei voi ymmärtää jos mummi ei enää tykkääkään..
..koitathan kertoa lapselle, että ei vaan ala syyttämään itseään, että olisi jotenhin paha ja siksi mummi ei tykkää enää.

Jaksuja ja rauhaisaa Joulun odotusta:heart:

 

[QUOTE="vieras";25095132]Sanoikohan se nyt IHAN noin?[/QUOTE]

Tismalleen noilla sanoilla. Ja poikani heitto oli ensimmäinen, minkä on koskaan mummolle "ilkeämpään" tyyliin sanonut, se heitto meni näin:

Mummo: Tuotko mummolle silmälasit?
Poika: No en jaksa, hae ite.

 

Sellaisia ne mummit vähän on. Meillä on aina hoettu että sitten kun... Vauva aikana se oli että sitten kun tuo tuosta vähän kasvaa se on ihana. Taapero aikana se oli että sitten kun tuo tuosta vähän rauhoittuu se on ihana. Ja nyt 4n vuoden iässä se on edelleen sitten kun.
Ei se sitä tarkoita etteikö äitini rakastaisi poikaani, hellii pilalle ennemminkin. Mutta ne muistot niistä omista lapsista on jo niin kultaisia että se arki lapsen kanssa tuntuu kauhean raskaalta.