Jäädäkö vai lähteä?

[Ninni Nimetön]

Olen seurustellut puoli vuotta kaikin puolin kunnollisen miehen kanssa. Meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja hauskaa yhdessä. Mies tulee todella hyvin toimeen lapseni kanssa. Lapsi on siis entisestä liitostani.
Mies osallistuu kotitöihin, ei juo ei polta ja on hyväsydäminen ihminen. Meillä on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja -haaveet... Eli kaikki näyttää siis hyvältä.
Nyt olisi aika ottaa seuraava askel ja muuttaa yhteen ja alkaa tosissaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta.

MUTTA... Joku mättää. En taida rakastaa tätä miestä. En tiedä olenko ollut edes kunnolla ihastunut, jotenkin vain ajauduimme yhteen hänen aloitteestaan. Pidän hänestä kyllä paljon ja tiedän hänen rakastavan minua.

Mitä mieltä olette. Pitäisikö minun antaa vaan mennä ja heittäytyä suhteeseen täysillä. Vai pitäisikö minun jättää mies.

Olen jo kolmekymppinen ja haaveilen isommasta perheestä, joten hiekka tiimalasissa alkaa valua pikkuhiljaa tyhjiin. En tiedä löydänkö enää toista yhtä hyvää miestä.

Vaakakupissa painaa myös lapseni, joka tulee todella hyvin toimeen miehen kanssa ja mies on hänelle enemmän isä, kuin lapsen oma isä. Olisiko lapselle eromme liian kamala kokemus? Lapsi on alle kouluikäinen.

Sydän sanoo yhtä ja järki toista.... Huoh.

 

[CandleLight]

Minun mielestä kenenkään kanssa ei tule olla vain järkisyistä, vaan koska on onnellinen toisen kanssa ja on rakkautta. Kun ajattelet pitkällä tähtäimellä, niin voitko nähdä itsesi tämän miehen kanssa ja tuoko se mielikuva sinulle hyvän mielen ja onnen tunteen. Itse en jäisi suhteeseen jos en toista rakastaisi, sillä siitä ei kyllä koidu mitään hyvää. Lapsellekkin on parasta, että vanhempi on onnellinen.

 

[vieras]

Listaa miehen/suhteen plussat ja miinukset ja tee päätös sen perusteella. Voit tehdä myös plussat ja miinukset sinkkuelämästä. Katso kumpi voittaa mies vai sinkkuus.

 

[no]

jos se riittää sulle, niin jää. Mut jos tuntuu, ettet voi ilman rakkautta olla onnellinen, niin lähde. Toki rakastamistakin on monenlaista ja tunteet voi kehittyä ajan myötä. Vain sinä tiiät minkälaisia kompromisseja olet valmis tekemään.

 

[Mrs Shillelagh]

Ei kannata antaa ymmärtää sellaista, mitä ei ole. Tuollaiset tilanteet pystyy välttämään olemalla rehellinen alusta asti. Miksi seurustella ylipäätään kenenkään kanssa? Etkö pärjää yksin? Monihan, joka luulee olevansa palavasti rakastunut, huomaakin parin vuoden päästä sen olleen vain fyysistä vetovoimaa.

 

[Ap]

Tiedän kyllä, että itse tämä ratkaisu on tehtävä. Plussia miehellä on ehdottomasti enemmän kuin miinuksia... mutta, mutta...
Ainut miinus on oikeastaan se, että en rakasta tätä miestä.
Ehkä hän on myös LIIAN kiltti. Mä olen kuitenkin aika räväkkä tyyppi ja mulla on kirjava menneisyys.

Pian tässä on jotain päätettävä.

 

[Äiti-Kengu]

vastakohdat täydentää toisiaan

 

[CandleLight]

Tiedän kyllä, että itse tämä ratkaisu on tehtävä. Plussia miehellä on ehdottomasti enemmän kuin miinuksia... mutta, mutta...
Ainut miinus on oikeastaan se, että en rakasta tätä miestä.
Ehkä hän on myös LIIAN kiltti. Mä olen kuitenkin aika räväkkä tyyppi ja mulla on kirjava menneisyys.

Pian tässä on jotain päätettävä.

Tapailin jonkun aikaa miestä joka vaikutti kaikin puolin kivalta, tuli lapsen kanssa toimeen hyvin, jne. Mut mulla oli tuo sama kun sinulla, oltiin ''ajauduttu'' siihen ''suhteeseen'', en rakastanut enkä ollut edes oikeastaan ihastunut kun ajatukseen suhteesta. Vähitellen kaikki miehessä alkoi ärsyttämään, hän oli myös liian kiltti ja myönteli kaikessa. Halusin ottaa etäisyyttä ja sitten vasta alkoikin tapahtua. Mies ei jättänyt rauhaan, pommitti jatkuvasti viesteillä, puheluilla, maileilla jne. Pistin sitten koko pelin poikki, niin tämä tyyppi alkoi jopa seurailla, kerran kävi kaupungilla jopa kimppuun.
Tää on mun ''kauhutarina'', tapailemasi mies on varmasti aivan erilainen, mutta nostaa vain niskavillat pystyyn kun kuulostaa aika samanlaiselle, on ns. unelmamies, liian kiltti. Intuitio on yleensä oikeassa, jos joku asia ei tunnu hyvältä, se tuskin on. Teet, niin kuin sinusta tuntuu parhaalta ja hyvältä.

 

[Ap]

Ei kannata antaa ymmärtää sellaista, mitä ei ole. Tuollaiset tilanteet pystyy välttämään olemalla rehellinen alusta asti. Miksi seurustella ylipäätään kenenkään kanssa? Etkö pärjää yksin? Monihan, joka luulee olevansa palavasti rakastunut, huomaakin parin vuoden päästä sen olleen vain fyysistä vetovoimaa.

Olen ollut miehen kanssa tosissani ensimmäiset viisi kuukautta, mutta nyt nämä epäilykset ovat hiipineet mieleen. Ehkä siksi, koska olemme puhuneet yhteen muutosta, yhteisestä lapsesta yms yms lopullisen kuuloisista asioista.

Aloin tähän suhteeseen melko pian eroni jälkeen, ehkä olisi pitänyt olla pidemmän aikaa yksin... Mutta biologinen kello tikittää. Haluan lisää lapsia, miehen yms yms.

 

[Nikitön]

samassa tilanteessa 5 vuotta sitten ja ja enemmän kuin kerran katunut että jäin. Nyt on asiat ihan ok, mutta mitään intohimon ilotutetta on turha toivoa, lämpimästi miehestä välitän ja on hyvä isä lapselle. Mutta ystäviä tässä enemmän ollaan kun rakastavaisia. Mies on mua lähes 10v vanhempi.

Seksi oli hyvää niinkauan kuin sitä oli, vuoden verran. Nykyään nukutaankin samassa sängyssä ehkä kerran kuukauteen. Mutta noooh, oon nuori vielä. Ei tiedä mitä elämällä viel on meikäläisen varalle.