N
Ninni Nimetön
Vieras
Olen seurustellut puoli vuotta kaikin puolin kunnollisen miehen kanssa. Meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja hauskaa yhdessä. Mies tulee todella hyvin toimeen lapseni kanssa. Lapsi on siis entisestä liitostani.
Mies osallistuu kotitöihin, ei juo ei polta ja on hyväsydäminen ihminen. Meillä on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja -haaveet... Eli kaikki näyttää siis hyvältä.
Nyt olisi aika ottaa seuraava askel ja muuttaa yhteen ja alkaa tosissaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
MUTTA... Joku mättää. En taida rakastaa tätä miestä. En tiedä olenko ollut edes kunnolla ihastunut, jotenkin vain ajauduimme yhteen hänen aloitteestaan. Pidän hänestä kyllä paljon ja tiedän hänen rakastavan minua.
Mitä mieltä olette. Pitäisikö minun antaa vaan mennä ja heittäytyä suhteeseen täysillä. Vai pitäisikö minun jättää mies.
Olen jo kolmekymppinen ja haaveilen isommasta perheestä, joten hiekka tiimalasissa alkaa valua pikkuhiljaa tyhjiin. En tiedä löydänkö enää toista yhtä hyvää miestä.
Vaakakupissa painaa myös lapseni, joka tulee todella hyvin toimeen miehen kanssa ja mies on hänelle enemmän isä, kuin lapsen oma isä. Olisiko lapselle eromme liian kamala kokemus? Lapsi on alle kouluikäinen.
Sydän sanoo yhtä ja järki toista.... Huoh.
Mies osallistuu kotitöihin, ei juo ei polta ja on hyväsydäminen ihminen. Meillä on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja -haaveet... Eli kaikki näyttää siis hyvältä.
Nyt olisi aika ottaa seuraava askel ja muuttaa yhteen ja alkaa tosissaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
MUTTA... Joku mättää. En taida rakastaa tätä miestä. En tiedä olenko ollut edes kunnolla ihastunut, jotenkin vain ajauduimme yhteen hänen aloitteestaan. Pidän hänestä kyllä paljon ja tiedän hänen rakastavan minua.
Mitä mieltä olette. Pitäisikö minun antaa vaan mennä ja heittäytyä suhteeseen täysillä. Vai pitäisikö minun jättää mies.
Olen jo kolmekymppinen ja haaveilen isommasta perheestä, joten hiekka tiimalasissa alkaa valua pikkuhiljaa tyhjiin. En tiedä löydänkö enää toista yhtä hyvää miestä.
Vaakakupissa painaa myös lapseni, joka tulee todella hyvin toimeen miehen kanssa ja mies on hänelle enemmän isä, kuin lapsen oma isä. Olisiko lapselle eromme liian kamala kokemus? Lapsi on alle kouluikäinen.
Sydän sanoo yhtä ja järki toista.... Huoh.