Ja niin se vaan tuli sekin aika eteen, ettei enää olla äidin kanssa missään tekemisissä...

Senni Tonnika

Aktiivinen jäsen
28.11.2006
16 113
3
36
Ja kun se aika tuli, niin pappani sanoi miulle ja siskoilleni, että nyt työ tytöt ootte sitten orpoja. Todettiin siskojen kans, et paskat, onhan meil kaks isää =) Ja parempi se on kuin yks paska äiti.

Vuosia mennyt äidin kanssa, et välit on ollu mitä on ja kun vihdoin siskon kans vastattiin äidin viime syksyiseen kirjeeseen ja avauduttiin perusteellisesti viimeisten 30 vuoden ajalta (vaikkakin ollaan sanottu asioista monesti, niin ei vaan ole mennyt perille ), niin äidin reaktio sitten oli, että kuinka myö kehdataan ja kuinka meillä on otsaa.

Jep. Nyt riitti.
 
No se oli teidän kohdalla varmaankin oikea ratkaisu (sen perusteella mitä olet täällä kertonut). Voi tehdä tiukkaa aluksi, mutta sitten helpottaa. Aivan takuuvarmasti.
 
kaks isää?

Mitä teidän äiti on tehny?

Isä sekä äidin toinen ex-mies, eli entinen isäpuoleni. On läheisempi kuin oma isäni =)

Jaah...helpompi varmaan ois kertoa mitä se ei oo tehny.... :D 30 vuoden aikana kerkiää tapahtumaan paljon. Mutta äitini kasvatustapa oli uhkailu ja kiristys, tunteita ei saanu näyttää, varsinkaan negatiivisia, vastaan ei saanu sanoa, ei saanut mököttää tai läks viikkorahat ym., enemmänkin oon saanut kasvatuksestani kiittää rakkaita isovanhempiani sillä siellä ollaan kaikki lomat ja viikonloput ja arki-illat oltu. Pappani joskus miettikin, että missäköhän mahdettais olla, jolleivat hyö ois asuneet niin liki meitä ja huolehtineet meistä. Nipistelyä, läpsimistä, tönimistä, siskojeni lyömistä, ensimmäiset reaktiot mm. uutisiin, että olen menossa naimisiin tai, että äitini eka lapsenlapsi on tulossa, olivat: ootko raskaana? Oliko vahinko? Ei onnitteluja. Ikinä en ole kuullut kehuja mihinkään asiaan liittyen. En ole myöskään kuullut ikinä äitini sanovan rakastavansa meitä... ja paljon paljon paljon paljon muuta...
 
[QUOTE="vieras";24698862]No se oli teidän kohdalla varmaankin oikea ratkaisu (sen perusteella mitä olet täällä kertonut). Voi tehdä tiukkaa aluksi, mutta sitten helpottaa. Aivan takuuvarmasti.[/QUOTE]

Itseasiassa ei edes tee tiukkaa =) On vaan helpottunut olo kun voi jättää kaiken taakseen...
 
Olen tehnyt samanlaisen ratkaisun. Kohta vuoteen en ole enää ollut mutsin kanssa tekemisissä. Miten helpottavaa, kun ei tarvi enää kauhulla oottaa, miten v*ttumainen tekstari seuraavaksi tulee. Puhelutkin oli aina sitä, että se sätti mua ja mun tekemiä valintoja, lopulta alkoi haukkumaan tytärtäni. Soitteli ja tekstaili ympäripäissään ja seuraavana päivänä aina hihitteli, kun kerroin, miten ilkeästi oli taas sanonut. "No mutta tottahan se on! Saahan sitä totuuden sanoa!" jne. Olin löysässä hirressä ja sit yhtenä päivänä en enää kestänytkään sitä jatkuvaa paskan satamista niskaan. Joskus se mullakin vaan tulee mitta täyteen. En ole katunut ratkaisuani!
 
:hug: Kuulostaa että teitte oikean ratkaisun..

Juuh... ja kun äiti on aina ollut omasta mielestään hyvä äiti ja kasvattaneensa meidät hyvin ja ollut sitä mieltä, että myö tyttäret ollaan kamalia ja epäkiitollisia kun kohdellaan häntä tällälailla, ettei pidetä yhteyttä eikä kyläillä ym...

Meillä on miehet vääränlaiset ja ammatit on väärät ja pukeudutaan väärin ja pikkusiskollenikin joskus miusta valitti, että miksei sekään voi ikinä olla normaali.

Äiti on sitä mieltä, että hän on elänyt elämänsä kuten on halunnut ja hän on tyytyväinen.

Monesti olen miettinyt, että miksi on meidät edes tehnyt. Onko syynä ollut se, että silloin aikoinaan sitä vaan on menty naimisiin ja tehty lapsia kun niin vaan on kuulunut tehdä... Ja siis miuthan on tehty ihan vaan siksi, että jos sillä avioliitto pelastuisi. En toiminut.
 
[QUOTE="Jep";24698951]Eikö olekin. Itsellä tunne kuin paino olisi pikkuhiljaa poistunut päältä kun tietää ettei tarvitse enää pitää mitään yhteyttä.[/QUOTE]

Juuh. ja eniten tässä äitini menettää kun ei pidä yhteyttä sitten minun tai siskoni lapseen. Ylpeys ei anna myöten, että soittelisi tai pitäis muuten yhteyttä vaikka sitä ei missään nimessä olla kielletty. Mutta oma on valintansa...
 
Mä kanssa laitoin välit poikki äitini kanssa lopullisesti tuossa reilu kuukausi sitten. Välittömästi sen lopullisen päätöksen jälkeen mulle alkoi tulla pikkuhiljaa parempi olo, ja nyt on jo jopa huomattavasti parempi mieli. Mä uskon että tää oli paras ratkasu, ja ehkä mäkin joskus paranen tästä masennuksestani kun sen aiheuttaja ei enää ole kuvioissa. Toisaalta, ehkä mä en paranekaan, ei hullut voi parantua, ainakaan äitini mielestä. :D (sarkasmia)

Ap:lle tsemppistä, ja suurensuuri myötätuntohali. :)
 
Tutulta kuulostaa. :| Itse olen nyt kohta vuoden ollut pitämättä yhteyttä äitiini ja on kyllä sanottava, että paino on pudonnut harteilta. Vähän surullista kuitenkin...
 
Mä kanssa laitoin välit poikki äitini kanssa lopullisesti tuossa reilu kuukausi sitten. Välittömästi sen lopullisen päätöksen jälkeen mulle alkoi tulla pikkuhiljaa parempi olo, ja nyt on jo jopa huomattavasti parempi mieli. Mä uskon että tää oli paras ratkasu, ja ehkä mäkin joskus paranen tästä masennuksestani kun sen aiheuttaja ei enää ole kuvioissa. Toisaalta, ehkä mä en paranekaan, ei hullut voi parantua, ainakaan äitini mielestä. :D (sarkasmia)

Ap:lle tsemppistä, ja suurensuuri myötätuntohali. :)

Juu ja äiti oli iso syy siihen miksi siskoni sairastui masennukseen, mutta äitini kommentit olivat tyyliä, mee jumpalle, ni laihdut, ni mielikin piristyy! ja kun pikkusisko rupesi viiltelemään itseään, niin lääkäri ehdotti mietoa masennuslääkitystä, niin äitini oli sitä mieltä, että sisko ei lääkkeitä tarvi, hän ei ole mikään hullu. Eli toinen siskoni näemmä on sitten hullu kun syö masennuslääkkeitä.
 
Minä katkaisin välit äitiini. On ilkeä ihminen ja teki niin pahan tempun, että ajattelin olevani valmis hyppämään mereen yksintein. Oli minulle todella helpottava päätös kieltää hänet. Kuin olisi luopunut raskaasta taakasta. Minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia äidistäni kuin sinulla.

"kultaista aikaa kesti jonkin verran". Sitten tilalle tuli toinen raskas kannettava. Lapset alkoivat oireilla meidän välirikkoon niin pahasti, että heidän pyynnöstään aloin rakentamaan jotain välejä äitiin. Edelleen olen etäinen, en halua äitiä enää ihon alle, en iholleni, en lähelleni. Yksikin virheliike lasten kanssa ja tapaamiset loppuu siihen.
 
[QUOTE="harmaanaama";24699031]Minä katkaisin välit äitiini. On ilkeä ihminen ja teki niin pahan tempun, että ajattelin olevani valmis hyppämään mereen yksintein. Oli minulle todella helpottava päätös kieltää hänet. Kuin olisi luopunut raskaasta taakasta. Minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia äidistäni kuin sinulla.

"kultaista aikaa kesti jonkin verran". Sitten tilalle tuli toinen raskas kannettava. Lapset alkoivat oireilla meidän välirikkoon niin pahasti, että heidän pyynnöstään aloin rakentamaan jotain välejä äitiin. Edelleen olen etäinen, en halua äitiä enää ihon alle, en iholleni, en lähelleni. Yksikin virheliike lasten kanssa ja tapaamiset loppuu siihen.[/QUOTE]

Meillä onneksi muutenkin välimatkaa useampi sata kilometriä joten ei kovin usein tullut muutenkaan nähtyä. Meillä lapsi ei osaa kaivata mummoaan, koska on kuitenkin toiset isovanhemmat lähellä sekä isoeno, isopappa, tädit, sedät ja serkut myös. Tärkeät ja rakkaat on liki.
 

Yhteistyössä