IVF-hoitoja syksyllä/talvella aloittelevat

Mulle on noita kommentteja sadellut vuosia. Osa ei tarkoita pahaa, mutta ikävä kyllä osa tarkoittaa ihan tarkoituksella loukata.

"Ei susta oo ikinä äidiksi. Ajattele nyt ittekki!" -tarkoituksella
"Onhan teillä kummilapsi" - tahaton
"Ei se oo kuule hääviä olla raskaana! Oo onnellinen ku ei tartte synnyttää!" - tahaton
"Jumala on tahtonut asian näin. Hyväksykää se." - tahaton
"En halua kuulla asiasta mitään, ei kiinnosta!" - tahallinen
"Pitääkö mun tulla polkasemaan ku tuo isäntä ei näköjään kykene lasta paneen alulle"
- tahallinen
"Ajattele! Menee kroppa pilalle! Älä ihmeessä!" - ? (HEH! mikä kroppa!?)
"En ihmettele ettette onnistu, oot kyllä niin lihava." - tahallinen

Kaikesta huolimatta posittivisella mielellä odotan 9.päivää ja ekaa pistosta. Siitä se sitten lähtee

Sitten ku aika on kypsä kertomiseen, ni tiedän että ystäväni ovat täysillä mukana =) Vanhemmillemme emme vielä puhu. He odottavat yhä kovasti, vaikka he eivät painosta. Sitten jos (KUN) tärppää, niin kerron heti!

Ihana kuulla kyytiläisistä :heart:

Meille/heille jolla ei vielä kyytiläistä ole; :kiss:

Mulla kanssa melko agressiivinen migreeni. Nyt heräsi kysymys ja ajatus: Onko teillä ollut hoitojen aikana kovaa pään särkyä/migreeniä? Mites lääkitys/hoito?
Mulla käytössä estolääkitys ja kohtauslääkkeet (2 kpl)
En huomannut innoissani kysyä polilta
Pitää muistaa kysyä sitäkin....

 

Felinae Joo, noita lauseita on kyllä tullut kuultua. Joku muukin(?) kirjoitti täällä, että hänelle oli sanottu, ettei teitä ole ehkä tarkoitettu vanhemmiksi. Ja toi kyllä sattuu, ihan ku se olisi oma vika, et itessä on jotain vikaa, ettei voi tulla vanhemmaksi. Mut ei useimmat ajattele/tiedä, miten saattaa sanoillaan satuttaa.

ON: Täällä on ihan outoa. Siis, oon odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsisiin vihdoin IVF-hoitoon ja nyt kun pääsenkin, olen aivan paniikissa. Mitä mä pelkään? Hormonihyökkäystä? Turhaa rahanmenoa? Pettymyksiä? Toivottomuutta?

Tsempit kaikille teille, piinailijoille, odotuksen odottajille ja muuten vain olijoille. :flower:

 

Johkunen meillä siis yhteiset piinailupäivät sitten tiedossa. Toivotaan et punktiot menee hyvin ja saadaan siirtoon mahdollisimman laatuyksilöitä=)

Mangu: Juu se Elonva oli mullekkin positiivinen ylläri. On tosiaan ihan uus lääke näihin hoitoihin ja tosiaan kiva ettei tartte kun 1 piikki pistää. Ainoat oireet siitä oli mulla 3 päivän päästä piikistä menkkamaiset juilinnat alavatsassa sekä selässä, mut sekin loppu vuorokauden sisällä. Kallishan se piikki on mutta jos tarvin jatkossa IVF hoitoon lääkkeitä, niin tahon kyllä sen!

Nii täytyy maanantaina kysyy sitä luge reseptiä tai ainakin niitten käyttöä. Resepteissä mulla on vielä jälellä aika paljon joten saan ne sitten haettua heti ja taitaa ens alkuun kaapissa olla muutamaks päiväks lugeja jälellä.

Noihin typeriin sanontoihin on tullu kyllä myös törmättyä mut ihan noin pahoihin en. En ymmärrä et miten kenelläkään on oikeutta tulla arvostelemaa kuka on hyvä tai kuka huono vanhempi. Miltähän näistä sanojista itsestä tuntuis kun arkaan paikkaan heitetään jotain vastaavaa. Miettisivät mitä suustaan päästä...Nään niin punasta tollasista ihmisistä!!!!

Plussa puhureita meille kaikille...me jos jotkuu ollaan ne ansaittu=)

 

Ehtoota!

Johkunen tervetuloa minunkin puolesta :flower:
Meillä on sun kanssa aika lailla sama tilanne, mulla myös kerran leikattu paha endo, nyt on taas erittäin ärhäkkänä ja tämän hoidon jälkeen sitten leikkaus jos ei toivottua tulosta tapahdu. Meillä siis 2.IVF aluillaan, keväällä oli eka ja siitä saatiin 1 siirtokelpoinen alkio, eli ees pakkaseen ei jääny yhtään..

Lumileopardi tuosta muille kertomisesta. Miun oli oikeestaan pakko kertoa töissä jo ennen hoitojen alkua mitä on tulossa, pieni yksikkö ja kolmivuorotyö ja sijaisiakaan ei aina saatavilla lyhyellä varoitusajalla. Kaikki töissä naisia, ihmeen hyvin ymmärsivät kun kerroin heille, meillä on kyl tää työyhteisö tosi läheinen muutenkin.
Ekan hoidon aikana kerrottiin vanhemmille,sisaruksille ja minä parille läheisimmälle ystävälle, mutta nyt tästä tulevasta ei tiedä kuin mun sisko (+töissä), enkä aio muille kertoakaan, sen verran suututti se kun ei viimeks onnistunu, enkä nyt haluu et kaikki hönkii niskaan että "miltäs tuntuu, tuntuuko että oisit raskaana" -No jaa,empä osaa sanoa kun en oo ikinä ollu!!! :stick:

Katjuska-81 itse ainakin ja varmaan suurin osa meistä saa (joutuu) käyttää noita lugeja siirron jälkeen.. Ällöä hommaa, mulla oli 3tbl aamulla SEKÄ illalla tungettavana.. Kiva oli herätä aamuvuoroon klo5 että kerkee laittaa ne, kun hoitaja sano että pitäs vähän aikaa ollla makuulla niitten jälkeen. Ja pikkuhousun suojia kyllä kului sen parin viikon aikana jonkin verran : /
Onnea punktioon ja toivottavasti tulis useampi pikkuisen alku teille!

Felinae Nickin ja kuvan perusteella taiat olla kissaihminen? :kiss: Meillä on kaks kisua, ees niille saadaan olla äiti ja iskä :heart:
Toi viiminen sulle lauottu kommentti, voi jeesus mitä idiootteja voikaan olla! niinku asia ei muutenkin ois kipee niin pitääkö vielä noin sanoa???
Itellä vähän sama juttu mut toisin päin, meiän mummo aina kyselee että "jospa se johtuu siun laihuudesta, vieläkö siula on kuukautiset ees".. just joo, tissit on, perse on,mahakin välillä pömpöttää ja vaakakin näyttää sen verran että verta saan luovuttaa... Mut kannattaa päästää toisesta korvasta sisään ja vauhdilla toisesta ulos moiset höpötykset.

(.) mulla siis oli tarkotus että eilen oisin alottanu pistokset, mutta sen kerran kun oottaa ja toivoo että menkat alkais niin eipä tietenkään näy eikä kuulu!
soitin sit polille, niin sanovat että jos ei tähän pvään mennessä ala niin sit hoito lykkääntyy viikolla. Kyllä vitutti ja itkettikin. No tänä aamuna sit heräsin kun sattui mahaan, ajattelin että jes, aikataulu pitää, mut eipähän oo vieläkää tapahtunu mitään.olin jo kesälomatki säästäny siirron jälkeisiks, toivottavasti onnistuis nyt siirtää niitä sillä viikolla eteenpäin.
Tosi paska fiilis kun oma kroppakin alkaa vittuilemaan, niinku ei ois jo tarpeeks pahaa mieltä ollu.

Kaikille piinaajille voimia ja kärsivällisyyttä sekä paljon tarrasukkia :heart:

 

Moi kaikille taas meiltäkin.....
Jännät paikat menossa meidän piinailijoilla. Kyllä niin toivotaan että onnistuu! Tervetuloa myös kaikille uusille ja voimahalit odottaville...
Meille tehtiin se "varmuuden vuoksi" raskaustesti eilen, ja negahan se oli, ei ollut yllätys. Tänään tehtiin semmoinen "trial transfer" eli kohtu tarkastettiin ja mitattiin ja huuhdottiin ja katetrit kokeilttin. Puhdas ultra oli, ja vihreää valoa näytettiin IVF:lle. Tasan viikon päästä alkaa pistokset, viimein. Edelleen punktio tähtäimessä 22.9. tienoille. Tänään tilattiin kans IVF lääkkeet kotiin ja junista sinne meni ekat 2200 dollaria. Mutta viimein ollaan siis pääsemässä asiaan itsekin.

 

Ööpö: veit sanat suustani. Tuntuu, että viimeiseen asti oma kroppa "vinoilee" ja pistää poikkiteloin...kun meidän ivf piti aloittaa, niin "tietenkin" menkat oli viikon myöhässä, mitä ne ei IKINÄ oo. Kaikki nää vuodet, kun on toivonu, että voikun ei täti tulis ja aina tulee...ja sitten, kun vihdoinkin päästäs tositoimiin, niin SITTEN ne kieltäytyy alkamasta. En tajuu :O Kun ne oli viikon myöhässä soitin klinikalle, et mitä tehdään? Ne totes, että, juu, on hyvin tavallista, odotellaan vielä. Ja kuinka ollakaan, 2 tuntia puhelun jälkeen ne sitten perhana alkoi. Olis pitäny varmaan useemmin soitella sinne klinikalle... Voimia odotteluun!:hug:

Felinae: mä luulen, että me kaikki tällä palstalla olijat, jos ketkä, tajutaan sanojen voima! Useimmiten ihmiset ei vaan ajattele, vaan sanoo, mitä sylki suuhun tuo!
Se on tosi pelottavaakin.... mut onneksi me kaikki sisimmässämme tiedetään, mikä on totuus! :hug:

ON: niinhän se sitten oli, että kun mä torstai-iltana kärvistelin siirtopäivän kivuissa sängyssäni, niin hyvä ystäväni olikin sitten matkalla naikkarille synnyttämään ja sai perjantaiaamuna tytön! Meistä on tulossa lapsen sylikummeja ja mä ajattelin mennä tänään tervehtimään äitiä ja tyttöä sinne! Kuulostaa aika masokistiselta, mutta aion silti tehdä sen! Ehkä pääkallopaikalla hengailu avittais kiinnittymistä En oo muuten koskaan käyny kyseisessä paikassa...
En haluais jankata, mutta kun tää edelleen askarruttaa mua. Siis: onko kellään ollu erityisesti kipuja siirtopäivän iltana?

Tsemppiä kaikille, joilla ivf alkamassa ja teille muillekin!

 

Nonna,
me ollaan kyllä tässä vuosien varrella koitettu varmaan ihan jokaikinen kikka, ja vaihdettu ruokavaliotakin, eikä tulosta ole tullut. Joten en siis enää jaksa niin miettiä, että kannattaisko nyt aloittaa juomaan täysrasvaista maitoa, kiskomaan merilevää tai puputtamaan ituja. Syödään kyllä paljon kasviksia, koska karpataan miehen kanssa, ja kun mulla on kasvissyöjätausta, niin ei niistä rehuista kyllä taida ikinä osata irroittautuakaan


Mehän ollaan nyt viime aikoina tultu kaapista lapsettomuuden suhteen, ja kerrottu hyvin avoimesti siitä, että käydään hoidoissa ja takana on keskenmeno ja vuosien yritys. Mä olen kanssa sellainen ihminen, että mun on pakko päästä purkamaan pahaa oloani muille ihmisille, ja olinkin aivan helisemässä kun mies ei aikaisemmin ole tahtonut, että kukaan tietää. Sillä tais muuttua ääni kellossa siinä vaiheessa, kun päätettiin että seuraava etappi ois IVF, koska sen jälkeen se on itse nostanut tän aiheen kaveriporukoissa esille ja nyt onkin sanonut että on paljon helpompi olla kun ei tarvitse enää salailla.

Meidän naapuripariskunnan suhtautuminen oli meille ihan täydellinen yllätys, kun ottivat uutisen tosi hienovaraisesti vastaan ja naisosapuoli jo lähes itki kun oli luullut meidän olevan ihan omasta tahdostamme lapsettomia. Elävät nyt näissä hoidoissa mukana, muistavat kaikki päivämäärät ja kyselevät miten jaksetaan. Heillä on helposti alkunsa saanut 3v tytär, ja oletin jotenkin, että eivät osaisi suhtautua tähän järkevästi. Onneksi olin väärässä Heistä on ollut paljon enemmän tukea kuin omasta äidistäni, joka toitottaa mulle aina vaan jostain voimaeläimistä ja enkeleistä, joilta mukamas pitäis pyytää apua. Hohhoijjaa..

. Ihana kirjoitus, ja olen niiiin samoilla ajatuksilla sun kanssa! Mulle on tosi moni lääkäri sanonut, mukaan lukien mun hyvä kaveri (joka on siis lääkäri), että ei ole todistettu että näihin itse voi vaikuttaa, ja esim. jos alkio on kiinnittyäkseen se kiinnittyy. Teki tai söi sitten mitä tahansa. Itse olen aikani sterssannut syömisillä, ja hain kaupasta multitabs raskaus tabuja, mutta eipä ole vaikuttanut mullakaan. Joten nyt relaan kaiken sellaisen suhteen.

 

Mangu76, mulla oli kipuja siirtopäivän iltana, ja pari kolme päivää sen jälkeenkin, aina vähenemässä määrin. Tuopa tännekin vauvatartuntoja sieltä pääkallopaikalta .

Kaameita kommentteja on monet kuullut, ja toki itsekin olen niistä osani saanut.

 

Ikäviä kommentteja kyllä jollakin lapsettomuuteen liittyen. Itse tosiaan ollaan tuomiomme kanssa ihan tuoreita tapauksia, mutta kerroin kyllä melkein heti vanhemmilleni ja siskolleni, että tutkimuksiin ollaan menossa. Tuomion tultuakin kerroin lähes heti. Vanhempani suhtautuivat hyvin, vaikka yleensä meidän perheessä on tapana ollut vaieta ikävistä asioista. Alkoivat heti miettiä, että antaisivat meille ennakkoperintöä hoitojen kustannuksia varten...

Meiltä on vauvaa kovasti odotettu ja kyselty. Olemme myös itse avoimesti kertoneet, että vauvaa toivotaan.

Toivottavasti kohta saataisiin lukea tältä palstalta paljon plussauutisia.

 

plops plops plops....kuin plussapisteet konsanaan, ropisee mun ympärillä raskausuutisia...ja kaikki on sellaisia "pitkänmatkalaisia", jotka on vaan jättäneet ehkäisyn pois, niin OhO! On tää karmeeta! No, pian ei oo enää ketään, kuka olisi lapseton, joten kauhutilanteet vähenee aika vauhdilla....

Tsemppia Mangu pääkallopaikalle! (hauskasti sanottu ja niin totta!)

 

Hei vaan

Maanantaina verikokeisiin. 12 päivä olis ultra.

On sellanen olo ettei tiiä, mitä ajatella. Ehkä sitä ei ole vaan sisäistäny tätä ajatusta tai jotain.

Menkat on ollu ihan saakutin kamalat ja hirmu kipeänä olen ollu. Väsymys on sitä luokkaa, että vois nukkua kellon ympäri.

 

Felinae mä olen kärsinyt koko hoidon ajan kovista päänsäryistä, vasta nyt alkaa helpottaa kun kohta on irrotuspiikin vuoro. Mulla on siis migreeni-tyyppisiä hormooneista johtuvia päänsärkyjä ja useimmiten pärjään tukevalla burana-annoksella kun otan ajoissa (joskus täsmälääkkeitä myös kokeillut). Mulla ei ole tietoa noista esto- ja kohtauslääkityksistä, mutta mulle sanottiin että päänsäryistä ei tarvitse kärsiä tämän takia; jos panadol ei auta niin sitten otan buranaa. No tässä IVF:ssä ei ole kunnolla auttanut kumpikaan joten panadolilla olen yrittänyt pärjätä, mutta pari viikkoa mennyt mukavasti sellasessa pääpöhnässä+kivussa+kuumotuksessa! Toivottavasti vältyt pahimmilta kivuilta!!

Katjuska onko sulla kuinka turvonnut olo ja kipuileeko? Mulla alkoi nippailuja tuntua jo 2 piikin jälkeen ja tällä hetkellä kivistää koko ajan mahasta, selästä ja kyljistä. No arvion mukaan mulla olisi 17-18 rakkulaa kypsynyt ja ilmeisesti tuntuu ja näkyy, maha pullottaa kivasti : / Kiva kun on joku samaan aikaan jännäilemässä ja toivotaan että kasvamassa olisi hyviä yksilöitä, vähän jännittää punktion lisäksi se, mikä munarakkuloiden tilanne on laadultaan...

Ööpö kurja kuulla että kärsit samasta vaivasta Mä olen kovasti koittanut kaivaa endosta tietoa miten vaikuttaa lapsettomuuteen: onko kyse hedelmöittymisestä, kiinnittymisestä vai molemmista mutta aika nihkeesti löytyy mitään. Samoin sairaalassa lekurit ovat hieman varovaisia kommenteissaan tietysti kun täytsin faktaa tietoa ei ole! No toivotaan tosiaan ettei jouduttaisi uudestaan leikkauspöydälle kumpikaan!!! Mulla kävi niin nyt hoidon aikana että kerrankin menkat tuli ilman varoitusta eli ei kovia kipuja! Mut tosi harmi että sulla ei alkaneet ajallaan

 

Hei taas kaikille

Mangu, tervetuloa piinailemaan Toivottavasti meidän joukkio kasvaa!

(.) En ole pariin päivään päässyt kirjoittamaan, mutta käynyt pikaisesti lueskelemassa teidän kirjoituksia.

Me ei olla vielä kerrottu hoidoista kuin minun siskolle ja lähimmälle työkaverilleni. Olin jo kertaalleen siinä uskossa etten tule saamaan lapsia koskaan ja olin sen kertonut avoimesti. Joten siinä mielessä olen välttynyt aika hyvin ikäviltä kommenteilta, vaikka olen minäkin niistä osani saanut. Kipeimmät kommentit tulivat ex-avomieheltä.
Nyt kun mahdollisuus sittenkin tuli niin en halua herättää vanhemmissamme ja muissa läheisissä turhia toiveita. Olen ajatellut että jos onni suo ja tulen raskaaksi niin rv 12 jälkeen kerron sitten kaikille jotka tulevat vastaan

Se, että olen jo surutyön lapsettomuudesta kertaalleen läpikäynyt, on varmaan hiukan helpottanut henkisesti. Olen miettinyt adoptiota ja sijaisvanhemmuuttakin paljon. Onneksi mieheni on niihin valmis myös, jos omaa ei saada. Joskus minulla on jopa hiukan syyllinen olo siitä, että käyn läpi näitä hoitoja väkisin vaikka maailmalla on paljon syliä tarvitsevia lapsia.

Mutta tässä sitä kuitenkin piinaillaan. Ja vaikka olen uskotellut itselleni ja muille, että rennolla asenteella menen niin kyllä tämä piinaavan jännittävää on odottaa...ja toivoa.

Niin ikävää kuin onkin se, että meitä täällä on näinkin monta läpikäymässä näitä hoitoja ja piinallisia aikoja, niin ihanaa kun on tälläinen vertaisryhmä! Ilman teitä olisin aika yksin!!

 

Tsempitykset kaikille piinailijoille, joilla kyytiläinen matkassa!
Ja tasapuolisuuden nimissä kaikille muillekin!

Kysymys: Sattuuko kukaan teistä olemaan Taysissa hoidossa?
Jos kyllä, voisitteko valaista tämän hetkistä IVF-jonon pituutta, siis kuinka pitkä aika menee hoidon suunnittelusta hoidon aloitukseen?
Yritin tätä tuolla Taysin asiakkaat-ketjussa kysellä, mutten toistaiseksi ole saanut vastausta... Eikä ne vastaanoton terkat tunnu tietävän mistään mitään.:headwall:

Kiitos jo etukäteen!!!

 

Hiukankos ahdistaa mitä tapahtuu meidän hoidoille nyt kun tyksissä paloi ensiapu... Naistentautiosastoa on nyt alettu käyttää ensiapuna osittain... Kuinka paljon se sitten vaikuttaa ja kuinka pitkään on mysteeri...

"onneksi" meidän hoidon akuun on vielä aikaa... Sumuttelut alkaa vasta kuukauden päästä, joten siellä voi olla hommat jos sillon reerassa.

TSEMPPIÄ piinailijoille... ja tsemppiä meille muillekin...

 

Jännitys on alkanut kiristää otettaan musta :$ Ihan kaameaa, kun tuntuu että odottaa jotain tuomiopäivää. Sehän se testipäivä tavallaan onkin, edessä on joko musertava pettymys tai positiivinen yllätys joka enteilee edelleen jatkuvaa piinaa.

Mies on kyllä vielä kärsimättömämpi tällä hetkellä kuin minä. Yrittää jatkuvasti yllyttää testaamaan, ja haluaisi kuulemma päästä vertailemaan eri päivien haamuviivoja keskenään. Ihan ihme ukko. Yleensä me naiset ollaan niitä fanaattisia testaajia

Mä koitan pitää pintani ens perjantaihin asti. Silloin pitäis kyllä jo näkyä testissä jotain, jos siellä kiinnittyminen on tapahtunut.


---------------------------


Hoitolaiset:

83yrittäjä ..... 1.IVF .......... lokakuu?
amor ........... 1.IVF .......... syys/lokakuu
Dreamer74 ...... 1.IVF .......... syyskuu?
Euphonia ....... 1.IVF .......... syyskuu
Felinae ........ 1.IVF ...........syys/lokakuu
Hilda80 ........ 1.IVF .......... ?
jadekivi ....... 1.IVF/ICSI ..... elo/syyskuu
Jag78 .......... 1.IVF .......... syyskuu
johkunen ....... 1.IVF? ......... syyskuu?
Katjuska-81 .... 1.IVF .......... syyskuu
kerällä81 ...... 1.ICSI ......... elo/syyskuu
lumileopardi ... 1.IVF .......... loka/marraskuu
Mangu76 ........ 1.IVF? ......... elo/syyskuu
MiiJane ........ 1.ICSI ......... lokakuu?
neulatyyny...... 1.IVF .......... elo/syyskuu
Ninnu77 ........ 1.ICSI ......... heinä/elokuu
Nirppanen ...... 1.IVF .......... ?
Nonna76 ........ 1.IVF .......... syyskuu
Rowan79 ........ 1.IVF .......... syys/lokakuu
Susirouva ...... 1.IVF 1. PAS ... lokakuu?
Tuuli 1976 ..... 1.IVF .......... elokuu
Ööpö ........... 2.IVF .......... elo/syyskuu


Testipäivät:

jadekivi ....... 1.IVF/ICSI ..... 12.9.
neulatyyny...... 1.IVF .......... 14.9.
Mangu76 ........ 1.IVF? ......... 15.9.
johkunen........ 1.IVF? ......... 19.9.
Katjuska-81 .... 1.IVF .......... 22.9.



Plussat:

Ninnu77 ........ 1.ICSI ......... LA 2.5.2012

:heart:

 

jadekivi, täällä kans menee ajatukset vuoristorataa! Oon kans miettiny et testaanko jo ennen 14. päivää vai odotanko verikoetta. Äsken olin jo vähällä lähteä testin ostoon Aloin sitten virkkaamaan koria ja purkamaan ajatuksia siihen.

 

83yrittäjä, minä käyn myös tyksissä ja uskon että siellä kaikki hoituu kyllä Voihan siellä olla silti aikamoinen kaaos kun on se remppakin kesken. Hoitajat olivat harmissaan kun joutuivat viemään minut punktioon odotusaulan läpi. Sanoinkin että älkää minua surkutelko vaan tehän tämän keskellä joudutte päivittäin työskentelemään! Tsemppiä kovasti sinullekin hoitoon

 

Johkunen: Ei mulla mitään järkyttäviä kipuiluja / turvotuksia ole. Pientä turvotusta on ja eilen pistin sen pregnylin jonka jälkeen tuntu molemmilla puolilla alakropassa kipua ja ihan kun hengitys olis välillä ollu vaikeeta mut ei mitään vakavaa. Tänää on aika painava olo alavatsalla. Mullakin pitäis olla joku 15 rakkulaa mutta lääkäri arveli että jos 10 saatais ulos.
Kyl muakin jännittää mikä tulee olemaan niitten laatu...hitto jos on ihan surkeita yksilöitä ja ykskään ei lähe hedelmöittymään ni sit kyllä ottaa päähän.
No huomenna se sitten nähään. Jännittää vähäsen koko operaatio mutta sinne mennään ja sit katotaan mikä on tulos=)

 

neulatyyny,
kappas vaan. Arvaa vaan mihin mä olen koittanut keskittyä viime päivät: virkkaamaan isoäidinneliöistä peittoa Nyt on jo 70 neliötä valmiina, joten eiköhän tuosta vauvanpeiton saa aikaiseksi näiden piinaviikkojen aikana.

 

Ööpö;
Oikein oivallettu

Johkunen;
Kiitti tiedosta =)

Neulatyyny;

Me ei olla vielä kerrottu hoidoista kuin minun siskolle ja lähimmälle työkaverilleni. Olin jo kertaalleen siinä uskossa etten tule saamaan lapsia koskaan ja olin sen kertonut avoimesti. Joten siinä mielessä olen välttynyt aika hyvin ikäviltä kommenteilta, vaikka olen minäkin niistä osani saanut. Kipeimmät kommentit tulivat ex-avomieheltä.
Nyt kun mahdollisuus sittenkin tuli niin en halua herättää vanhemmissamme ja muissa läheisissä turhia toiveita. Olen ajatellut että jos onni suo ja tulen raskaaksi niin rv 12 jälkeen kerron sitten kaikille jotka tulevat vastaan

Se, että olen jo surutyön lapsettomuudesta kertaalleen läpikäynyt, on varmaan hiukan helpottanut henkisesti. Olen miettinyt adoptiota ja sijaisvanhemmuuttakin paljon. Onneksi mieheni on niihin valmis myös, jos omaa ei saada. Joskus minulla on jopa hiukan syyllinen olo siitä, että käyn läpi näitä hoitoja väkisin vaikka maailmalla on paljon syliä tarvitsevia lapsia.

Mulla samanlainen tausta ja saman surutyön olen joutunut jo käymään läpi jokunen vuosi sitten.
Tämä mahdollisuus on viimeinen oljenkorsi, ja se tuli yllätyksenä. Sitten jäljellä on enää sijaisvanhemmuus.

Jadekivi;
Sullahan on melkoinen mies siellä! Harva on noin innokkaasti mukana (Mun oma on samaa sorttia)

 

Pääseekö vielä mukaan keskusteluun? Amalia Armas on ainakin tuttu tuolta toiselta puolelta =) :wave:

Taustaa: Olen 36-vuotias. Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta (9 ja 10 vuotiaat). Nämä raskaudet alkoivat melko helposti luomuna. Nykyisen miehen kanssa yritys aloitettiin 1,5 vuotta sitten. Miehelläni ei ole ennestään lapsia. Raskaus alkoikin, mutta elävää lasta emme syliin saaneet. Aloitimme uuden yrityksen vuosi sitten. Kun yritystä oli puoli vuotta takana, hakeuduimme yksityiselle klinikalle tutkimuksiin. Ikäni ja meitä kohdanneen surun vuoksi on kova halu nopeasti raskaaksi. Tutkimuksissa ei varsinaista syytä löytynyt. Miehessä ei ole mitään vikaa. Oma tilanteeni taas on ilmeisesti jo hieman hiipumaan päin. Ikä alkaa tulla vastaan Kierto on lyhentynyt tosi paljon enkä saa aina ovulaatiota kiinni. Kolme kiertoa kokeiltiin clomifen + lugesteron hoitoa. Clomeilla saatiin jopa kaksi follia aikaiseksi, mutta plussaa ei silti tullut. Meille suositeltiin IVF hoitoa. Siirryimme yksityiseltä kunnalliselle kustannusten vuoksi. Nyt odotellaan ensimmäiselle käynnille pääsyä. Aika on 3 viikon päästä.

Jännittää kuinka pitkään pitää vielä odottaa hoitoon pääsyä. Nopeuttaako jo tehdyt tutkimukset ja hoidot asioiden etenemistä? Yksityisellä hoitoon olisi päässyt heti, mutta rahatilanne ei salli kalliita hoitoja. Siellä lääkäri sanoi, että kunnallisessa sairaalassa tuota ensimmäistä aikaa pitää odottaa muutama kuukausi, mutta sitten asiat etenevät nopeasti. Täällä on kuitenkin puhuttu pitkistäkin odotusajoista vielä senkin jälkeen.

Lasketaanko se maksukatto kalenterivuoden aikana? Kova hinku olisi päästä äkkiä hoitoihin, mutta toisaalta mietityttää nuo maksut. Meillä on mennyt jo euro poikineen näihin tutkimuksiin ja lääkkeisiin. Järki sanoo, että olisi hienoa, jos hoidot alkaisivat heti vuoden alusta niin ehtisi muutamankin hoidon ikäänkuin samoilla kustannuksilla. Kuinka tiheään tahtiin niitä tehdään? Siis montako IVF hoitoa noin teoreettisesti ehtii käydä läpi vuoden aikana. Huomatkaa kuinka optimisti olen onnistumisen suhteen...

Toivottavasti hyväksytte minut joukkoon vaikken olekaan täysin lapseton. Mieheni on ja minullekin tämä on ollut kova pala. Olisi niin kova hinku saada vielä yhteinen lapsi ja aika tuntuu loppuvan kesken. On kiva lukea muiden kokemuksia näistä hoidoista mitkä ovat meille uutta ja jännittävät kovasti.

 

Barbamama,
julkisen ensikäynnin jälkeen tosiaan joutuu vielä jonottamaan IVF:ään. Jono on sit ihan paikkakuntakohtainen, joskus selviää parilla kuukaudella, joskus joutuu jonottamaan puolikin vuotta.

Luultavasti pääsette suoraan IVF-jonoon, jos kerta kaikki tutkimukset on tehty ja julkisen puolen lääkäri kokee sen olevan paras hoitomuoto teille.

Ja maksukatto on tosiaan vain lääkkeissä, se ei koske hoitokustannuksia. Lääkekatto on tänä vuonna 675e, ja luultavasti taas nousee ensi vuonna muutamalla eurolla.

 

Heips,
Olen kirjoitellut toisessa pinossa ekakertalaiset ifv keväällä, mutta siellä on aika hiljaista, joten ajattelin voisiko liittyä teidän joukkoon. Meillä piti alkaa ivf jo keväällä, mutta lääkärimme kanssa ei oikein sujunut, enkä tiedä mitä meni pieleen, mutta mitään inseminaatiota tai ivf:ää ei tehty. Clomeista sain pahat endokystat munasarjoihin ja pääsin kiireellisenä leikkaukseen jo heinäkuun alussa. Diagnoosi paha endometrioosi ja nyt eka ivf hoito menossa punktio torstaina ja toivottavasti siirto lauantaina. Folleja on kymmenkunta oikealla ja vasemmalla pari kpl, mutta endometrioosin takia, niitä ei ilmeisesti saada punktioitua Olemme yksityisellä hoidossa.

 

No niin, viikonloppu on taas "onnellisesti" ohi ja voi keskittyä sataprosenttisesti tuottavaan työntekoon! NOT.......

Katjuska: mä pidän molempia peukkuja pystyssä, että sun punktio menis ongelmitta ja sieltä olis saaliina hyvä sato :wave:

jadekivi& neulatyyny: samoja fiiliksiä täällä pyörii päässä. Ikinä ei oo päivät kuluneet näin hitaasti. Musta tuntuu, et siirrosta on ikuisuus, mut vasta 3 kokonaista päivää menny. Uskomatonta! Ens viikon torstai näyttää olevan maratonmittaisen tunnelin päässä ja pahinta on, kun ei uskalla toivoa, että valoa pilkahtaisi siellä. Mukavaa, että teillä on joku harrastus, jonka parissa kuluttaa niitä hitaasti juoksevia minuutteja Pitäs kai kanavoida tää odotuksen aiheuttama turhautuminen vaikka edes siivoamiseen, mutta mikään ei oikeen huvita...

Kävin tosiaan lauantaina sitten itse "pääkallopaikalla" eli naikkarilla katsomassa ystäväni vastasyntynyttä tytärtä. Itkuhan siinä pääsi, ja monesta syystä
Ainakin se vuodeosasto, jolla vierailin, oli positiviisempi yllätys, mitä etukäteen ajattelin. Se ei ollut ihan niin kalsea, mitä olin kuvitellut. Jos ikinä itse tuolle tasolle asti projektissa pääsisin, niin naikkarille sitä saattas hyvinkin joutua....tosin, ihmettelen, et miks mä ylipäänsä kuvittelen mielessäni elämää eteenpäin näissä lapsiasioissa, kun on nyt vaan tää hetki, ja mikään ei oo varmaa.

Itseäni ihmetyttää tää oma olo tällä hetkellä (yllätys) : lähinnä oireiden vähäisyys. Mahassa ei oikeastaan mitään tuntemuksia, mitä nyt se sama turvotus jatkuu, kuin koko hoidon ajan. Ainoastaan rinnat on arat, mutta sitäkin ne on olleet lähes koko hoidon ajan...on tää kummaa! Jos on oireita, niin on huolissaan ja jos ei oo mitään oireita, on melkein enemmän huolissaan!

Tervetuloa kaikki uudet ihmettelemään elämän sattumuksia tälle palstalle! Niin, ja meille kaikille paljon plussatuulia