IVF-hoitoja syksyllä/talvella aloittelevat

Löytyisköhän täältä uus pinollinen porukkaa syksyyn? Tuo kevään ja kesän pino kun on jo kokenutta konkariporukkaa.

Eli siis onko muita jotka kärvistelevät hoitojen aloittelun kanssa ja piinailevat tulevaa??

 

:wave: Minä kärvistelen. Eka IVF ensi kuun alussa. Jos sopii, niin voisin tulla tähän aloittelijoiden pinoon kun kokemus tästä hoidosta on vielä nollassa?

 

:wave: Minäkin voisin tuppautua mukaan! Elokuussa varataan aika IVF-hoitajan juttusille ja sitten katsotaan aikatauluja, syksyllä on tarkoitus tehdä ensimmäinen hoito. Julkisella ollaan ja takana on keväällä 3 inssiä, joista siis kaikista negat. Kesällä mulla ollut femarit käytössä. Esikoista yritetään ja syyskuun alussa tulee 2 vuotta täyteen yrityksen aloittamisesta.

Alkaa jo jännittää...

 

Pinoon myös, tuttuja nimimerkkejä täällä :wave:

Meillä on takana lapsettomuutta reilu 2,5 vuotta. Tutkimuksissa järkytykseksemme selvisi että mieheltä puuttuu siittiöt. Hormonihoitoja miehelle kokeiltiin noin 6kk ja sitten kivesbiopsia, jossa ei ensimmäistäkään siittiötä. Päädyttiin luovutettuihin siittiöihin, inssejä takana 4. Viimeinen toi kauan odotetun plussan, mutta suureksi suruksemme olikin kohdunulkopuolinen raskaus, hoidettiin lääkepiikillä. Lääkkeestä johtuen pitää odottaa vähintään 3kk ennen IVF:ää eli jos nyyt kierto jatkuu normaalina niin reilun 7 viikon päästä alkaisi piikittely.

Eniten pelkään, että kohdunulkoinen toistuu. Lisäksi kärsin hirveästä piikkikammosta ja etenkin kanyylin laitto aiheuttaa itkupaniikkikohtauksen joka kerta eli synkin mielin mennään eteenpäin, vaihtoehtoja kun ei ole.

 

Kirjoitanpa lapsettomuuden syistä minäkin. Meillä luki inssin hoitokortissa diagnoosina "unexplained", mutta ei se ihan noin mene. Miehellä on todettu laiskat siittiöt, ne siis ovat hitaita ja tiheys on huono. Kevään insseissä tokassa oli vähän parempikin tulos, mutta muuten ollut aika heikkoa. Viimeisessä inssissä ennen pääsiäistä meille annettiin onnistumismahiksiksi 5% ja silloin päätettiin, että inssit saa riittää ja lähdetään kesätauolle. Ja tämä tauko on tehnyt todella hyvää, vaikka keväällä panikoin, miten jaksan odottaa syksyyn saakka. Minusta ei ole tutkimusten mukaan vikaa löytynyt, hormonit oli ainakin viime syksynä ok. Aukkarissa vasen puoli oli auki, mutta oikea jäi vähän epäselväksi. Mutta eipä silläkään sit väliä, kun mennään koeputkihoitoihin. Siinähän sitten samalla nähdään se munasolujenkin laatu. Ovuloin kyllä ilmeisesti ihan joka kierrossa, mutta mulla on ollu tikuttelu aika vaikeeta kun LH-huippu nousee ja laskee tosi nopeesti (jää helposti huomaamatta testissä tai sit pitää tikuttaa 2-3 krt/vrk) ja sen huipun jälkeen ovis tulee pian (ei todellakaan odottele vuorokautta!). Insseissäkin munis oli jo irronnut kun mentiin toimenpiteeseen. Mie jännäänkin, että miten ne sit pysyy sisällä IVF-hoidossa, etteivät irtoile omia aikojaan ennen punktiota? :O Ovistesteistä digitesti toimii mulla varmimmin. Nyt tässä kuluvassa kierrossa sain elämäni ensimmäistä kertaa myös liuskatestiin ihan tasavahvat kirkkaanpunaiset viivat =). Liekö ne femarit kumminkin vähän vahvistaneet sitä LH-tasoa..?

jag78, olen pahoillani kohdunulkoisesta! :hug: Tää on kyllä niin kauheen epäreilua, kun on jo muutenkin ongelmia ihan tarpeeksi raskautumisessa, niin sitten vielä joutuu kärsimään moisista... Onneksi kuitenkin yritys jatkuu ja mahdollisuus raskautumiseenkin on isompi näissä järeissä toimenpiteissä. Mulla ei ole pahemmin piikkikammoa, esim. ennen inssiä Menopur- ja Pregnyl -piikit meni hienosti, mutta sitä punktiota mie pelkään aika tosissaan.

Voi että, toivottavasti meillä kaikilla heti syksyllä onnistaisi! =)

 

Olenkin pohtinut, että tällainen ketju olisi hyvä perustaa. Mua ainakin mietityttää moni juttu syksyn lähetessä.

Meillä siis lapsettomuutta takana nyt reilut 3,5v, ja meilläkin diagnoosina "unexplained" joka nyt ei ihan pidä kutiaan. Mulla on limakalvon kasvun kanssa ongelmia ja se onkin parhaimmillaan saatu kasvamaan vain about 7mm paksuiseksi Lisäksi miehellä on 99% siittiöistä päävikaisia, mutta muut arvot ovat onneksi kunnossa.. Yhden keskenmenon olen kokenut kesällä 2009, ja sen jälkeen on ollut kaksi kemiallista raskautta, joten tuntuu hurjalta, että nyt ollaan suuntaamassa IVF:ään kun nuo kaikki kolme raskautta ovat kuitenkin alkaneet ihan luomusti.. Kaksi tuloksetonta inssiäkin tehtiin keväällä, mutta päätimme jättää kolmannen inssin väliin, pitää tauon, säästää rahaa ja suunnata nyt elokuussa IVF-suunnittelukäynnille. On pikkuhiljaa pakko päästä näkemään, että onko solutasolla joku ongelma kun ei vaan onnistu.

Mua huolettaa ihan hirveästi se, miten reagoin kaikkiin lääkkeisiin. Mulla on näin ilman lääkitystäkin melkoisen aikainen ovulaatio (kp11), joten mitä jos mulla ei saadakaan tarpeeksi soluja aikaan keräystä varten kun johtofolli kuitenkin erottuu usein selvästi jo kp6?

Minäkin olen piikkikammoinen, ja jo pregnylin kanssa sohlaaminen oli yhtä paniikkia. Punktiota ajatellessa kylmä hiki nousee pintaan, en uskalla edes miettiä miten siitä selviää. Kanyylia mulla ei koskaan ole ollut, joten sekin vähän mietityttää..

 

Moikka! Mäkin voisin tulla tähän pinoon? Vauva toiveissa vuoden 08 alusta, eikä tärpin tärppiä ikinä. Clomit ja femarit kokeiltu. Selittämättömiä ollaan. Elokuussa tarkastukseen polille josko kysta munasarjoista poistunut niin aloitetaan pistoksilla. Jänskättää, mä olen kanssa piikkikammoinen..

 

Voisin myös siirtyä tänne kun IVF on suunnitteilla elokuulle. Lapsettomuutta takana reilut 2 vuotta, takana kolme inssiä. Hoitopaikkana ensin Ava ja nyt ollaan siirrytty Taysin asiakkaiksi. Pistäminen ei pelota, olen joutunut pistelemään Klexanea muiden vaivojen takia ja ihan helposti se hoituu Tsemppiä kaikille!

 

Minäkin moikkaan täältä vielä, eli yritystä 4/09 lähtien ja kummassakaan ei ole "mitään vikaa" Minulla kilpirauhasen vajaatoimintaa ollut jo reilu 10v ja sen kanssa pitäis olla ihan balanssi kasassa. Omaan myös paljon (siis järkyttävän paljon) rytmihäiriöitä, joita ei ole pystytty hoitamaan, mutta ei kuulemma ehkä pitäis olla vaarallisia... saattaa vain laajentaa sydäntä pidemmänpäälle.

Tähänmennessä on poistettu joku pikkupikkupikku köntti kohdusta hysteroskopian merkeissä. Sen jälkeen clomeja ja julkisella puolella 3x inssi ilman yhden ainuttakaan plussaa. Ovuloin hyvin ja säännöllisesti.

Omaan erittäin pahan paniikkihäiriön joka tulee piikeistä, mutta nyt on vaan ollut pakko piikitellä ja kyllä se siitä on alkanut sujumaan. Itseasiassa täytyy nolona myöntää että nautin siitä järkyttävästä adrenaliinipiikistä joka tulee piikkikammoilun jälkeen kun sen piikin on saanut mahaansa tuikattua (joo... olen hullu)

Nyt on sitten hoidonsuunnittelukäynti elokuun alkupuoliskolla ja sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu... Itse pelkään että mulla on munasoluissa joku häikkä... jokaisella taitaa olla ne omat pelkonsa, ja mulla se on se...

Kauankos julkisella on mennyt hoidonsuunnitteluajasta siihen että on aloitettu hoito? Ymmärsin että se menee heti seuraavasta mahdollisesta kierrosta? Toivottavasti porukka ei kauaa tällä palstalla mätäne...

 

Nyt on sitten hoidonsuunnittelukäynti elokuun alkupuoliskolla ja sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu... Itse pelkään että mulla on munasoluissa joku häikkä... jokaisella taitaa olla ne omat pelkonsa, ja mulla se on se...

Kauankos julkisella on mennyt hoidonsuunnitteluajasta siihen että on aloitettu hoito? Ymmärsin että se menee heti seuraavasta mahdollisesta kierrosta? Toivottavasti porukka ei kauaa tällä palstalla mätäne...

Heippa, ja tervetuloa!
Mulla ihan samat pelot, aluksi olin varma että munatorvet on ihan tukossa, ja kun ei ollut, olin varma etten ovuloi, ja kun selvisi että munasoluja tulee hyvin, niin nyt pelkään että ne on liian huonolaatuisia, tai ei pysty kiinnittymään. Olen siis pelkojen kehityksen Mestari!!! Ihan järjetöntä, tiedän. Mitään vikaa ei ole vielä löytynyt, mutta hoitojen edetessä keksin pelätä aina vain uusia ja uusia asioita :ashamed:.

Mulla oli hoidon suunnittelu kesäkuun alussa, ja elokuun alkuun pääsin hoitoon. Että tuon pari kk meni. Toivottavasti pääset pian!!

 

Meillä oli suunnittelukäynti kesäkuun viimeisellä viikolla ja piikittely alkaa joko tähän tai seuraavaan kiertoon eli nopsaan on edennyt

 

Suunnittelukäynti lähenee mutta niiiiin hitaasti! Himpura kun tietäisi vähän enemmän mikä on sitten tuleva aikataulu niin ehkä jaksaisi paremmin vielä odotella nämä pari viikkoa.

Nyt olen kehitellyt toiveajattelun että tämän kierron jälkeen heti päästäisiin toimiin, mutta pelkään pettymystä jos se meneekin kierron tai parin päähän. Aika on suhteessa lyhyt odottaa mutta olen vaan niin pirun huono ottamaan vastaan pettymyksiä

 

Meillä oli tänään Naistenklinikalla suunnittelukäynti ja syyskuun lopulla/lokakuun alussa, kun alkaa menkat ilmoitutaan hoitoon ja meillä hoitomuotona suoraan ISCI miehen siemennesteen takia (ei liikkuvia paljoakaan, muutenkin se määrä mitä oli heikkoa ja vähäistä).

Meille oli saanut vauveli tulla jo 3 vuotta. Molemmilla edellisistä liitosta lapsia.

Mulla lisäksi kilpparin vajaatoiminta, joten huomenna ne vielä tarkastetaan.

 

Pitkään muitakin keskusteluja seuranneena uskaltaudun liittymään tähän ketjuun, sillä suunnitelmissa on siirtyä IVF-hoitoon syksyllä. Välillä epätoivoistakin (selittämätöntä/PCO?)lapsettomuutta on kohta takana (vasta) 2 vuotta, mutta siinä välissä olen jo ehtinyt repimään pelihousuni monesti. Olemme mieheni kanssa nyt siis jo sitä ryhmää, jotka ovat olleet jo niiin kauan naimisissa, ettei meiltä enää udella: "jokos kohta?". Olemme lähinnä ne oudot hiipparit lastenjuhlissa, joille ei löydy mitään sanottavaa.

Muuten menee ihan hyvin. :xmas:

Tulis jo syksy, et sais homman eteneen. : /

 

Mä havahduin eilen, että tässä on enää n. 1,5kk siihen että on syyskuun puoliväli ja luultavasti päästään aloittamaan :O Tuntuu että aika on kulunut ihan hirveän nopeasti!

Ens viikolla pitäis varailla aikaa suunnittelukäynnille ja pitääkin selvitellä, että oisko mun tapauksessa fiksumpaa lähteä pitkällä kaavalla liikenteeseen. Mulla kehittyy yleensä johtofolli niin aikaisin, että pelkään hoidon menevän ihan reisille lyhyellä kaavalla. Mutta kai siihenkin jotain jippoja löytyy....

 

Vähän jadekiven kaltaista pohdintaa on täälläkin... Minulla kun on myös yritetty isommillakin piikittelymäärillä saada kasvamaan edes kahta follia mutta yritykseksi on jäänyt ja lääkäri raapii päätään että kuis tää nyt tälleen...

Olenpa kyllä pohtinut myös miten hormonit menee ihmisen koon mukaan? Riittääkö sama määrä ainetta sille alle 45kg pikkuriikkiselle 150cm naiselle kun sitten tällaiselle 186cm piirun vajaa 80kg emännälle. Massan eroa kun on yli 40%? Jotkut aineet kun skaalautuvat ja jotkut taas vaikuttaa eritavoin ja massasta riippumatta.

Yksi mikä on varma... AIKA MATELEEEEEE!!!! Mun on pakko tehdä joku surffauskielto itselleni pian.

Hienoa että monella on jo aloitteluaika tiedossa... syyskuuta odotellessa siis niin päästään kuulemaan mitä kelläkin tapahtuu... Josko alkaa itsekin ymmärtämään näitä juttuja paremmin.

 

Heipat!

Juu alkaa ajatukset jo pikkuhiljaa kääntyä tuonne syksyyn ja hoitojen alkuun. Meillä ei oo vielä tietoa aloitusajankohdasta, mutta ensi viikolla soittelen polin IVF-hoitajalle ja varaan meille keskusteluajan elokuulle. En oo ihan varma, milloin meidän poli aukeaa kesätauolta (ehkä syyskuun alussa vasta?), mutta IVF-hoitaja sanoi keväällä olevansa töissä jo elokuussa. Ehkäpä sitten aikataulutkin hieman selkenevät. Femareita olen popsinut nyt kesällä, nyt on niitä viimeinen kierto menossa ennen hoitojen jatkumista.

Mulle tämä kesätauko on tehnyt tosi hyvää kevään inssipettymysten jälkeen. Keväällä ajattelin, että miten pitkä aika syksyyn on enkä jaksa odottaa, mutta nopeestihan tämä on mennyt. Mutta sit kun hoidot alkaa ja kaikki piinat sen mukana, niin se aika varmastikin taas pysähtyy.

Rentouttavia loppukesän päiviä kaikille, nauttikaa auringosta ja rentoutukaa ja kerätkää voimia! Meillä miehen loma alkaa ylihuomenna ja päästään vielä yhdessä pienelle reissulle ennen syksyn koitoksia. Ihan kiva.

 

Täällä kans yksi ilmoittautuu ketjuun... Olenkin mukana elämäni ensimmäisessä ketjussa... Olen jotenkin vältellyt näitä keskustelupalstoja, mutta kun tilanne tuntuu taas niin toivottomalta niin ajattelin jos tämä palstailu kuitenkin piristäisi ja auttaisi oloa

Meillä on taustalla siis n. 2,5v yritystä, mulla todettu ovulaatiohäiriö (lääkkeillä ovuloin kyllä) ja miehen simpat ovat ok. Lääkäreiden toilailujen vuoksi hoito on venynyt meillä näin pitkälle ja olemme todellista apua saaneet vasta puoli vuotta. Ensimmäinen inssi oli toukokuussa ja ensi viikolla piti olla seuraava, mutta follikkelikontrollissa todettiin KYSTA... joten odotellaan ja odotellaan kaksi kiertoa jonka jälkeen kontrolli ja mahdollinen seuraava inssi syyskuussa. Olemme päättäneet siirtyä sen jälkeen IVF hoitoihin jotka alkaisi sitten mahd. loka-marraskuussa...

Aika outoa mutta odotan todella jo töihin paluuta sillä vielä olisi jonkun aikaa lomaa, mutta tiedän kun työt taas alkaa rupeaa viikot kulumaan äkkiä ja kohta on syyskuu.. Shoppailin jo syksyn ihania pimeneviä iltoja varten muutaman uuden neuletakin ja pipon+kaulahuivin... sain luvan ostaa itseni onnelliseksi epäonnistuneen folliultran jälkeen

 

Ulriikka79 Meillä on täällä aika sama tilanne. Oon myös lueskellut paljon näitä palstoja, mutta ehkä tänne kirjoittelun aloittaminen vaatii jonkintasoista asian tunnustamista. Kärsin lapsettomuudesta. Mä luulen, että mulla on kanssa jonkintasoinen ovulaatiohäiriö, sillä Clomifenien avulla rakkuloita kasvoi aina nätisti yksi/kaksi. Tuloksetta kuitenkin. Meilläkään miehen siittiöissä ei mitään vikaa, joten itse ajattelin et siirrytään suoraan IVF-hoitoon ja jätetään inseminaatio kokeilematta.

Toisinaan olen tosi surullinen tästä ja varsinkin silloin kun lähellä näitä raskauksia alkaa olla jo kaikilla. Tämä lapsettomuus aiheuttaa myös ainakin mussa jonkinlaista eristäytymistä, tuntuu ettei kuulu joukkoon. Toinen hirviömesta on Facebook, jossa siis viimeistäänkin kokee erilaisuutensa.

 

lumileopardi, joo FB on kyllä välillä vihonviimeinen paikka! Viime äitienpäivänä minun piti ihan tietoisesti sulkea se, kun en kestänyt nähdä kaikkia päivityksiä tyyliin "äitiys on elämän ihanin asia" jne. Onnea heille, mutta itsestä tuntui tosi pahalle. Meillä on huomenna edessä ristiäiset, jossa nimen saa meidän kummityttö. Me ei tosin kuuluta kirkkoon, ollaan siis "haltijakummeja" eikä kirkollisia, mutta kummeja silti. Vähän jännittää, että miltä se tuntuu... Olen iloinen pienestä tytöstä, mutta on myös se tunne, että miksi ei ollut jo meidän vuoro?

Ensi keskiviikkona mennään IVF-hoitajan juttusille ja siitä se sit alkaa taas. Sain töitäkin loppuvuodeksi ja opiskelut jatkuu, joten rankkaa tulee olemaan. Onneksi työpaikka on tuttu ja siellä tiedetään meidän tilanne. En jaksaisi peitelläkään tätä asiaa, minua helpottaa, että ihmiset ympärillä tietävät ja ovat tukena.

Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti lämpöiset säät vielä palaisivat kun ois vielä 2 viikkoa lomaa jäljellä! =)

 

Täällä vielä yksi IVF aloittelija....
Lapsettomuuttaon takana vasta puolitoista vuotta. Tosin olen
Koko ikäni e-pillereitä syönyt ja nyt vasta 37 vuotiaana ensimmäistä
Lasta yrittämässä. Tutkimusten mukaan minulla on johtimet auki ja ovuloin
Edelleen. Miehellä siittiöiden määrä alhainen ja testosteroni taso matalalla.
Tosin lääkärimme sanoi että kyllä niitä siittiöitä kuitenkin on tarpeeksi, että
Pitäisi onnistua. Näin ollen 3 inssiä on tehty ja kaikista negatiivinen tulos.

Kesäkuussa käytiin suunnittelu tapaamisessa ja syyskuussa olisi tarkoitus aloittaa ekan IVF:n lääkitykset. Alkaa kuulemma 3 viikon e-pilleri kuurilla. Hassua. Mutta tarkempaa aikataulu en vielä osaa sanoa.
Meillä asioita mutkistaa se, että ollaan usassa, ja täällä pitää maksaa itse koko
Lysti. 13500 dollaria yhden IVF:n hinta ja takas ei sitä saa vaikka hoito menisi pieleen. Arvatkaapa siis onko varaa toiseen kertaan?? Laina piti Jo ottaa tätä ekaa kertaa varten. Kaikki sormet ja varpaat on ristissä.

 

Toivottavasti mahdun mukaan vaikka eka IVF jo käynnissä (se vanha kevät/kesä -ketju oli jo niin täynnä). Takana 1,5v. yritystä ja kaksi inssiä keväällä/kesällä. IVF/ICSI hoitoihin siirtyminen kävikin nopeammin kuin kuvittelin; kävin viime viikon alussa suunnittelukäynnillä, mutta koska kierto oli sopivassa vaiheessa ja kuukautiset juuri alkamassa, piikitykset (lyhyt kaava) aloitettiin heti muutaman päivän päästä. Nyt on piikitykset ohi, viimeinen piikki eli Pregnyl pistetty eilen ja huomenna punktio. Jännittää ihan hirveesti; varsinkin se kipu, koska olen aika kipuherkkä. Perjantain kakkosultrassa näkyin 11-12 follia; koot 10-18mm. Nuo pienemmät ei tosin taida keretä kypsyä maanantaiksi... Piikitykset sinänsä sujui tosi hyvin; ne oli rutiinia jo muutaman päivän päästä ja sivuoireetkin kohtuullisen pieniä (vatsan turvotusta ja pientä ihon ärtymistä, mutta ei mitään pahempaa). Lääkkeinä mulla oli Puregon ja sitten jarrupiikkinä Cetrotide. Siirtymistä IVF/ICSI hoitoihin meille suositeltiin, koska miehellä ongelmia siittiöiden liikkuvuuden kanssa. Tosin tulokset on vaihdellut kerrasta toiseen ja pesun jälkeen liikkuvuus on yleensä parantunut. Nyt tuo IVF vs. ICSI päätös tehdäänkin vasta, kun tiedetään minkälainen liikkuvuus on tällä kertaa. Kerron ensi viikolla miten punktio meni...

 

Dreamer74, Huhhuh miten kallista siellä on! Taitaa hedelmöityshoidot olla melkoinen bisnes rapakon sillä puolen... Tosi epäreilua. Miten ihmeessä ne maksaa noin paljon siellä kun kuitenkin samat jututhan siellä tehdään kuin täälläkin eikä täällä yksityisellä päästä lähellekään moisia summia yhdessä hoidossa... Pari vuotta sitten asuin 3 kk Jenkeissä ja piti kerran käydä ensiapupolilla ja kyllähän sieltä tuli aika muhkea lasku. Onneksi matkavakutuus silloin korvasi kaiken. Kovasti tsemppiä sulle sinne ja peukut on pystyssä, että teillä eka IVF onnistuisi eikä tarviis sit edes miettiä mahdollista uuden yrityksen rahoittamista. :hug:

Ninnu77, joo tulehan kertomaan meille, miten punktio sulla on tänään mennyt! Täällä varmasti kaikki janoaa kokemuksia, kun ekakertalaisia ollaan. Kovasti voimia ekaan hoitoon ja toivotaan, että se olis myös viimeinen!

Täällä jo vähän jännittää ylihuominen, jolloin on IVF-keskustelu hoitajan kanssa.

 

Täällä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) punktio takana! Ei ollut yhtään niin paha kuin luulin. Homma meni siis niin, että aamulla piti mennä klinikalle viimeistään varttia ennen toimenpidettä, vessakäynti (ilmeisesti rakko pitää olla tässä tyhjä, toisin kuin alkionsiirrossa) ja sen jälkeen toimenpidehuoneeseen ja kanyyli käteen, jonka kautta sain rauhoittavaa ja kipulääkettä. Itse toimenpide alkoi sitten tismalleen 36h Pregnyl pistoksen jälkeen. Jonkinlaista kivun ja epämiellyttävän tunteen sekoitusta tunsin, mutta ei ollut yhtään niin paha kuin luulin ja kipukin oli vain hetkittäistä (kun rakkula puhkaistiin?). Hyvin siedettävää siis eikä jäänyt mitään traumoja. Koko ”imuoperaatio” oli hyvin nopeasti ohi, meniköhän siinä 10-15min. Koko ajan selitettiin mitä tapahtui ja munasolujen määrän sai tietää samantien. 8 sieltä saatiin. Vielä ei tietoa oliko kaikki kypsia ja hedelmöittymiskykyisiä.

Tämän jälkeen menin itse lepohuoneeseen ja mies meni antamaan näytteen (itse punktiossa mies oli siis mukana). Miehen täydellisiä tuloksia ei vielä saatu, mutta jonkinlaisen pika-analyysin ne oli ainakin tehnyt, koska niiden perustella suositteli, että jatketaan ICSI menetelmällä, mutta siihen oltiinkin jo varauduttu. Hedelmöitys (mikroinjektio) tehtään siis tänään iltapäivällä ja huomenna aamulla kuulee kuinka monelle se on onnistunut ja ovatko lähteneet jakautumaan. Ilmeisesti hyperstimulaation vaaraa ei omalla kohdallani ole, koska rakkuloita oli sen verran kohtuullisesti.

Rohkaisuna kuitenkin muille, että ei kannata liikaa stressata tuota kipupuolta ja yleensäkään punktio-operaatiota (olin itse lukenut kauhukertomuksia netistä ja se oli virhe...). Tietenkin se on yksilöllistä, mutta ainakin itsellä tuo sujui vallan hienosti eikä jäänyt asiasta mitään kammoa. Nyt jälkikäteenkin on ihan ok olo; vähän sellaista kuukautiskivun tyyppistä oloa ja särkylääkettä olen ottanut, mutta muuten voisin lähteä vaikka samantien töihin. Ajattelin kuitenkin lepäillä, kun on kerta sairaslomaa kirjoitettu ja ilmeisesti lääkkeetkin vielä vaikuttaa ja sekoittaa vähän päätä (ainakaan autoa ei saa ajaa 6 tuntiin).

Tsemppiä kaikille IVF/ICSI hoitoihin!

 

Hienoa kuulla että meni noin nopeasti ja kivuttomastikin vielä... Itsellä kävi ensimmäisen inssin kanssa juurikin noin että olin hoidonsuunnittelukäynnillä ja sattui olemaan kierron toinen päivä joten seuraavasta päivästä alkoi piikittely ja inssi oli 10 päivää suunnittelukäynnistä

Nyt saa nähdä millainen tuomio ylihuomenna tulee aloituksesta ja kaavoista. Veikkaan (ja toivon) että punktiossa saa niitä myrkkyjä enempi jos vaan on pokkaa pyytää ja uskaltaa kertoa jos tuntuu liian pahalta. Kaikki siitä hommasta on hengissä tainnut selvitä joten ei kai auta pelätä.

Toivottavasti saatte hyviä palluroita siirtoon