Hcg eilen 79. Tänään 121. Eli nousee sillä tahdilla että tuplaantuu 48h välein. Se on meidän lääkärin mukaan normaali tahti. Arvot ovat auttamatta liian matalat mutta nousevat kyllä ihan käyrien mukaisesti kuten pitääkin. Eli vaihtoehtona on joko se että alkio on kiinnittynyt 2-3vrk myöhemmin kuin mitä oletetaan, TAI sitten raskaus on kohdun ulkoinen. Jotta raskaus olisi nornaali, niin arvon tulisi olla huomenna 158. Ylihuomenna 237. Ja maanantaina 753. Tiistaille (rv 5+3) on varattu ultra. Silloin arvon tulisi olla 1130, jolloin ruskuaispussin pitöisi jo näkyä siten että sen sijainti voidaan määrittää. Itse en usko yhtään siihen että raskaus olisi sittenkin normaali, mutta lääkäri on suht luottavaisin mielin odottamassa tiistain ultraa.
Mulla olis tänään mahdollisuus lähteä kaverin kanssa viihteelle. Vaikka todennäköisyys normaalille raskaudelle on pieni, niin lääkärin mukaan se mahdollisuus on silti vielä olemassa. En yhtään tiedä miten päin olla tai mitä tehdä. Tekis mieli korkata siideri ja lähteä viihteelle, mutta jostain syystä mun tunto tuntuu pitävän kiinni siitä pienestäkin toivon rippeestä että kaikki olisi sittenkin hyvin, joten ajatus alkoholin juomisesta ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Tosi ristiriitaiset, pelokkaat, ja vaihtelevat fiilikset siis täällä. Viimeyön olen itkenyt silmät päästäni ja kironnut elämäni alimpaan **********... Kunnes tämänpäivän arvo antoi taas vähän toivoa. Jos kyseessä silti on KU raskaus, niin olisin toivonut tämän päivän arvon olevan jo laskussa.
Jos alkio (5vrk blasto siis) olisi kiinnittynyt pp1 (kuten oletetaan) niin nuo arvot ovat auttamatta liian alhaiset. Nyt ne vastaavat sitä että alkio olisikin kiinnittynyt vasta pp3-4, mikä tuntuu aika hassulta. Ei kai alkio voi mitenkään kiinnittyä enää vasta 8-9vrk hedelmöittymisestä?
Huomaatteko, täältäkin haen sitä toivoa, kuten jokapaikasta ihan kokoajan. Toisaalta, jos sydämessäni olisin varma ettei mitään toivoa ole niin lähtisin tänään kyllä viihteelle empimättä yhtään. Jostain syystä vain en vielä uskalla, se todistakoon että mun sisällä elää vielä jokin pieni toivon kipinä.
En vain jaksaisi elätellä yhtään turhaa toivoa.