IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

Anteeksi nyt tulee vuodatusta, mikä jonkun korvaan varmasti kuulostaa kiittämättömältä valitukselta - joten skippaa suosiolla jos ärsyttää kun raskaaksi tullut valittaa aiheesta. Ymmärrän enemmän kuin hyvin.

En vielä tiedä verikokeen tulosta, mut joo raskaana ollaan. Mulla vaan iloa asiasta lannistaa mies, ja hänen suhtautuminen koko asiaan. Ehkä voin syyttää asiasta vain itseäni. Hän on tosi ihana ja luonteva muiden lasten kanssa, ja sen vuoksi olen varma, että hänestä tulisi hyvä isä - jopa parempi vanhempi kuin minusta äiti.
Mutta. Hän siis ei ehkä alun perin olisi lasta halunnut, ja taipui asiassa minun takia. Hän ilmeisesti kokee, että olen pakottanut hänet noihin hoitohin mukaan. Sinänsä vaikea olisi oikeasti ketään pakottaa, jos hän ei purkkiin tavaraansa tee, niin
Ehkä itsellekin tämä plussa tuli hieman yllätyksenä, kun tästä on muodostunut eräänlainen prosessi, jota vain mekaanisesti suorittaa. Mies siis ilmeisesti toivoi negatiivista, ja tämä latistaa omaa asennetta tähän nyt todella paljon. Mietin, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea. En tiedä haluanko lasta niin kovasti, että olisin valmis hänet kasvattamaan yksin.
Toivoisin, että tämä olisi vain alkushokkia, joka hiljalleen menee ohi, mutta... Ja toisaalta taas en usko, että ikinä antaisin itselleni anteeksi jos nyt tarkoituksella keskeyttäisin raskauden - se varsin olisi parisuhteen loppu.
Noh, luotan toisaalta eräänlaiseen johdatukseen, uskon, että asiat menevät kuten ne on tarkoitettu. Toki tässä tapauksessa tarkoitusta on kyllä lääketieteellisesti avustettu.

Äh, meinasin poistaa koko tekstin, mutta olkoot. Ei kaikilla ole niin täydellistä, mitä somekanavat on pullollaan. Katsotaan mitä lähiviikot tuovat tullessaan.
Toivottavasti teillä muilla on puolisot, jotka tukevat teitä tässä matkassa.

//vuodatus päättyy
Nyt ehkä sanoisin että ei mies ole voinut painostuksen alla käydä näytettä antamassa, se on kyllä aika epätodennäköistä.
Kuullostaa aika normaaleilta tuntemuksilta,paniikilta kun ei plussaa uskaltanut ehkä täysin odottaa?
Ja nää saattaa joidenkin korviin kuullostaa kauhistuttavalta, että kaiken sen jälkeen mitä on joutunut hoitojen eteen kokemaan ja sä epäröit, mutta hei, ne on ihan normaaleja tuntemuksia, oli luomuna tai ei.
Sanoisin että mene päivä kerrallaan ja juttele miehesi kanssa KUNNOLLA ettei ole mitään väärinkäsitystä tapahtunut.
Palaset loksahtaa kohdalleen vaikka ei nyt tuntisikaan siltä! Tsemppiä!
 
  • Rakkaus
Reactions: janitainen
vierailija
Hei. Kyselisin HUS lapsettomuushoitojen jonojen pituudesta eli tietääkö kukaan kuinka pitkä jono tällä hetkellä on? Saakohan pas-hoitoon ajan nopeammin vai meneekö kaikki saman (ivf)jonon kautta?
 
Huomenta kaikille ja ensiksi iso kiitos myötelämisestä kaikille. Hitto kun en pääse koneelle kovin usein (rauhassa!) niin en pääse kommentoimaan kaikkea mitä haluaisin, puhelimella kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään.

Tuutikki kyseli missä me ollaan hoidoissa, ollaan siis julkisella puolella, mutta pohjoisessa suomessa. Ja ilmeisesti tosiaan noita biologeja jotka voi työskennellä alkioiden parissa ei kasva kuin sieniä sateella, eli se on todella, todella pieni osa, joka pystyy alkioiden kasvatuksen parissa työskentelemään, eli erittäin tärkeitä henkilöitä, mutta ilmeisen vähän arvostettuja valitettavasti..

Mitä kuuluu @Liiby ja @Sabriiiina ? Molemmilla jännät paikat tänään ilmeisestikkin, sekä sitä piinaavaa odotusta. Pidän peukut pystyssä molempien puolesta ja aidosti toivon onnistumisia.

@janitainen, onko sun puoliso normaalistikkin sitten vähän sellainen-ei niin räikeä- tyyppi? Sellainen hillitty? Meillä vuosia sitten kun tahkottiin näitä hoitoja läpi niin mies oli aivan kuutamolla kaikesta. Kyllähän se jotain kai yritti, mutta tottahan se on, että naiseen nämä hoidot kohdistuvat ja miehen on ihan älyttömän hankala olla siinä tunnemyrskyssä, kalenterihelvetissä ja tunteissa mukana kun itse soittelet sitä ovulaatioultraa, laitat pillupalloja epäuskoisena, kyttäät vuotoja ja oloja yms. Samaan aikaan se mies on siinä sohvalla autuaan tietämättömänä, että naisella juoksee se miljoona asiaa päässä sillä hetkellä.

Kun sitten vihdoin PAS:sista aikanaan plussa tuli, mies oli hölmistynyt. Se oli tyyliin "OK" ja that´s it. Ei tullu kukkakimppuja eikä mitään spesiaalia vaan elämä jatkui normaalisti eikä asiasta puhuttu. Muistan, kun itkin silloin omissa hormonihuuruissa sitä, että vuosia ollaan yritetty ja lopputulos positiivisesta testistä olikin "OK".
Näin meni ainakin 2kk, ennenkuin pahoinvointi alkoi. Kun mieheni näki minun ensimmäisen kerran oksentavan (kaupan lattialle!) niin silloin hän jotenkin tajusi missä tilassa olen, ja sen reissun jälkeen alkoi ihan erilainen huolehtiminen, kysely. Se tunne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta silloin, jotain tapahtui miehen päässä silloin kun se näki niin konkreettisesti sen, että olen raskaana ja voin pahoin.
Tänä päivänä hän on mitä lempein isä lapselleen. Ei edelleenkään hypi riemusta eikä raivoa pahasta tuulesta, on vain hyvin tasainen ja pitkään harkitseva tyyppi.
Voin siis vain sanoa, että odota rauhassa, keskity omaan hyvään oloon ja hyvinvointiin. Nauti raskaudesta. Ne tunteet vaihtelee laidasta laitaan joka tapauksessa. Jos asiat eivät kirkastu, käykää pariterapiassa ja satsatkaa toisiinne. Siellä voi olla paljon sitä sanomatonta pahaa mieltä molemmilla, mistä eri ongelmat johtuvat, mutta ovat kuitenkin selvitettävissä

Omaa napaa erittäin huolensekaisin tuntein. Tänään on folliultra, tein PC:n testin aamulla ja se on kyllä melkein plussa mun mielestä. Tänään on siis kp11.
Jos ovuloin tänään, niin käsittääkseni alkionsiirtoa ei taaskaan voida tehdä koska ne 3-päiväiset. En tiedä, en oikein jaksa omalta osaltani uskoa onnistumiseen nyt mitenkäänpäin. Tämä on nyt se 4:s kerta PUTKEEN kun yritämme aktiivisesti ja kohta tulee 11kk täyteen tätä sooloilua. 11:sta kuukauteen 3 yritystä, joista yhdessäkään yrityksessä emme ole päässeet edes klinikalle saakka. Eli siis yrityksen yrityksen yritys. Phuh.
 
@Nato tuo odottominen ja päivien laskemimen on niin tuskastuttavaa! 2019 mulla meni 2 ovista väärälle päivälle ja muistan sen itkun ja tuskan, tuntu niin ikuisuudelta :(

Eilen pp11 virallinen testipäivä, juuri soittivat hcgn, 588 oli lukema :) sen osalta voin nyt huokaista,mutta nyt panikoidaan varhaisultraan että kaikki olis hyvin. Soitin myös omaan neuvolaan ajan joka on viikko klinikan ajan jälkeen,mutta otan yhteyttä sinne sitten aikasemmin jos en malta odottaa. Turha liian aikaisin sinne mennä, kun ei välttämättä saa kunnolla näkymään mitään.

Kiitos kaikille jotka on ollu tukena tässä matkassa, tämä oli meidän viimeinen pas kokonaisuudessaan niin toivottavasti kaikki menee hyvin :)
Pyörin täällä enemmän ja vähemmän kuitenkin, en osaa varmaan olla käymättä katsomassa mitä teille kuuluu :)
 
Noh, täältä taas huonoja uutisia lisää. Ovulaatiotesti positiivinen ja soitin klinikalle, ei siirtoa tässäkään kuussa kun osuisi viikonlopulle. En jaksa enää tätä. Ei mulla ole sanoja edes.
Voi että mua harmittaa sun puolesta :( meille ehdotettiin sen toisen hudin jälkeen, että jos kolmas menee vielä ohi niin sit lääkkeelliseen kiertoon. Onko teille ehdotettu?
 
@Liiby tsemppiä ultraan <3

Mulla alko jäätävät alavatsa poltot, kestäny nyt jonkun puoltuntia, niinköhän tää oli tässä :'( vuotoa ei vielä tuu mutta tuntuu kyllä sille ettei siihen kauaa mee.
Eikä! Otat Panadolin ja menet lepäämään, jospa olis vaan kohdun kasvukipuja? Tsemppiä!!! Kyllä sulla on hyvät arvot, joten jospa nyt vain säikytellään!!!

Nato, sulla on ollut järkyttävän huono tuuri, kyllä on mielestäni piittaamattomuutta ja huonoa hoitoa, jos ei ehdoteta lääkkellistö siirtoa!! Nyt vaadit sitä, jos eivät nyt omatoimisesti ehdota. Se hyvä puoli yksityispuolelle on, että potilas ei huku massaan vaan aina mennään potilas edellä, julkisella puolella se on ”tunteettomanpaa” ja näin voi käydä. Ihan hitosti harmittaa sun puolesta!
Onnea plussanneille, ihania ja tuttuja pohdintoja @janitainen , tunnistan paljon samaa ajatuksissasi. Meilläkin tämä kolmas enemmän minun ”projekti”...
 
Eikä! Otat Panadolin ja menet lepäämään, jospa olis vaan kohdun kasvukipuja? Tsemppiä!!! Kyllä sulla on hyvät arvot, joten jospa nyt vain säikytellään!!!

Nato, sulla on ollut järkyttävän huono tuuri, kyllä on mielestäni piittaamattomuutta ja huonoa hoitoa, jos ei ehdoteta lääkkellistö siirtoa!! Nyt vaadit sitä, jos eivät nyt omatoimisesti ehdota. Se hyvä puoli yksityispuolelle on, että potilas ei huku massaan vaan aina mennään potilas edellä, julkisella puolella se on ”tunteettomanpaa” ja näin voi käydä. Ihan hitosti harmittaa sun puolesta!
Onnea plussanneille, ihania ja tuttuja pohdintoja @janitainen , tunnistan paljon samaa ajatuksissasi. Meilläkin tämä kolmas enemmän minun ”projekti”...
Harmi vain että hyvät arvot ei takaa sitä että raskaus jatkuu kunnolla :( kohta kaks tuntia polttanu yhtä soittoa eikä särkylääke auta.
 
Nato harmaana
Meille ei ole ehdotettu mitään. Kukaan ei soita, lääkäri ei kysy. Tuntuu, että riippuu myös kuka hoitaja puhelimeen vastaa. Kysyin, ollaanko me tehty jotain väärää, ollaanko me väärän näköisiä vai miksi meille käy näin ja miksi kukaan ei kuuntele meitä. Miksi kukaan ei soita? Pitääkö potilaan itse määrätä hoidoistaan ja kertoa sinne googlen perusteella valmiiksi mitä tehdään, eikö se olisi sen lääkärin virka? Mulla tulee ikäkin vastaan, luulen että seuraavaksi ne sanoo, ettei mitään tehdä koska olen liian vanha. Ja sekin on meidän syy.
Me halusimme monta lasta. Mutta emme pääse edes yrittämään. Jos siirtyisimme yksityiselle, en tiedä miten ne laskut saisi edes maksettua me emme ole hyvätuloisia, mutta meillä olisi lämmin koti tarjota ja rakastavat vanhemmat. Mutta se ei aina riitä, eikä julkisella puolella ketään kiinnosta. Mun tekee mieli luovuttaa. En tiedä voiko edes joku potilasasiamies auttaa, voiko kukaan auttaa. Olen peiton alla, itkenyt vuorokauden putkeen ja tehnyt tätä ns surutyötä ettei me tulla onnistumaan tässä koskaan eikä ketään kiinnosta ja rahaa ei ole.
 
Nato harmaana
Ainiin, ja tänään 28.10 ovistesti on edelleen plussalla. Silti siirto ei kuulemma käy ensiviikolla, tai ei kuulemma tarvita edea ultraa varmistaakseen että onko follikkeli vielä paikallaan, koska mikään ei vaan käy. Ei blastoksi viljely, ei 4-päiväiseksi viljely, ei mikään kuulemma käy. Jos ovulaatio ois huomenna (...!) niin sitten kävisi, mutta asiaa ei kuulemma edes ultralla tarvitse varmistaa mikä tilanne mulla on, kun johtofolli oli eilen jo niin suuri. Yritin kaikkeni, ihan kaiken. Kun ei käy, niin ei käy.
 
Voi @Nato en löydä sanoja miten pahoillani oon puolestasi :( on tosiaa kylmää palvelua teillä, jos olisi voimia niin mainitsisin asiasta ylemmälle taholle.
Paljonhan on yksityisellä että voi maksaa erissä, me tehtiin 2 icsiä yksityisellä puhtaasti pankkilainalla, sinne meni 10000. Toivotan sulle oikein paljon voimia, jaksamisia ja ison halauksen sinne peiton alle jaksamaan päivä kerrallaan eteenpäin <333
 
  • Rakkaus
Reactions: Nato
@Liiby voi itku, oon tosi pahoillani sun puolesta :( voimia kovasti!

@Nato voin lukea sun tekstistä täysin sun ahdistuksen ja turhautuneisuuden... enkä yhtään ihmettele, on kyllä raskasta aina vain odotella! Ikävää ettei klinikalla ymmärretä sitä, miten inhottavaa on kun siirto aina vain peruuntuu. Ammattilaisilla pitäisi olla vähän enemmän taitoa kohdata asiakkaan vaikeat tunteet.
Ja erikoista on tosiaan, jos ei ehdoteta siirtoa lääkkeelliseen kiertoon... siinäkin varmaan on eroja eri sairaanhoitopiirien välillä? Mulle ehdotettiin HUSissa lääkkeellistä kiertoa heti tokalla kerralla kun siirto ei onnistunut, ensin aikataulun ja sitten limakalvon ohuuden vuoksi.

Mutta näin kolmen lääkkeellisen siirron jälkeen jouduin toteamaan, että mun pää ja kroppa ei kestä niitä lääkkeellisen kierron hormonimääriä, joten otan riskin ja yritetään siirtoa luonnolliseen kiertoon. Mähän en oo pystynyt edes e-pillereitä syömään niin vahvojen mielialaoireiden takia, siihen näistä lisäksi vielä kaikki muut oireet... mutta ihmiset on yksilöitä, se mikä ei sovi yhdelle voikin sopia toiselle. Jos siirrosta olisi alkanut raskaus, niin kaikki oireet olisi tuntuneetkin varmaan ihan siedettäviltä, mutta mulla ei alkanut ja se lisäsi turhautumista.

@janitainen onnittelut plussasta! :love:
Tuohon miehen suhtautumiseen ajattelin myös kommentoida.... varmasti tuntuu ikävältä ja ristiriitaiselta, kun ei saa vastakaikua omaan iloon ja onneen. Itselläkin on mies joka on aika harkitseva ja rauhallinen luonteeltaan, eikä ilmaise tunteita kovin vahvasti. Välillä oon hormonihuuruissani tiuskinut hänelle, että hänellä on niin helppoa kun mä oon se jolle kaikki toimenpiteet tehdään, vaikka eihän se tietenkään hänen vika ole.

Ja varmaan se on hänelle vähän hankalaa asettua mun asemaan, kun ei oikein tiedä aina mitä tapahtuu ja mitä mä käyn läpi. Aina negatiivisen tuloksen tullessa hän on lohduttanut ja yrittänyt piristää mua. Ennen ekaa siirtoa mies oli hyvin optimistinen ja sanoi, että meillä tulee tärppäämään heti ensimmäisestä siirrosta, mutta nyt hänkin on alkanut varmaan tajuta, ettei tämä olekaan niin helppoa ja yksinkertaista.

Voimia vielä kaikille jotka käy näitä vaikeita asioita läpi ja on joutuneet kokemaan pettymyksiä <3 vielä tästä noustaan!
 
Kiitos kaikille myötäelämisestä. Helpottaa, kun tänne saa käydä purkamassa ne hyvät ja huonot asiat!

@Liiby lle voimia, en osaa muuta toivottaa. Oliko teillä pakkasessa alkioita vai mikä teidän tilanne on nyt sitten tulevaisuutta ajatellen? Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, ilman komplikaatioita.

Mitkä olot ovat @Sabriiiinalla? Menikö poltot ohi? Mikä pp sulla on nyt menossa?

Mun mitta tuli nyt ihan täyteen tätä hoitorumbaa, juteltiin miehen kanssa kestääkö meidän talous millään ja voidaanko tehdä kahta työtä esimerkiksi maksaaksemme ylimääräistä lainaa pois ja tultiin siihen tulokseen, että siirretään yksityiselle klinikalle alkiot.
Tässähän kävikin niin nopsasti asiat, että kun allekirjoitettiin "luovutussopimukset" naama norsun****** niin siirrettiin alkiot yksityiselle klinikalle ja otettiin lainaa. Ja arvatkaas mitä, ne tekee siirtoja sekä sulatuksia viikoloppuisin sovittuna ja pääsemme yksityisen kautta siirtoon!! Kyllä, rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta hemmetti päästään edes yrittämään. Katsotaan vielä voidaanko me silti ottaa yhteyttä esimerkiksi potilasasiamieheen tässä asiassa, kun ne oli tuolla klinikallakin vähän hämillään, miksi näin monta kertaa on annettu mennä ohi eikä tilanteeseen olla tartuttu.
Ja ne sanoivat, että kuukautisiahan voi siirtää esim muutamalla päivällä eteenpäin lääkkeillä ja jatkaa luonnonkiertoa, että miksi sitäkään ei ole tehty?! Oletteko tällaisesta kuulleet?

Ensiviikolla siis saatetaan päästäkkin jo piinailemaan!! Se tuntuu uskomattoman helpottavalta näiden helvetillisten kuukasien jälkeen. Koen ainakin, että ollaan todella, todella paljon lähempänä yritystä kun koskaan aiemmin. Tottakai mua jännittää, että jotain menee vikaan vielä ja tipahdan taas jonnekkin kaninkoloon, mutta suuri toivonkipinä on takaraivossa!!
 
@Nato toivottavasti nyt lähtee asiat rullaa ja stressi helpottaa <3
Tuossa aikaisemmin kysyinkin sitä että onko ehdotettu lääkkelliseen kiertoon, kohtuullista odottaa kuukausi tai toinen jos ovulaatio osuu kohdalleen koska luonnollisen kieroon aina parempi, mutta kohtuutonta laittaa ootattaa kun lääkkeillä voi vähän venkslata.

Ma pp11 oli hcg sen 588
Eilen pe pp15 ja hcg 3400
Nyt olis vissiin rv 5+0.
Ultran mukaan kaik ok, vaikka eihän siellä käytännössä mitään näkyny muuta kun suurentunut kohtu ja siellä pieni "nestetilkka". Poltot on jatkunu siitä ke aamusta ihan koko ajan mut vuotoa ei oo. Ei oo pissanäytteessä mitään ja otin varalta hiivalääkkeen lääkärin kehoituksesta vaikka oireita ei ole..
 
Äh, tänne oli tullut välissä huonoja uutisia :( pahoitteluni @Liiby
Ja todellakin tiedän fiilikset @Nato mulla toki korona sotki myös, mutta punktio tehtiin marraskuussa viime vuonna ja tosiaan tämä seuraava siirto tänä vuonna lokakuussa. Kolme kiertoa siinä meni välissä kun ovis osui väärälle päivälle. Kuulemma luonnonkiertoon onnistuu paremmin, mutta itselläkin alkoi hieman jo usko loppumaan kun tosiaan maagiset 40v tulee vielä tänä vuonna täyteen.

Kiitos kaikille kommenteista tuohon mies-asiaan. Ehkä hän on nyt hieman päässyt paniikkikohtauksestaan yli, mutta ei olla vielä sen kummemmin asiasta juteltu. Ajattelin antaa hänelle hieman aikaa sulatella asiaa.
Tämä on varmasti vain itselleni selittelyä, mutta tuona paniikki-iltana kun menin nukkumaan (hän oli mennyt hieman aiemmin), niin hän laittoi peiton alla kätensä vatsalleni. Vähän kyllä pelkään, että joka kerta kuulen, että itsepähän halusit, joten hoida lapsesi - mutta toisaalta luotan siihen, että hän olisi todella hyvä isä.
Noooh, pitkä matka on vielä tuollaiseen tilanteeseen.

Polille on ultra varattu 10.11. saa nähdä mitä sieltä löytyy. Välillä on ollut etovaa oloa, mutta vähentynyt. Rinnat on melko kipeet ja turvoksissa. Verikokeen tulosta en edelleenkään tiedä kun en saa ketään puhelimitse kiinni, eikä se Kannassa näy.
 
  • Tykkää
Reactions: Tuutikki84 ja Nato
@Nato meillä on jäljellä yksi alkio, joka oli samanlaatuinen kuin tämä. En usko, että siirrämme sitä enää. Tämä koettelemus oli pahempi, kuin osasin etukäteen odottaa. Melkein vuoden pohdin itse, haluanko lähteä ylipäätään enää kokeilemaan koko hoitoa. Epäröin, mieheni ei olisi halunnut ja sain sitten lopulta painostettua hänetkin tähän. Lopputulos oli sitten tämä. Pelkkää tuskaa ja pahaa mieltä, ja ihan itse aiheutettua vielä, kun tähän lähti, mikä tekee kaikesta vielä pahempaa. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta rahaakin on mennyt ihan hirveästi kaikkineen, kun tehtiin kaikkia kokeita ensin (koska edellisestä hoidosta niin pitkä aika ja infektionäytteetkin oli vanhentuneet). Sinne meni nekin rahat, jotka oisi voinut käyttää jotenkin paremmin.

Kohdun tyhjennys sujui melko kivuttomasti, sikiöpussi tuli kokonaisena ulos, ja runsaasti muuta materiaalia. Mitään asukastahan siinä pussissa koskaan ei ollutkaan. Tai oli, mutta sen elämä päättyi jo silloin heti alkuunsa rv 3 tai 4. Monta viikkoa siinä sitten kasvattelin tyhjää sikiöpussia ja toivoin kesävauvaa. Kaikki oli turhaa. Miksi edes kiinnittyi, kun ei ollut mitään, mikä voisi kasvaa. Varmaan siksi, että lääkkeillä kiinnittymistä tuetaan niin paljon, että alkio kirjaimellisesti liimataan sinne kohdun seinään. Tämä siitä sitten sai.

Vuoto oli aikamoinen. Nyt on jo rauhoittunut tilanne. Toivottavasti kaikki materiaali poistuu itsestään, ettei tarvitse jatkohoitaa.

Ihan hirveän paha mieli. Ei voi muuta todeta. Eikä tämä kamala vuodenaika auta yhtään. Varmaan masennusta luvassa koko talveksi. Ehkä ensi kesäksi sitten herää eloon. Ja tosiaan en usko että toista alkiota koskaan lähdetään siirtämään, sillä se on samanlaatuinen kuin tämä. Jostainhan ne miinukset näille alkioillle luokittelussa oli tullut ja varmaan niissä oli silloin jo alkanut joku loppua kohti johtava prosessi, joka sillä luokitteluhetkellä on ollut nähtävissä.

Pahoittelen synkkää tekstiä.
 
TupsuliT
@Nato meillä on jäljellä yksi alkio, joka oli samanlaatuinen kuin tämä. En usko, että siirrämme sitä enää. Tämä koettelemus oli pahempi, kuin osasin etukäteen odottaa. Melkein vuoden pohdin itse, haluanko lähteä ylipäätään enää kokeilemaan koko hoitoa. Epäröin, mieheni ei olisi halunnut ja sain sitten lopulta painostettua hänetkin tähän. Lopputulos oli sitten tämä. Pelkkää tuskaa ja pahaa mieltä, ja ihan itse aiheutettua vielä, kun tähän lähti, mikä tekee kaikesta vielä pahempaa. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta rahaakin on mennyt ihan hirveästi kaikkineen, kun tehtiin kaikkia kokeita ensin (koska edellisestä hoidosta niin pitkä aika ja infektionäytteetkin oli vanhentuneet). Sinne meni nekin rahat, jotka oisi voinut käyttää jotenkin paremmin.

Kohdun tyhjennys sujui melko kivuttomasti, sikiöpussi tuli kokonaisena ulos, ja runsaasti muuta materiaalia. Mitään asukastahan siinä pussissa koskaan ei ollutkaan. Tai oli, mutta sen elämä päättyi jo silloin heti alkuunsa rv 3 tai 4. Monta viikkoa siinä sitten kasvattelin tyhjää sikiöpussia ja toivoin kesävauvaa. Kaikki oli turhaa. Miksi edes kiinnittyi, kun ei ollut mitään, mikä voisi kasvaa. Varmaan siksi, että lääkkeillä kiinnittymistä tuetaan niin paljon, että alkio kirjaimellisesti liimataan sinne kohdun seinään. Tämä siitä sitten sai.

Vuoto oli aikamoinen. Nyt on jo rauhoittunut tilanne. Toivottavasti kaikki materiaali poistuu itsestään, ettei tarvitse jatkohoitaa.

Ihan hirveän paha mieli. Ei voi muuta todeta. Eikä tämä kamala vuodenaika auta yhtään. Varmaan masennusta luvassa koko talveksi. Ehkä ensi kesäksi sitten herää eloon. Ja tosiaan en usko että toista alkiota koskaan lähdetään siirtämään, sillä se on samanlaatuinen kuin tämä. Jostainhan ne miinukset näille alkioillle luokittelussa oli tullut ja varmaan niissä oli silloin jo alkanut joku loppua kohti johtava prosessi, joka sillä luokitteluhetkellä on ollut nähtävissä.

Pahoittelen synkkää tekstiä.
Lämmin halaus suuressa surussa! Synkkyys ja katkeruus on tässä vaiheessa täysin normaalia. Mutta älkää tehkö päätöksiä tässä mielentilassa, niin kauan kuin on alkioita, on toivoa. Monet ovat saaneet vauvan syliin asti huonostakin alkiosta. Silmillä biologi näkee vain jotkut tietyt luokiteltavat asiat, mutta ei esim geenejä. Tässä keskenmenneessä oli varmasti (suuret pahoittelut) perustavanlaatuista vikaa, eikä elämä ollut mahdollinen. Mutta se mikä on pakkasessa, vaikka onkin miinus (voi tulla esim hitaudesta, nopeudesta, solujätteestä ym) voi olla silti ihan elinkelpoinen pieni ihmisenalku. Kannattaa ehdottomasti tyhjentää pakkanen. Ei jää sitten kaduttamaan:”Entä jos...?. Näihin hoitoihin liittyy valtavaa tuskaa ja pettymystä, mutta myös suurinta onnea. Me ei voida tietää millainen polku meille on tulossa, mutta suurin osa saa lopulta tuntea ne onnen tunteet, se voi tuntua nyt kaukaiselta. Tunteista selviää, vaikka ne tuntuvat musertavilta tässä vaiheessa. Näihin hoitoihin lähtevät vain rohkeat ihmiset, jotka uskaltavat ottaa riskin, että kohtaavat suuria pettymyksiä ja surua. Mutta hoitoihin lähtemällä voi myös saada sen vauvan todennäköisimmin, riskin otto usein palkitaan. Itse ajattelen, että se raha mitä käyttäen hoitoihin, sillä ei voi mitään arvokkaampaa saada. Mikään auto, matka, vaate, käsilaukku, illallinen tai muu ei merkitse mitään sen rinnalla, että saan yrittää niillä rahoilla saada lasta. Joka penni on sen arvoinen. Jos lopputulos on huti, se ei voi kiikkustuolissa koskaan harmittaa yhtä paljon, kuin jos Ei ole ollut rohkeutta yrittää, se voi harmittaa loppuviimein. Olette rohkeita, kun lähditte yritykseen. Nyt toivon teille lohtua ja pientä toivon siementä, joka itää ja autta pääsemään hetki hetkeltä eteenpäin. En usko että kadutte koskaan yritystä, kun nämä raskaimmat hetket väistyy <3
 
@Liiby voikun olisit tässä, halaisin sinua.

Muista tosiaan, että tämä vuodenaika ja koronarajoitukset ja kaikki mahdollinen tekee suomalaisen elämästä tällä hetkellä aika mustaa ja mielikin on sen mukainen. Toivottavasti löytäisit iloa pian jostakin ja vähän aurinkoa elämäänne. En voi sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta yhtä musertavassa mustassa toffeessa näiden hoitojen kanssa itse tuskaillessa voin arvata osan. Lisäksi sitä aina miettii, että sanonta "ihmiselle annetaan elämässä vain se, minkä se jaksaa kantaa" - joutas painua syvälle sinne, sillä elämä tuntuu välillä niin hel**tin vaikealta. Sitten tuolla jotkut porskuttelee rikkaudessa, rakkaudessa ja vauvoja tulee kun näkee kalsarit ja elämä hymyilee. Kumma homma, että ilmeisesti kukaan ei tee youtube-videoita tai jotain reaalia tällaisesta aiheesta. Kaikki ovat vaan elämäntapa hypettämistä, joogaa ja fitnestä. Siltä ainakin tuntuu.
Mutta muista, että tällä "mustalla puolella" on meitä tukijoita ja toisia kamppailijoita.
Itse olen näitä tarinoita lukiessa saanut paljonkin voimaa siinä älyttömässä vihassa ja surussa.
Ja jos ei muuta, niin olette ainakin kääntäneet joka ikisen kiven ja kannon tässä asiassa. Itse ajattelen sen niin, että jos en tätä tekisi, kääntäisi joka korttia minkä kiinni saan niin kuinka paljon miettisin asiaa joskus 80-vuotiaana, että "ois pitänyt yrittää kovemmin". Se olisi asia, jota en todellakaan halua katua elämässäni.

JOS joskus yritätte vielä, onko mahdollista viljellä alkioita pidempään esim blastoksi, että tietäisi mitkä ovat niitä vahvoja jotka jatkavat kasvuaan? Meillä yksityisellä perusteltiin blastoksi viljely juurikin sillä, että sitten näkee ketkä todella jatkavat kasvuaan ja ne heikoimmat jäävät.

Voimia. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin - usko pois.
 
Eilen haettu taas uusi kyytiläinen matkaa ja piinailu alkaa. Oli paljon kivuliaampi siirto kun ekalla kerralla, mutta alkio saatiin kuitenkin paikoilleen. Alkio olikin sitten nopee kaveri kun eilen aamulla ottivat morulavaiheen alkion sulamaan niin oli ehtiny aamupäivän aikaan muuttua jo blastoksi

Tässä oon kyllä lueskellut kaikkien viestit mutta en ole ehtinyt kommentoimaan mitään. Eli yhteisesti onnittelut plussanneille ja isot voima halit näin etänä niille joilla on tullut huonompia uutisia ❤
 
Eilen haettu taas uusi kyytiläinen matkaa ja piinailu alkaa. Oli paljon kivuliaampi siirto kun ekalla kerralla, mutta alkio saatiin kuitenkin paikoilleen. Alkio olikin sitten nopee kaveri kun eilen aamulla ottivat morulavaiheen alkion sulamaan niin oli ehtiny aamupäivän aikaan muuttua jo blastoksi

Tässä oon kyllä lueskellut kaikkien viestit mutta en ole ehtinyt kommentoimaan mitään. Eli yhteisesti onnittelut plussanneille ja isot voima halit näin etänä niille joilla on tullut huonompia uutisia
Tsemppiä piinailuun <3 mullaki teki viime kerta kipeetä,enkä tiiä yhtään että miks, eivätkä osanneet sielläkään sanoa..
 
@Nytkö muistahan kirjailla tuntemuksia ja oloja taas ylös, ihana jännätä mukana! Tehtiinkö ihan luonnonkiertoon, onko sulla mitään tukilääkitystä siirron jälkeen (oliko ne lugestronit vai mitkä ne nyt oli?)

Onks teillä IVF:läisillä ylipäätään kokemusta hitaista PAS-alkioista sulatuksessa? Ja mikä lopputulos oli, siirrettiinkö vai menikö metsään?
 
Luonnon kiertoon tehtiin ja terolut on tukilääkkeenä. Mä kirjailen, vielä ei oikein muuta oo kun tissit kipeenä ja varmasti nuista tukilääkkeistä johtuu. Ja vasemmalle munasarjaan jomottelee, lääkäri teki ensin alakautta ultran niin sano että oon sieltä puolelta ovuloinu ja joku kysta siellä näky, muuten harmiton mut saattaa kipuilla.

Mulla lääkäri oli kirjannut siirrosta näin: "Mandriini avusteisesti, sillä alku kohdunkaulakanava mutkaa tekee. Tämän jälkeen helppo alkion siirto ja näkyvyyskin muuttuu hyväksi, ja alkiopiste jää kauniille paikalle."
Eli siis sen katetrin laitto oli haastavaa ja se joutu alkuun sitä spekulaa/ankannokkaa kääntelemään ja vääntelemään tuolla sisuksissa.
 

Yhteistyössä