Anteeksi nyt tulee vuodatusta, mikä jonkun korvaan varmasti kuulostaa kiittämättömältä valitukselta - joten skippaa suosiolla jos ärsyttää kun raskaaksi tullut valittaa aiheesta. Ymmärrän enemmän kuin hyvin.
En vielä tiedä verikokeen tulosta, mut joo raskaana ollaan. Mulla vaan iloa asiasta lannistaa mies, ja hänen suhtautuminen koko asiaan. Ehkä voin syyttää asiasta vain itseäni. Hän on tosi ihana ja luonteva muiden lasten kanssa, ja sen vuoksi olen varma, että hänestä tulisi hyvä isä - jopa parempi vanhempi kuin minusta äiti.
Mutta. Hän siis ei ehkä alun perin olisi lasta halunnut, ja taipui asiassa minun takia. Hän ilmeisesti kokee, että olen pakottanut hänet noihin hoitohin mukaan. Sinänsä vaikea olisi oikeasti ketään pakottaa, jos hän ei purkkiin tavaraansa tee, niin
Ehkä itsellekin tämä plussa tuli hieman yllätyksenä, kun tästä on muodostunut eräänlainen prosessi, jota vain mekaanisesti suorittaa. Mies siis ilmeisesti toivoi negatiivista, ja tämä latistaa omaa asennetta tähän nyt todella paljon. Mietin, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea. En tiedä haluanko lasta niin kovasti, että olisin valmis hänet kasvattamaan yksin.
Toivoisin, että tämä olisi vain alkushokkia, joka hiljalleen menee ohi, mutta... Ja toisaalta taas en usko, että ikinä antaisin itselleni anteeksi jos nyt tarkoituksella keskeyttäisin raskauden - se varsin olisi parisuhteen loppu.
Noh, luotan toisaalta eräänlaiseen johdatukseen, uskon, että asiat menevät kuten ne on tarkoitettu. Toki tässä tapauksessa tarkoitusta on kyllä lääketieteellisesti avustettu.
Äh, meinasin poistaa koko tekstin, mutta olkoot. Ei kaikilla ole niin täydellistä, mitä somekanavat on pullollaan. Katsotaan mitä lähiviikot tuovat tullessaan.
Toivottavasti teillä muilla on puolisot, jotka tukevat teitä tässä matkassa.
//vuodatus päättyy
