Itsemurha voiko joku kertoa mite???

[vierailija]

Haluan tänään tehdä itsemurhan? Mikä on nopein ja kivuton tie? Enää ei jäänyt mitään elämässä!

 

[vierailija]

Paras tapa tehdä itsemurha on syödä ja juoda kaikkea hyvää.

 

[vierailija]

Paras tapa tehdä itsemurha on syödä ja juoda kaikkea hyvää.

Voi sitä alkaa juopottelemaankin.
Hidas vuosikymmeniä kestävä prosessi, jonka aikana voi kännin tasosta riippuen kokea monia hauskojakin hetkiä.
Vakavasti puhuen, mikään mitä elämässä tapahtuu, ei ole kaiken loppu.
Olen entinen kirjallisuusfani, lukenut koko elämäni kirjoja mitä moninaisimmista ihmiskohtaloista.
Ihmisistä jotka ovat selvinneet natsien keskitysleireistä, koko perheensä menettämien lertomuksia elämästään auto-onnettomuuden seurauksena, parantumattomia sairauksia kokeneiden ihmisten kertomuksia siitä, kuinka siinäkin tilanteessa voi löytää jotain positiivista joka kantaa läpi viimmeisten aikojen.
Ajattele, että ne kaikki negatiiviset ajatukset joita nyt koet pääsi sisällä, ovat pääsi tuottamia ja aivan yhtä hyvin aivosi voisivat tuottaa toisenlaisenkin ajatusmaailman, aivan riippuen siitä mitä puolta niissä ruokit.

Omakohtainen kokemuseksi sairastuttuani agressiiviseen syöpään, joka suurella todennäköisyydellä johtaa kuolemaan viiden vuoden sisään (tilastojen perusteella suurin osa kuole siinä ajassa) oli kääntyä uskonnon puoleen.
EI toimi kaikille tietenkään, mutta omalla kohdallani menetin sen seurauksena kuolemanpelkoni ja aloin jollain itsellenikin käsittämättömällä tavalla ajattelemaan, että kuolema on vain siirtyminen toisenlaiseen olotilaan ja odotin koska pääsen näkemään onko Kristinukon taivasta olemassa, minulle.
Ihmeellistä kyllä, syöpäni saatiin paranemaan useiden leikkausten, sädehoidon ja kaksi vuotta kestäneen interferonihoidon avulla (elämäni raskaimmat vuodet) ja olen edelleen hengissä yli kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen.
Tuskin tästä mitään hyötyä oli, mutta tulipahan kirjoiteltua aikani kuluksi, ettei mikään mitä elämässä eteen tule, ole itsemurhan arvoinen asia.

 

[vierailija]

Voi sitä alkaa juopottelemaankin.
Hidas vuosikymmeniä kestävä prosessi, jonka aikana voi kännin tasosta riippuen kokea monia hauskojakin hetkiä.
Vakavasti puhuen, mikään mitä elämässä tapahtuu, ei ole kaiken loppu.
Olen entinen kirjallisuusfani, lukenut koko elämäni kirjoja mitä moninaisimmista ihmiskohtaloista.
Ihmisistä jotka ovat selvinneet natsien keskitysleireistä, koko perheensä menettämien lertomuksia elämästään auto-onnettomuuden seurauksena, parantumattomia sairauksia kokeneiden ihmisten kertomuksia siitä, kuinka siinäkin tilanteessa voi löytää jotain positiivista joka kantaa läpi viimmeisten aikojen.
Ajattele, että ne kaikki negatiiviset ajatukset joita nyt koet pääsi sisällä, ovat pääsi tuottamia ja aivan yhtä hyvin aivosi voisivat tuottaa toisenlaisenkin ajatusmaailman, aivan riippuen siitä mitä puolta niissä ruokit.

Omakohtainen kokemuseksi sairastuttuani agressiiviseen syöpään, joka suurella todennäköisyydellä johtaa kuolemaan viiden vuoden sisään (tilastojen perusteella suurin osa kuole siinä ajassa) oli kääntyä uskonnon puoleen.
EI toimi kaikille tietenkään, mutta omalla kohdallani menetin sen seurauksena kuolemanpelkoni ja aloin jollain itsellenikin käsittämättömällä tavalla ajattelemaan, että kuolema on vain siirtyminen toisenlaiseen olotilaan ja odotin koska pääsen näkemään onko Kristinukon taivasta olemassa, minulle.
Ihmeellistä kyllä, syöpäni saatiin paranemaan useiden leikkausten, sädehoidon ja kaksi vuotta kestäneen interferonihoidon avulla (elämäni raskaimmat vuodet) ja olen edelleen hengissä yli kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen.
Tuskin tästä mitään hyötyä oli, mutta tulipahan kirjoiteltua aikani kuluksi, ettei mikään mitä elämässä eteen tule, ole itsemurhan arvoinen asia.

Kiitos.
Ei ap.

 

[vierailija]

Junan alle on se varmin tapa.

 

[KalaMies]

Junan alle on se varmin tapa.

Se on mukavaa hommaa kuskille ja pelastushenkilöstölle.

 

[vierailija]

Se on mukavaa hommaa kuskille ja pelastushenkilöstölle.

Mitä sitten, se on heidän ongelma!

 

[vierailija]

Se on mukavaa hommaa kuskille ja pelastushenkilöstölle.

Karumpaa on käydä joku laskemassa hirrestä kuin se, että käy siivoo junan alle jääneen jäänteet. Se on vähän kuin tekisi liharuokaa, ei sen kummempaa. Palasia siivotaan mistä löydetään, ne ei muistuta ihmistä, lähinnä jotain lihapataa. On ihan toista se ehjä ihminen pakata ruumisäkkiin!

T alalla 28v

 

[vierailija]

Se on mukavaa hommaa kuskille ja pelastushenkilöstölle.

Kyllä se on niin, että itselleen saa tehdä, mutta muita ei siihen pidä sotkea.

 

[vierailija]

Kyllä se on niin, että itselleen saa tehdä, mutta muita ei siihen pidä sotkea.

Aina siinä sotkee. Jonkun.

 

[vierailija]

Se on mukavaa hommaa kuskille ja pelastushenkilöstölle.

Sano muuta. Muistan lapsuudesta tällaisen tapauksen, isommat kaverit pelottelivat ja kertoivat, että paikalta löytyy hiuksia ym. Menin mukaan, mutta ei siellä mitään ollut, mutta kai se tapahtui. Kotona ei mitään puhuttu, mutta mieleeni on jäänyt.

Tämä Turussa.

 

[Kissmett]

Voi sitä alkaa juopottelemaankin.
Hidas vuosikymmeniä kestävä prosessi, jonka aikana voi kännin tasosta riippuen kokea monia hauskojakin hetkiä.
Vakavasti puhuen, mikään mitä elämässä tapahtuu, ei ole kaiken loppu.
Olen entinen kirjallisuusfani, lukenut koko elämäni kirjoja mitä moninaisimmista ihmiskohtaloista.
Ihmisistä jotka ovat selvinneet natsien keskitysleireistä, koko perheensä menettämien lertomuksia elämästään auto-onnettomuuden seurauksena, parantumattomia sairauksia kokeneiden ihmisten kertomuksia siitä, kuinka siinäkin tilanteessa voi löytää jotain positiivista joka kantaa läpi viimmeisten aikojen.
Ajattele, että ne kaikki negatiiviset ajatukset joita nyt koet pääsi sisällä, ovat pääsi tuottamia ja aivan yhtä hyvin aivosi voisivat tuottaa toisenlaisenkin ajatusmaailman, aivan riippuen siitä mitä puolta niissä ruokit.

Omakohtainen kokemuseksi sairastuttuani agressiiviseen syöpään, joka suurella todennäköisyydellä johtaa kuolemaan viiden vuoden sisään (tilastojen perusteella suurin osa kuole siinä ajassa) oli kääntyä uskonnon puoleen.
EI toimi kaikille tietenkään, mutta omalla kohdallani menetin sen seurauksena kuolemanpelkoni ja aloin jollain itsellenikin käsittämättömällä tavalla ajattelemaan, että kuolema on vain siirtyminen toisenlaiseen olotilaan ja odotin koska pääsen näkemään onko Kristinukon taivasta olemassa, minulle.
Ihmeellistä kyllä, syöpäni saatiin paranemaan useiden leikkausten, sädehoidon ja kaksi vuotta kestäneen interferonihoidon avulla (elämäni raskaimmat vuodet) ja olen edelleen hengissä yli kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen.
Tuskin tästä mitään hyötyä oli, mutta tulipahan kirjoiteltua aikani kuluksi, ettei mikään mitä elämässä eteen tule, ole itsemurhan arvoinen asia.

Kenen riveistä löysit itsesi? Helluntailaisuus ehkä?

 

[vierailija]

Mitä ap tarkoittaa enää ei jäänyt mitään elämässä? Rahaa, kokemuksia, perhettä, omaisia, työpaikkaa, parisuhdetta vai mitä?

 

[vierailija]

Mitä sitten, se on heidän ongelma!

Vastuutonta ulkoistaa oma kuolema muille. Jos tekee itsemurhan niin sitten oman käden kautta.

 

[vierailija]

Kenen riveistä löysit itsesi? Helluntailaisuus ehkä?

Kiertelin uskoontuloni jälkeen kaikenlaisia uskonnollisia yhteisöjä.
Kävin Hellareissa, vapaissa suunnissa, Treen Henotesissa, Metodistien kokouksissa ja kävin katsastamassa mitä omalaatuisimpia paikkoja uskontogenressä.
Yritin etsiä omaa seurakuntaa, yhteisöä jossa tuntisin oloni kotoisaksi, mutta yritykseksi se jäi.
Törmäsin karismaattisissa seurakunnissa rahankeräämiseen, metodistien keskuudessa armeijan, sodan ja tappamisen hyväksymiseen, kuten useimmissa valtiota lähellä olevissa muissakin lahkoissa, joten koska ne sotivat niin voimakkaasti omaa uskonkäsitystäni kohtaan, en omaksunut heidän oppirakennelmiaan.
Tutustuin etsintäni seurauksena uskovaiseen naiseen, etsijään kuten itsekin olin, kuljimme yhdessä kokouksesta toiseen, kunnes totesimme, ettemme saa mistään seurakunnasta sitä mitä tarvitsimme, menimme naimisiin ja aloimme elää yhdessä pyrkien elämään Jeesuksen opetusten mukaista pienimuotoista elämää, kunnes kuolema meidät toisistamme erottaa.
Sillä tiellä olemme edelleen, ehkä hieman uskoamme menettäneinä, sillä tällä hetkellä kaikki on hyvin, mutta samalla tietäen, että elämän näyttäessä sen nurjemman puolensa, meillä on jotain jonka avulla tulemme kestämään kaiken mitä tulevaisuus tuo tullessan
Meillä on usko, toivo ja rakkaus.