Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Itsekkäät isovanhemmat!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="onneton äiti -72, post: 18404589"]</p><p>Kaipaisin vinkkejä, ja vertaistukea, miten suhtautua seuraavaan tilanteeseen:</p><p></p><p>omat vanhemoani ovat terveitä ja jaksavia, alle 60v oloneuvoksia. Isä eläkkeellä ja äiti jättäytyi pois töistä vapaaehtoisesti koska "haluaa olla isän kanssa kahdestaan". Ei siis sairautta, työttömyyttä, alkoholismia tai köyhyyttä taustalla, vaan varakkaita ja terveitä ovat. </p><p></p><p>Minut on aikanaan 2-viikkoisesta hoidatettu sukulaisilla ja mummoilla, ja kokopäivähoitoon laitettiin 2kk iässä. Varhaista vuorovaikutussuhdetta ei äitiini oikein ole em. asioista johtuen tullut, vaan äiti on aina ollut minulle ilkeä, haukkunut, sättinyt ja vähätellyt ja mitätöinyt saavutuksiani. Vaikeudet ja vastoinkäymiset on kyllä sitten ilkkuen ja suurella innolla käsitelty useaankin otteeseen. Lapsistaan ei ole siis koskaan löytänyt mitään hyvää sanottavaa, ja kohta nelikymppisen ikään tullessani en ole vieläkään kuullut koskaan vanhempieni sanovan että olisin rakas tai tärkeä (enkä enää odotakaan tällaista).</p><p></p><p>Ennusmerkit olivat siis näkyvissä, mutta koska itse minut lapsena hoidatetiin mummolassa niin oletin jotenkin (naiivisti) että saisin itsekin apua lapsenhoidossa vastavuoroisesti vanhemmillani. Olinpa väärässä. Vanhempiani ei kiinnosta mikään lapsenlapsiin liittyvä. Lapsenlapset eivät saa korttia, lahjoja, soittoja tai mitään huomiota koskaan. Nuorimmaista ovat nähneet vain kerran 15 min ajan, eivät jaksaneet ajaa edes ristiäisiin. Kumpaakaan lasta eivät ole hoitaneet koskaan sekuntiakaan eivätkä edes koskeneet (pitäneet sylissä tms). Kun käymme mummolassa niin siellä murehditaan ääneen että onpa huonokäytöksisisä lapsia, nyt tuli sormenjälki tapettiin/naarmu parkettiin/matto meni kurttuun. </p><p></p><p>Sukulaisille esitetään kyllä sitten isovanhempaa, koko ajan puhuvat muille miten läheiset ja lämpimät välit on ja miten he koko ajan ovat yhteyksissä lapsenlapsiin. Totuus on se että soittavat ehkä 2 kertaa vuodessa ja silloinkin vain siksi, että voivat kertoa omista asioistaan tyyliin kävimme etelässä/ostimme uuden auton/meillä on nyt nupukkinahkasohvat. Eivät koskaan kysy miten minä jaksan, mitä lapsenlapsille kuuluu, tai tarvitsemmeko apua.</p><p></p><p>Vanhemmilla on toki oikeus valita itselleen elämänsisällöksi matkustelut ja harrastukset, mutta jotenkin odotin että sukupolvien "yya-sopimus" olisi pätenyt ja olisin saanut edes joskus jotain apua - edes henkistä tukea siitä että jaksan ja pärjään. Mutta sieltä on tullut vain puukkoa selkään, eli haukkumista ja sättimistä. mm. koliikki oli heidän mukaansa vain minun syytäni koska hoidan lasta väärin, kehityshäiriö lapsellani johtuu siitä että olen laiska ja huono äiti jne. Kaikki elämässäni on huonoa, huono koulutus, huono koti, huono mies (olen akateeminen, minulla on oma talo ja hyvä työpaikka johtotehtävissä). Mikään ei siis koskaan kelpaa!</p><p></p><p>Olen jotenkin niin sanoinkuvaamattoman pettynyt ja sydämeni on särkynyt tähän kuvioon. Järjen tasolla ymmärrän että näin tämä jatkuu tulevaisuudessakin eikä sairaita ja tunnekylmiä ihmisiä voi muuttaa. Mutta se suru ja tuska siitä, että lapsillani ei ikinä tule olemaan isovanhempia on niin suuri että en oikein kykene muuta edes ajattelemaan.</p><p></p><p>Viahtoehtoni ovat kai että katkaisen välit tai jäädytän yhteydenpidon tai sitten vaihtoehtoisesti kärsin ja jatkan ennallaan yrittäen miellyttää ja saada jotenkin edes yhteydet säilymään. Kellään muulla mitään hyviä neuvoja?</p><p></p><p>Keskustelemaan ei kannata kehottaa - kokeiltu on monta kertaa aina samalla tuloksella: tulee raivoisa syyttely siitä miten paha ja kiittämätön lapsi olen kun en ymmärrä kunnioittaa vanhempiani ja olla heille kiitollinen. </p><p></p><p>Huoh, rankkaa on!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="onneton äiti -72, post: 18404589"] Kaipaisin vinkkejä, ja vertaistukea, miten suhtautua seuraavaan tilanteeseen: omat vanhemoani ovat terveitä ja jaksavia, alle 60v oloneuvoksia. Isä eläkkeellä ja äiti jättäytyi pois töistä vapaaehtoisesti koska "haluaa olla isän kanssa kahdestaan". Ei siis sairautta, työttömyyttä, alkoholismia tai köyhyyttä taustalla, vaan varakkaita ja terveitä ovat. Minut on aikanaan 2-viikkoisesta hoidatettu sukulaisilla ja mummoilla, ja kokopäivähoitoon laitettiin 2kk iässä. Varhaista vuorovaikutussuhdetta ei äitiini oikein ole em. asioista johtuen tullut, vaan äiti on aina ollut minulle ilkeä, haukkunut, sättinyt ja vähätellyt ja mitätöinyt saavutuksiani. Vaikeudet ja vastoinkäymiset on kyllä sitten ilkkuen ja suurella innolla käsitelty useaankin otteeseen. Lapsistaan ei ole siis koskaan löytänyt mitään hyvää sanottavaa, ja kohta nelikymppisen ikään tullessani en ole vieläkään kuullut koskaan vanhempieni sanovan että olisin rakas tai tärkeä (enkä enää odotakaan tällaista). Ennusmerkit olivat siis näkyvissä, mutta koska itse minut lapsena hoidatetiin mummolassa niin oletin jotenkin (naiivisti) että saisin itsekin apua lapsenhoidossa vastavuoroisesti vanhemmillani. Olinpa väärässä. Vanhempiani ei kiinnosta mikään lapsenlapsiin liittyvä. Lapsenlapset eivät saa korttia, lahjoja, soittoja tai mitään huomiota koskaan. Nuorimmaista ovat nähneet vain kerran 15 min ajan, eivät jaksaneet ajaa edes ristiäisiin. Kumpaakaan lasta eivät ole hoitaneet koskaan sekuntiakaan eivätkä edes koskeneet (pitäneet sylissä tms). Kun käymme mummolassa niin siellä murehditaan ääneen että onpa huonokäytöksisisä lapsia, nyt tuli sormenjälki tapettiin/naarmu parkettiin/matto meni kurttuun. Sukulaisille esitetään kyllä sitten isovanhempaa, koko ajan puhuvat muille miten läheiset ja lämpimät välit on ja miten he koko ajan ovat yhteyksissä lapsenlapsiin. Totuus on se että soittavat ehkä 2 kertaa vuodessa ja silloinkin vain siksi, että voivat kertoa omista asioistaan tyyliin kävimme etelässä/ostimme uuden auton/meillä on nyt nupukkinahkasohvat. Eivät koskaan kysy miten minä jaksan, mitä lapsenlapsille kuuluu, tai tarvitsemmeko apua. Vanhemmilla on toki oikeus valita itselleen elämänsisällöksi matkustelut ja harrastukset, mutta jotenkin odotin että sukupolvien "yya-sopimus" olisi pätenyt ja olisin saanut edes joskus jotain apua - edes henkistä tukea siitä että jaksan ja pärjään. Mutta sieltä on tullut vain puukkoa selkään, eli haukkumista ja sättimistä. mm. koliikki oli heidän mukaansa vain minun syytäni koska hoidan lasta väärin, kehityshäiriö lapsellani johtuu siitä että olen laiska ja huono äiti jne. Kaikki elämässäni on huonoa, huono koulutus, huono koti, huono mies (olen akateeminen, minulla on oma talo ja hyvä työpaikka johtotehtävissä). Mikään ei siis koskaan kelpaa! Olen jotenkin niin sanoinkuvaamattoman pettynyt ja sydämeni on särkynyt tähän kuvioon. Järjen tasolla ymmärrän että näin tämä jatkuu tulevaisuudessakin eikä sairaita ja tunnekylmiä ihmisiä voi muuttaa. Mutta se suru ja tuska siitä, että lapsillani ei ikinä tule olemaan isovanhempia on niin suuri että en oikein kykene muuta edes ajattelemaan. Viahtoehtoni ovat kai että katkaisen välit tai jäädytän yhteydenpidon tai sitten vaihtoehtoisesti kärsin ja jatkan ennallaan yrittäen miellyttää ja saada jotenkin edes yhteydet säilymään. Kellään muulla mitään hyviä neuvoja? Keskustelemaan ei kannata kehottaa - kokeiltu on monta kertaa aina samalla tuloksella: tulee raivoisa syyttely siitä miten paha ja kiittämätön lapsi olen kun en ymmärrä kunnioittaa vanhempiani ja olla heille kiitollinen. Huoh, rankkaa on! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
10 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
voi mitä höpötystä
23 min sitten
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Vihreät sotkivat tänään eduskuntatalon punaisella maalilla
26 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
on kyllä opetettu toimimaan näin,en kuitenkaan ole tehnyt tätä
59 min sitten
viisikymppinen isoäiti
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kulmien laminointi kotona, oletko tehnyt?
Tänään 09:07
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Naisten tamponit saastuttivat lohijokena tunnetun Tornionjoen
Tänään 09:02
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
terolut ja letrozol - selittämätön lapsettomuus
Tänään 07:46
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
8.
Nordean sekoilu - vaihdoitko pankkia?
Tänään 06:32
Johnny Appleseed
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 670
Aihe vapaa
3.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 588
Aihe vapaa
4.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Eilen 07:39
Luettu: 569
Aihe vapaa
5.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 523
Aihe vapaa
6.
Vihaan mun miestä
Started by vierailija
Maanantai klo 01:35
Luettu: 494
Aihe vapaa
7.
Käräjäoikeus tuomitsi Suadad Adnan Jameel Al-J kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Al-Juaifari määrättiin myös maksamaan naiselle korvauksia
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:06
Luettu: 493
Aihe vapaa
8.
Farkut voi ostaa 30 eurolla ja viikonloppuna Kilttilässä käytettiin kolmeen housupariin 150 euron edestä kanagasta
Started by vierailija
Maanantai klo 09:01
Luettu: 482
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Joe Biden on innostunut teloittamaan ihmisiä
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Vihreät sotkivat tänään eduskuntatalon punaisella maalilla
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Haaveena vauva 2025
Latest: Puolijalopeura
4 min sitten
Lapsen saaminen
5.
Käärijä ja Joker Out Uutis-ja Tietotoimisto
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
6.
Sitra pohtii maksukorttiin kytkettävää koronatodistusta – "Teknisesti täysin mahdollista"
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
7.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
8.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Itsekkäät isovanhemmat!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu