siirappi
alkaa tosiaan jo tulla mitta täyteen tuota itsekkyyttä, mies kyllä tekee asioita muidenkin "hyväksi", esim. ruokaa joskus. mutta vain jos itsellä on kova nälkä ja minä en juuri silloin ehdi ruokaa tehdä. Silloinkin lähtökohdat ovat siis täysin itsekkäät, lasten ollessa nälkäisiä ei tule mieleenkään antaa ruokaa. imuroi joskus, siitäkin sitten muistutellaan usein, kun en kuulemma arvosta sitä lainkaan. Ihan kuin pitäisi kumarrella viis päivää kun toinen on suvainnut jotain tehdä. lapset sairastaneet vuorotellen jo kohta kolme viikkoa, yhtäkään yötä en ole kunnolla nukkunut silmissä jo sumenee. Mies valvoo yöllä huvikseen, koska silloin emme ole häntä häiritsemässä, mutta eipä yleensä edes reagoi lasten yöllisiin huutoihin. aamulla(joka on miehen tapauksessa yleensä 12-14)muistaa kyllä valitella kuinka huonosti on nukkunut. viime yö meni kuopuksen huutaessa, mies nukkui. tänään poikkeuksellisesti lähti jo asioille ja valitteli taas huonosti nukuttua yötä. Vastasin että tosiaan ei tullut paljon nukuttua kun lapsi huusi. mies kommentoi vaan että ei se ny niin kauheesti huutanut... ei taida edes tietää kun nukkui ("huonosti") kuin tukki. Kun olin viikko sitten oksennustaudissa ja yritin aamupäivän sängynpohjalta lapsia vahtia oksentelujen välissä, miehen ainoa kommentti herätessään päivällä oli ettei lasten olis saanut antaa itse ottaa muroja kun niitä on sit joka puolella lattialla. mikä tahansa talossa miestä riepookin se on aina muiden vika, sietämätöntä. Jos hän hukkaa kynän haukutaan minua kun en osaa laittaa sitä paikalleen, vaikken edes olisi nähnyt koko hemmetin kynää. koko ajan pitää ennakoida mikä taas hermostuttaa, ei mies ole koskaan väkivaltainen, mutta tuo jatkuva hermoilu ja haukkuminen stressaa. Ja se että jos yhdellä lapsella päässä haava ja toinen suihkuttaa vettä ympäri kämppää ja kolmas meinaa tipahtaa pöydältä ja minä pyydän apua niin vastaus on EN. jos yritän puhua miltä minusta tuntuu tämä tilanne mies ei kuuntele joko ollenkaan vaan jatkaa omia puuhiaan täysin välinpitämättömänä tai sit kuuntelee kaksi sanaa ja kertoo mitä olen sanomassa ja mitä ajattelen. kun yritän siihen väliin tolkuttaa etten minä noin sanonut niin takaisin tulee "ÄLÄ SELITÄ, ÄLÄ SELITÄ" ja sit jatkaa yksin kekustelua. hän on aiemmin käyttänyt aivan liikaa (2-7krt/vk) alkoholia ja on nyt lopettanut. tai siis vähentänyt. ja nyt en voi enää vaatia mitään, sehän tekee minusta kiittämättömän ja hirveän vaativan kun ensin pitää lopettaa ryyppääminen ja sit ei kuitenkaan olla tyytyväisiä. kun muutimme, minä raskaana pakkasin kaikki tavarat, ei niissä kuulemma niin paljon hommaa ollut, mies olisi pakannut kaikki 15 minuutissa. Kun pyysin apua kommentoi että olisit aloittanut aiemmin. kun lepäsin välillä ja huomautin että aikalailla supistelee, mies vastasi miettimällä onkohan hänellä poskiontelon tulehdus... uudessa kodissa laittoi paikalleen tietokoneensa,kajarit, ja tv:n videot ym. Muut sain kasata minä. ei olisi edes jaksanut hakea kaikkia tavaroita vanhasta kodista. Siellähän oli vain kaikkea tarpeetonta kuten lasten sängyt, koulupöydät ym. turhaa.. että semmoista. Pitää välillä purkaa hermoja tänne kun muuten kiukuttelen lapsille, mieshän ei kuuntele ja jos hermostun ja huudan se silloin oikeuttaa itsekkään käyttäytymisen. :/ ja pitipä vielä lisätä, että kyllä mieskin on joskus mukava iloinen ja hauska.. Jos haluaa seksiä, tai jos haluaa ostaa jotain tosi "tarpeellista" ja kallista.Tai jos haluan erota. (on se ehkä joskus muulloinkin mutta harvoin)