Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Itsehillinnän puute vai joku todellinen sairaus?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="minä, post: 6630465, member: 12186"]</p><p>Mistäs aloittaisin? Olen luonteeltani iloinen, avoin, mukava, ystävällinen ja sosiaalinen. Opiskelen, hoidan lapsia, kotihommia yms. kuten kuka tahansa muukin. Olen aika tunteella elävä ihminen, sekä hyvässä että pahassa. Olen usein kärsivällinen ja saan asioita hoidettua keskustelemalla ja neuvottelemalla. Ihan tavallinen ihminen siis.... kunnes jonakin hetkenä vain pimahdan. Syy voi olla miehessä tai lapsissa tai jossakin muussa, mutta ei JUURI sillä hetkellä tietenkään minussa. Myöhemmin kadun, pyydän anteeksi, olen todella pahoillani ja suruissani käytöksestäni.</p><p>Olen tosi huolissani, en itsestäni, vaan lapsistani. Pilaan heidän elämänsä tällä. Joskus saatan töniä tai ottaa kovasti kiinni, mutta enimmäkseen huudan ja puhun törkeästi, myös lapsilleni. Tuntuu, että aivoissani vain sumenee, eikä minulla ole mitään kosketusta omaan käytökseeni. Toisinaan tunnen jo siinä hetkessä käyttäytyväni ihan sairaasti. Jälkeenpäin päähäni sattuu ja olen aivan voimaton; vannon, etten enää koskaan tee niin. Ja kuitenkin aina menetän malttini joskus.</p><p></p><p>En tiedä kenelle puhuisin. Olen nytkin raskaana, ja rakastan lapsiani ja miestäni yli kaiken. Pidän perhe-elämästä ja lapsistani, mutta koen jotenkin heidän olleen ja olevan todella vaativia. En pääse yli esikoisen koliikkiajasta ja toisen lapsen vuoksi valvotuista vuosista. En edelleenkään saa nukkua koskaan kunnollisia unia, ja unenpuute tekee minusta hirviön.</p><p></p><p>Kun pian saan vauvan, tiedän, että rakastan sitä paljon ja teen kaikkeni, jotta hänellä olisi hyvä olla. Pelkään, että minusta ei riitä kaikille ja että puran kykenemättömyyteni vanhempiin lapsiin. En kestä heidän riitelyään ja paikkojen sotkemista, en kestä, kun vanhempi ei ikinä huolehdi edes kalliista tavaroistaan (kello tms.). En kestä, kun minua ei kunnioiteta, vaikka teen kaiken niin hyvin kuin osaan. Sitten jossain vaiheessa taas käämit kärähtävät ja puran kaiken esikoiseen. </p><p></p><p>Tiedän, ettei kenessäkään muussa ole vikaa kuin minussa. Minä yritän, olen yrittänyt koko elämäni olla jotain muuta, mutta aina en pysty. Oma toimintani on vain itsestäni kiinni ja valitsen itse käytökseni ja sanani. Tiedän kaiken tämän. Mutta MITEN minä pystyn tekemään kaiken normaaliksi? Millä keinolla pystyn muuttamaan itseni? Pelkällä tahdonvoimalla en siihen pysty, siitä on neljännesvuosisadan yritys takana. </p><p></p><p>Miten voin olla niin erilainen toisena hetkenä? Olen oikeasti todella kiva ja mukava lapsillekin enimmäkseen, olen tunnollinen ja koetan tehdä asioita hyvin ja paljon. Yritän suoriutua elämästä kohtuullisesti. Tuntuu kuitenkin, että vaadin itseltäni joskus liikaa ja itselleni asettamat tavoitteet ovat liian kovia. Raivoamisen toinen puoli on sitten masentuneisuus, itkeskely, josta ruoskimalla ja tahdonvoimalla nousen aina. Sitten hyrrä pyöriikin taas melkoista kyytiä ja saan aikaan paljonkin asioita. Kestäisin jopa nuo masennusjaksot, jos vain saisin tapettua hirviön itsestäni. </p><p></p><p>En halua olla vihainen lapsilleni, minähän inhoan väkivaltaa. Käytökseni lapsiani ja miestänikin kohtaan on liian usein henkistä väkivaltaa, koska se ei saisi olla sellaista koskaan.</p><p></p><p>En uskalla hakea apua, koska pelkään, että minulle vain sanotaan, että itsestäsi se vain kiinni on. En usko, että minussa mitään fyysistä vikaa on, olenpahan vain luonteeltani kieroutunut, kuten minulle on lapsesta asti todettu. Siirrän kuitenkin tämän kierouden eteenpäin omalla käytökselläni, ja sitä en halua. Mietinkin huonoina aikoina, että ehkä olisi helpompi, jos minua ei olisi, etten saastuttaisi lapsiani itselläni. Hyvinä aikoina ajattelen olevani ihan ok äiti.</p><p></p><p>Voi kun itsessä olisi sellaiset säätönappulat, jotta voisi säätää olevansa ihan tavallinen, kiva äiti aina. :'(</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="minä, post: 6630465, member: 12186"] Mistäs aloittaisin? Olen luonteeltani iloinen, avoin, mukava, ystävällinen ja sosiaalinen. Opiskelen, hoidan lapsia, kotihommia yms. kuten kuka tahansa muukin. Olen aika tunteella elävä ihminen, sekä hyvässä että pahassa. Olen usein kärsivällinen ja saan asioita hoidettua keskustelemalla ja neuvottelemalla. Ihan tavallinen ihminen siis.... kunnes jonakin hetkenä vain pimahdan. Syy voi olla miehessä tai lapsissa tai jossakin muussa, mutta ei JUURI sillä hetkellä tietenkään minussa. Myöhemmin kadun, pyydän anteeksi, olen todella pahoillani ja suruissani käytöksestäni. Olen tosi huolissani, en itsestäni, vaan lapsistani. Pilaan heidän elämänsä tällä. Joskus saatan töniä tai ottaa kovasti kiinni, mutta enimmäkseen huudan ja puhun törkeästi, myös lapsilleni. Tuntuu, että aivoissani vain sumenee, eikä minulla ole mitään kosketusta omaan käytökseeni. Toisinaan tunnen jo siinä hetkessä käyttäytyväni ihan sairaasti. Jälkeenpäin päähäni sattuu ja olen aivan voimaton; vannon, etten enää koskaan tee niin. Ja kuitenkin aina menetän malttini joskus. En tiedä kenelle puhuisin. Olen nytkin raskaana, ja rakastan lapsiani ja miestäni yli kaiken. Pidän perhe-elämästä ja lapsistani, mutta koen jotenkin heidän olleen ja olevan todella vaativia. En pääse yli esikoisen koliikkiajasta ja toisen lapsen vuoksi valvotuista vuosista. En edelleenkään saa nukkua koskaan kunnollisia unia, ja unenpuute tekee minusta hirviön. Kun pian saan vauvan, tiedän, että rakastan sitä paljon ja teen kaikkeni, jotta hänellä olisi hyvä olla. Pelkään, että minusta ei riitä kaikille ja että puran kykenemättömyyteni vanhempiin lapsiin. En kestä heidän riitelyään ja paikkojen sotkemista, en kestä, kun vanhempi ei ikinä huolehdi edes kalliista tavaroistaan (kello tms.). En kestä, kun minua ei kunnioiteta, vaikka teen kaiken niin hyvin kuin osaan. Sitten jossain vaiheessa taas käämit kärähtävät ja puran kaiken esikoiseen. Tiedän, ettei kenessäkään muussa ole vikaa kuin minussa. Minä yritän, olen yrittänyt koko elämäni olla jotain muuta, mutta aina en pysty. Oma toimintani on vain itsestäni kiinni ja valitsen itse käytökseni ja sanani. Tiedän kaiken tämän. Mutta MITEN minä pystyn tekemään kaiken normaaliksi? Millä keinolla pystyn muuttamaan itseni? Pelkällä tahdonvoimalla en siihen pysty, siitä on neljännesvuosisadan yritys takana. Miten voin olla niin erilainen toisena hetkenä? Olen oikeasti todella kiva ja mukava lapsillekin enimmäkseen, olen tunnollinen ja koetan tehdä asioita hyvin ja paljon. Yritän suoriutua elämästä kohtuullisesti. Tuntuu kuitenkin, että vaadin itseltäni joskus liikaa ja itselleni asettamat tavoitteet ovat liian kovia. Raivoamisen toinen puoli on sitten masentuneisuus, itkeskely, josta ruoskimalla ja tahdonvoimalla nousen aina. Sitten hyrrä pyöriikin taas melkoista kyytiä ja saan aikaan paljonkin asioita. Kestäisin jopa nuo masennusjaksot, jos vain saisin tapettua hirviön itsestäni. En halua olla vihainen lapsilleni, minähän inhoan väkivaltaa. Käytökseni lapsiani ja miestänikin kohtaan on liian usein henkistä väkivaltaa, koska se ei saisi olla sellaista koskaan. En uskalla hakea apua, koska pelkään, että minulle vain sanotaan, että itsestäsi se vain kiinni on. En usko, että minussa mitään fyysistä vikaa on, olenpahan vain luonteeltani kieroutunut, kuten minulle on lapsesta asti todettu. Siirrän kuitenkin tämän kierouden eteenpäin omalla käytökselläni, ja sitä en halua. Mietinkin huonoina aikoina, että ehkä olisi helpompi, jos minua ei olisi, etten saastuttaisi lapsiani itselläni. Hyvinä aikoina ajattelen olevani ihan ok äiti. Voi kun itsessä olisi sellaiset säätönappulat, jotta voisi säätää olevansa ihan tavallinen, kiva äiti aina. :'( [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Voiko Orpo ja Purra saada koskaan anteeksi Suomelta?
11 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
TE- toimisto - Ei tervetuloa
26 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Päivän OrpoPurra - Teknologiateollisuus: Käänne parempaan peruttu
30 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Hallituksen toimenpiteet eivät ylipäätään vauhdita kasvua, vaan toimivat jarruina
Tänään 18:35
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miten Trump on aikonut lopettaa sodan jos Putin ei sitä halua?
Tänään 15:43
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
OrpoPurran pitää tuomita juutalaisten hyökkäys Amsterdamissa
Tänään 15:02
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ruåtsalaiset suunnittelivat pommin räjäyttämistä Tampereella
Tänään 14:41
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) vaatii Petteri Orpon hallitukselta lisää leikkauksia
Tänään 14:34
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 22:43
Luettu: 878
Aihe vapaa
2.
Setis lienee ainoa mies palstalla, joka on saanut naiseltaan tämän hauskan ja vihjailevan videon. (Ekko ja Alepa voivat sivuuttaa tämän ketjun 🤣)
Started by vierailija
Maanantai klo 00:02
Luettu: 858
Aihe vapaa
3.
Ollaanko me joku Yhdysvaltojen osavaltio?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:17
Luettu: 728
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1062
Started by vierailija
Maanantai klo 11:04
Luettu: 679
Aihe vapaa
5.
"Taloustieteilijöillä on nyt suomalaisille hyviä uutisia"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:17
Luettu: 616
Aihe vapaa
6.
Trump: ”Minua ei haittaisi, jos joku ampuisi kampanjatilaisuudessa paikalla olevia toimittajia”. Palstan Trump-fanit, onko OK sanoa noin?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:27
Luettu: 598
Aihe vapaa
7.
Leikkeleitä ei enää suositella leivän päälle.
Started by -roosaruusa-
Keskiviikko klo 09:42
Luettu: 564
Aihe vapaa
8.
Miksi naiset ovat miehiä huonompia ansaitsemaan rahaa ja maksamaan veroja?
Started by vierailija
Eilen 09:54
Luettu: 414
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Voiko Orpo ja Purra saada koskaan anteeksi Suomelta?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
4.
Päivän OrpoPurra - Teknologiateollisuus: Käänne parempaan peruttu
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
5.
Yle puoluegallup: SDP jytkynousu 24,3%, kokoomus 18,8% ja persut 15,7% sukeltavat
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
6.
Lääkefirmat pitäisi lailla kieltää koko maailmassa- valtion asia hoitaa lääkkeet
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
"Uhri oli kantasuomalainen, joten rasistinen motiivi on epätodennäköinen."
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
8.
TE- toimisto - Ei tervetuloa
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Itsehillinnän puute vai joku todellinen sairaus?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
