Itkuinen 5kk

[ElämääniEksynyt]

Hei.

Minulla siis nyt 5kk ikäinen poika,joka on syntymästään saakka ollut itkuinen.Ensin odotin 3kk ikää,jolloin itkuisuuden pitäisi vähentyä...Turhaan,meillä siis ei ikä tuonut mitään muutosta.Alan olla todella väsynyt,en ymmärrä mikä ihme vauvaa vaivaa kun hän ei ole IKINÄ tyytyväinen.Tämä vaikuttaa jo niin paljon 2 1/2-v esikoiseenkin kun ikinä ei ole äidillä aikaa kun aina täytyy kantaa vauvaa.Maitoallergia todettu,ph-mittaus tulossa tiistaina.Yöt nukkunu aina ok,päivisin aamu 8 ja ilta 10 välillä nukkuu vain vajaan tunnin 4 n.15min pätkässä.Syöminen myös ongelmallista,alku menee hyvin (n.30-50ml) jonka jälkeen vääntyillään ja itketään.Kerrallaan en saa syömään kuin n.100ml joka taas johtaa liian tiheään syömiseen.Kiinteitä olen yrittänyt huonolla menestyksellä,ensiksikään ne ei vauvalle maistu ja toiseksi niistä tulee entistä enemmän kamalia mahavaivoja.Alkaa olla konstit aika vähissä :'( Luulisi tämän ikäisen jo joskus viihtyvän ja leikkivänkin,eikä aina vain itkevän...Onko kellään muulla kokemuksia asiasta,tuntuu että kaikkien muiden vauvat niin aurinkosia ja kilttejä....

 

[Kimalainen]

Saat todella sympatiani! Meillä ollut samanlaisia ongelmia tyttömme kanssa, mutta vain ajoittain.

Imetätkö vielä? On hyvin mahdollista, että vauvalla on muitakin allergioita ja reagoi sinun kauttasi. Oletko huomannut muutoksia itkuisuudessa? Onko se toisinaan runsaampaa? Suosittelen päiväkirjan pitämistä. Miten nukkuu, syö, itkuisuuden aste, omat syömisesi jne.

Onko vauva perusluonteeltaan iloinen, innostuuko helposti vai onko passiivisempi tyyppi? Meillä tyttö on nimittäin hyvin temperamenttinen, riehakas, iloinen ja innokas. Pysyy hyvällä tuulella, kun viihdytetään, ollaan kaupungilla missä on nähtävää jne. Sadepäivät kotosalla on yhtä tuskaa. Nyt on helpottanut huomattavasti, kun oppi ryömimään (ensi viikolla 6kk). Meillä on oikeasti ollut kivaakin pitkästä aikaa!

Itkeekö poikasi miten? Kitiseekö tyytymättömänä vai ihan huutaa? On nimittäin mahdollista, että pojallasi on vain tylsää. Ja omasta kokemuksesta voin kertoa, että ainaiseen kitinään väsynyt äiti ei ole omiaan saamaan vauvaa hyväntuuliseksi. Lupaathan huolehtia omasta jaksamisestasi? Itselläni oli valtava väsymyskierre ja vauva reagoi huonoon mieleeni kiukuttelemalla lisää...

Päiväunien määrä kuulostaa todella vähäiseltä. On ihan mahdollista, että vauva on päivisin yliväsynyt, eikä vaan osaa nukkua päiväsaikaan! Voit huoletta kokeilla tassuttelua (tarkat ohjeet mm. MLL:n sivuilla). Siispä vauvan pisimpien päiväunien aikaan et nostakaan häntä herättyään sängystä vaan yrität saada unta jatkumaan. Jumalaton huutohan siitä aluksi seuraa, mutta älä luovuta vaan tassutat tunnollisesti. Kun vaan olet läsnä etkä jätä vauvaa itkemään yksin, varmistat, että ei ole nälkä, liian märkä vaippa ym. ei haittaa ole. Ehkä näin saisit vauvan päivärytmiin enemmän unta. Ainakin meillä vähintään kolme tuntia yhteenlaskettua päiväunta on ehto jaksamiselle (aamulla n. 1/2h, päivällä 2, illalla 1/2h).

Toivon kovasti, että teilläkin alkaisi pian helpottaa! Pidän peukkuja!
:hug:

 

[ElämääniEksynyt]

Osittain tai oikeastaan enimmäkseen itku on juuri kitinää ja esim.kaupassa vauva viihtyy äärimmäisen hyvin.Allekirjoitan täysin sen,että väsynyt äiti (=minä ) en ole kovin hyvä pitämään vauvaa hyvällä tuulella koska itse on niin väsynyt ettei jaksa.Ja myös uskon yliväsymykseen mutta kun ei nuku niin ei nuku,vaikka mietä yritän En imetä vauvaa,vaan Neocate on korvikkeena.Iloinen vauva ei ole koskaan,en tiedä passiivisuudesta mutta aika temperamenttinen ja todella helposti tylsistyvä on.Miten tästä kierteestä pääsee pois...?Mikä sinulla auttoi?

 

[Kimalainen]

Luulen, että meillä auttoi se, että kertakaikkiaan tyydyimme siihen, että vauva on sellainen, että ei viihdy lattialla, yksin ja, että viihdyttää täytyy jatkuvasti. Eräänlainen asennemuutos, siis. Vuorottelimme hommassa iltaisin niin, että äitikin sai hengähtää. Lopetin ongelmassa rypemisen (minä tein niin, en sano, että sinä teet) ja päätin, etten enää hermoile. Yritin tehdä elämästä itselleni siedettävää. Teimme asioita, joista tiesin vauvan nauttivan. Kävimme paljon ulkona, kaupungilla ja yritin ylläpitää päivärytmiä. Minulle oli ja on tosi tärkeää pysyä liikenteessä, vaikka väsyneenäkin, etten vaivu synkkyyksiin.

Tartuin vauvan jokaiseen itkuun ja aloin leikkiä, hassutella, tanssia, laulaa tai vein vauvan nukkumaan, jos vaikutti vähääkään väsyneeltä. On uskomatonta, miten kunnon nauru parantaa mieltä, sekä vauvan että äidin. Sitä paitsi vauvan iloa ei voita mikään! Kannoin tosi paljon kantoliinassa, suosittelen lämpimästi! Aamuisin vauvan herättyä mieheni oli hänen kanssaan tunnin-pari, että sain levätä.

En tiedä mistäpäin olette, mutta ainakin Helsingissä toimii Baby Blues- ensikodissa unikoulu. Rytmittävät siellä pääosin kai öitä, mutta varmasti tällaisessa tilanteessa auttaisivat myös päiväuniasiassa. Kannattaa soittaa ja kysyä neuvoa, puhelinneuvonta vastaa tiistaisin klo 9-12 numerossa 09-726 1466.

Erittäin raskasta, tiedän! Suuri muutos tapahtui meillä vauvan lähdettyä ryömimään. Oikein näkee, että sitä on pitkään odotettu.
Uskon ja toivon näin käyvän myös teillä!
Voimia!