Itku ei tule

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap1

Vieras
Mistä johtuu, että en pysty itkemään? En, vaikka mummoni kuoli muutama vuosi takaperin enkä muuhunkaan suruun. Tuntuu, että minulla ei olisi negatiivisia tunteita ollenkaan, joka tuntuu pidemmän päälle huonolta. Tuntuu, että ei ole ollenkaan murheita mistään koskaan, ja että en pystyisi edes tuntemaan sellaisia. Ainoa tapa miten olen pystynyt itkemään on katsomalla surullista elokuvaa. Haluan siis kyetä itkemään, koska siitä tulee paljon parempi olo jälkeenpäin. Muutenkin tuntuu, että aivoissani ei koskaan liikkuisi mitään suurempaa, että en pystyisi ajattelemaan kunnolla kuin vain hetken kerrallaan. Onko tämä vain joku yleinen juttu vai?
 
Mistä johtuu, että en pysty itkemään? En, vaikka mummoni kuoli muutama vuosi takaperin enkä muuhunkaan suruun. Tuntuu, että minulla ei olisi negatiivisia tunteita ollenkaan, joka tuntuu pidemmän päälle huonolta. Tuntuu, että ei ole ollenkaan murheita mistään koskaan, ja että en pystyisi edes tuntemaan sellaisia. Ainoa tapa miten olen pystynyt itkemään on katsomalla surullista elokuvaa. Haluan siis kyetä itkemään, koska siitä tulee paljon parempi olo jälkeenpäin. Muutenkin tuntuu, että aivoissani ei koskaan liikkuisi mitään suurempaa, että en pystyisi ajattelemaan kunnolla kuin vain hetken kerrallaan. Onko tämä vain joku yleinen juttu vai?
Pystytkö itkemään kun säälin sinua itse?Minä itken monta kertaa vuodessa kun pidän sääli minua itse!En itken hautajaiset mutta kyllä minä itkin heti kun vanemmat minun oli kuollut mutta ei enä hautajaispäivänä ja minä olen 60 v mies!
 
Mulla on ollu iän myötä tuota...joissakin hautajaisissa pitää melkein teeskennellä että kyyneliä tulisi. :oops:

Mutta kyllä ne kyyneleet tulee sitten kun tulee joku tarpeeksi kamala takaisku. Silloin niitä ei pysty pidättelemään.
 
En usko että minulla masennusta olisi kun muuten menee ihan hyvin, mutta jostain syystä kuolema ei tunnu miltään eikä myöskään tuntunut vanhempien ero. Läheiset puhuu surun käsittelemisestä jälkeenpäin, mutta en missään kohtaa ole kokenut surua enkä minläänlaista alakuloa. Sitten välillä taas surulliset elokuvat tai joku pieni haikea olo saa itkemään kunnolla, mutta ei koskaan kun olisi "oikeaa" tarvetta. Mutta se on todella harvassa, että itkisin, muutaman kerran vuodessa. Muuten koen kaikki tunteet ihan normaalisti.
 
Jenni Vartiainenkaan ei itke! Hän vain alkaa hönkäillä ja huohotella. Jennihän ei myöskään iloitse, tai naureskele. Hän alkaa silloinkin huohottaa ja hönkäillä.
 
Mulla on ollu iän myötä tuota...joissakin hautajaisissa pitää melkein teeskennellä että kyyneliä tulisi. :oops:

Mutta kyllä ne kyyneleet tulee sitten kun tulee joku tarpeeksi kamala takaisku. Silloin niitä ei pysty pidättelemään.
Mulla on peikon nahka ja perse. Mä en helposti itke.
Jouluna tosin kattoessani romanttista komediaa "rakkautta vain" niin kyllä siinä kyynel vierähtää silmaan kun kirkassilmäinen poika opettelee soittamaan rumpuja päästäkseen tykkäämänsä tytön lähelle.

Hautaan olen kantanut monia, mutta vain itseäni vanhempia. Mitäs sitä itkemään jos jollain tulee kilometrit täyteen?

Sukulaispoikani taas oli kymmenisen vuotta narkkari.
Itkin asiaa aikani, mut kyyneleet jossain vaiheessa loppuivat.

Juuri sain tietooni, että hän on ollut kolme vuotta kuivilla, kirjoittanut itsensä ylioppilaaksi, päässyt yliopistoon ja naisystävänsä synnyttää keväällä.
Ei mun kyyneleeni olleetkaan loppuneet!
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Ei itkemättömyys suinkaan pahasta ole eikä mitenkään väärin. Voihan olla niin että ap on rationaalinen ihminen, joka esim.menetyksen kohdatessa pystyy olemaan tilanteen tasalla ja toteamaan, että asioita tapahtuu ja elämä menee eteenpäin. Surua kun voi ilmaista ja käsitellä monella eri tavalla Ja moni ei edes pysty eikä haluakaan itkeä seurassa vaan yksin, mikä puolestaan tosin vaikuttaa minun mielestä lohduttomattomalta, koska ei saa tukea toisesta ihmisestä.

Ja eikö itkeminen tarkoita myös sitä, että silloin kroppa on täynnä stressihormonia, mikä etsii ulospääsyä. Liiallinen itkuherkkyyskin voi olla pahasta..

Mutta se jos ei tunne enää mitään, ei iloa, ei onnea, ei suuttumusta, ärtyneisyyttä - se on jo merkki mielen vaipumisesta apatiaan ja masennukseen. Ja näinhän ei ap:n tapauksessa ole, kun kertomansa mukaan pystyy muita tunteita tuntemaan ja ilmeisesti ilmaisemaankin.
 
Ehkä sitten olen vain semmoista sorttia, että ei kyyneleillä ole tarvetta tulla. Sääli, sillä haluaisin itse nähdä sen surun ja tietää, että edes suren, koska tuntuu että en sitä muuten huomaa tai tiedä. Muutenkin kaikki negatiiviset asiat ei tunnu vaikuttavan minuun millään tapaa, vaikka en ole mistään positiivisimmasta päästä. Ei koskaan ole ongelmia eikä murheita minun mielessä, vaikka syytä olisi.
 

Yhteistyössä