Itkitkö kun veit pienen lapsesi päiväkotiin? Ja mitä sitten...?

[Ne tunteet...]

Elikkä vuoden vaihteen jälkeen, joko tammi-maaliskuussa saattaa tulla tilanne eteen, että työpanostani tarvitaan perheyrityksessä, ja tuolloin noin 1,5v lapseni lähtisi hoitoon. Kurkkuani kuristaa ajatus pikkuisen hoitoon viemisestä, olen aivan varma että itken vielä monet itkut sen vuoksi. Olen niitä äitejä jotka vollottivat ensimmäisissä rokotuksissa jne. lapsen kärsimystä...

Onko muut kokeneet saman? Meniko suru ohi äkkiä? Miten lievitit lapsen ja omaa pahaa oloa? Tiedän että itku tai muukaan sureminen ei suinkaan helpota tilannetta lapselle, mutta miten pysyä vahvana?

 

[Nepparipoks]

Itkin töissä yhden kerran. Kyllä se siitä.

 

[hepsansaa]

En itkenyt kun isä hoiti aina lapsen viemisen aamulla. Mutta isällä olikin sitten tippa linssissä pari kertaa. Nopeasti se menee ohi, asiaa ainakin meillä helpotti hyvät hoitajat joihin syntyi luottamus heti.

 

["vieras"]

Kyllä. Olihan se haikeaa. Tai yhtäaikaa haikeaa ja innolla uuden odottamista. Hyvin ristiriitaiset fiilikset. Ekoinan viikkoina tuli itkut pienemmällä lapsella ja aina piti jonkun syliin jäädä halittelemaan hetkeksi. Ikävä kuitenkin kaikkosi pian, kun äiti poistui näkyvistä.
Sitten oli pitkän aikaa helppoa ja sitten välillä taas vaikeita aamuja.
Kesäloman jälkeen aloitti isompien ryhmässä ja reipastui oikein silmissä. Isonaa poikana menee kädet taskussa kavereiden kanssa leikkimään. Ja hymyssä suin on kun haen pois.
Tosin nyt tällä viikolla on syystä tai toisesta ollut ikävä aamut, että kyyneleet tulee pienemmällä lapsella mutta loppuu nopeaan ja ikävä unohtuu.

lapset olivat päiväkodin aloittaessaan 5v ja 3v.

 

[Ne tunteet...]

Olen yrittänyt rauhoitella oloani sillä, että kun hoitopaikan oppii tuntemaan (kun nyt siitä ei ole vielä tietoakaan) sekä tuntee myös hoitajan/hoitajat, on luottavaisempi mieli. Vaikka tiedostan näitä asioita, ahdistaa kovasti.

 

[Vaimo-Rakas]

Molempien kohdalla ensimmäisenä aamuna, mutta vasta autossa.
Nopeasti meidän lapset tottuivat, muutamassa päivässä

 

[Vätti Räsynyt]

Meillä vie onneksi mies sitten hoitoon, mä en varmaan pystyis siihen.

 

["höh"]

No en, miksi olisin itkenyt?

 

[Lispetti]

Itkin kun vein viisi vuotiaan päiväkotiin.
Huolta ja ikävää kesti monen monta viikkoa.

Lapsilla ei ollut mitään hätää, tykkäsivät olla.

 

[Alice harmaana]

Esikoista viedessä tirautin itkut autossa ensimmäisien viikkojen aikana. Nuorempi olikin sitten jo helpompi viedä kun jäi isoveljensä kanssa iloisena vilkuttamaan.

 

["vieras"]

Kyllä se kauheaa oli kun lapsi oli vasta reilu vuoden ikäinen. Isä haki ja minä aina vein, joten minusta tuli se paha äiti joka kiskoo aamulla ylös sängystä ja vie kylmään pimeyteen, kun taas isä oli se ihana joka haki kotiin. Sen päätin etten toista kertaa niin pientä vie hoitoon enkä ole vienyt. Kyllä sitä pakon edessä kuitenkin sopeutuu mihin vaan.