Itkevä vauva, ja väsymys ja yksinäisyy

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
olen todella väsynyt ja loppu, kun vauva huutaa kaiken valveillaoloaikansa vaikka se 3kk "rajapyykki" on ohitettu jo. Mies on paljon töissä eikä oikein ymmärrä mua kun olen yrittänyt pyytää häneltä enemmän apua lastenhoidossa, ja että saisin esimerkiksi nukkua edes joskus aamulla pitkään. Kun olen kertonut olevani ihan poikki, on mies vaan vastannut että "no luuletko etten mä ole töiden takia väsynyt?", tai "niin mäkin olen väsynyt ja mun mielestä on tärkeämpää että mä saan nukkua kun käyn kuitenkin töissä". Muuta tukiverkkoa mulla ei ole, sukulaiset asuu kaukana ja ystäviä mulla ei ole. Välillä tuntuu ihan että pakahdun kun ei ole ketään kelle jutella, ei ketään joka ymmärtäisi. Mietin usein, että olenko mä tulossa hulluksi, kuvittelenko vaan että tämä on rankkaa tai olenko jotenkin tavallista heikompi ja kykenemättömämpi äiti kun tuntuu etten jaksa?

Heti vauvan syntymän jälkeen kaikki muuttui jotenkin tosi ankeaksi ja mustaksi. Vauva vaan itkee ja esikoinen uhmaa. Mä en jaksa tehdä oikein mitään, tekisi vaan mieli itkeä peiton alla. Hermostun esikoisellekin tosi helposti sellaisista asioista, joille olisin ennen kohauttanut olkia tai kuitannut asian huumorilla. Hirveää sanoa, mutta jotenkin ihan kaduttaa että tuli tehtyä tämä toinen lapsi. Tuntuu, ettei hän ole tytyväinen mihinkään. Kaikki valveillaoloaika menee hyssyttelyyn. Mä en jotenkin edes rakasta tuota vauvaa ollenkaan. Se on vaan huutava kasa lihaa ja luita, mulla ei ole oikein mitään tunteita sitä kohtaan, eikä ollenkaan sellaista äidillistä rakkautta ja suojeluviettiä.

Mä olen tottunut olemaan aina sellainen iloinen hymyilijä joka ajattelee kaikesta positiivisesti, enkä oikein itsekään ymmärrä miten yhtäkkiä kaikki on voinut muuttua ihan täysin. Esikoisen syntymän jälkeen elin sellaisessa onnellisessa rakkauskuplassa mutta nyt asiat on ihan toisin. Huomaan usein kaipaavani niitä aikoja kun kuopus ei ollut vielä syntynyt. Mä olen vaan jotenkin niin yksin, tuntuu että olen ihan yksin koko maailmassa ja että mun elämä on loppu. Istun kotona kuuntelemassa itkua ja huutoa kaiket päivät yksin.

Onko muilla ollut samanlaista, ja miten olette selvinneet? Helpottaako tämä ikinä?
 
Voi ei... jos asuisit lähellä, tulisin apuun! Kuulostaa kyllä siltä että sulla on jonkinsortin masennus ja apua todella tarvitset. Ootko neuvolassa puhunut? Entä miehen kanssa, onko hän tietoinen miten väsynyt olet? =)
 
Voisko vauvalla olla jotain refluksia tai maitoallergiaa mikä itkettää? Itkuisen vauvan kanssa on raskasta, ei siitä mihinkään pääse...

Onko vauva rauhallisempi sylissä, oletko kokeillut esim. kantaa liinassa mukana? Onko teillä päin mitään perhekerhoja tms, voisi oikeasti tehdä hyvää lähteä johonkin - vaikka se vauva sitten itkisi sielläkin. Mutta esikoinen saisi puuhaa ja sä saisit ehkä vähän vertaistukea.
 
Refluksi? Meillä loppui 4kk kitinä, huuto ja kiukku kuin seinään kun aloitettiin ihanan lekurin kehoituksesta Gaviscon. Myös sun mies kuulostaa täydelliseltä idiootilta, itse en olis ikinä katellu tollasta, onhan ne senkin lapsia!!
 
Sulla on synnytyksen jälkeinen masennus!
Soita neuvolaan ja pyydä apua!
Toi voi mennä muuten vielä hullummaksi:-)
Kyllä siitä selviää mut hae apua, ettei koko vauva-aika
mee pilalle.
 
oletko koittanut googlettaa vauvoja rauhottavaa musiikkia? löytyy youtubesta vaikka kuinka paljon. onko teillä jonkunlaista perhekahvilaa sieltä sais kyllä kavereita. sitten on se "lapselle kaveri" sivusto sitä kautto voit etsiä esikoiselles ja vaikka itelles kaveria :) itse tulin vaikka heti sun luokse esikoisen kanssa kahville istumaan :)
 
Kuulostaa tosiaan että sulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Se on oikeasti vakavasti otettava juttu, eli soitahan pikapikaa neuvolaan, saat ensiksikin keskustella siellä jonkun kanssa, eivätka varmasti vähättele, kuten miehesi tällä hetkellä tekee, jo sekin voi auttaa hieman. Neuvolan kautta voivat ohjata sut tukipalveluiden piiriin, eli sua voidaan auttaa saamaan sinne kotiin apua, joku tulisi hoitamaan vauvaa, että saisit kunnolla levätä. Lisäksi tuota vauvan itkuisuutta voitaisiin selvitellä, esim. Tuota refluksin mahdollisuutta.

Hae tosiaan heti apua, sinussa ei ole äitinä mitään vikaa, jokainen väsyisi sinun tilanteessasi! Kun saat apua, olo alkaa varmasti helpottaa, ja palaat taas ajan kanssa takaisin omaksi itseksesi ja jaksat iloita vauvasta, kyllä se kiintymys vauvaankin alkaa tulla, kunhan et ole liian väsynyt ja lopussa. Voimia ja tsemppauksia <3
 
Mulla oli ihan sama tilanne esikoisen kanssa. Todettiin vaikeesti masentuneeksi ja vauvalla myös paha koliikki, soita herran tähden heti neuvolaan ja pyydä apua ennen kuin jotain sattuu! Itellä ei kaukana ollu, ilman miestä olisin joutunu pöpilään tai tehny itelleni tai vauvalleni jotain. Menin lääkäriin päivystykseen ku en olis saanu aikaa ja siellä antoi apua. Onneks mies oli työtön eikä alottanutkaan töitä ennen kuin olin terve.
 
Sinä et ole heikompi tai kykenemättömämpi äiti kuin kukaan muukaan!!!!!! Itkevä vauva ja uhmis on oikeastikin rasittava yhdistelmä.
Voi kun jaksaisit soittaa neuvolaan ja kertoa ihan noilla sanoilla, mitä tänne kirjoitit. Kuulosti nimittäin minunkin mielestäni synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Eikös siihen juuri kuulu nuo ajatukset, ettei rakasta vauvaa jne. jne.? Tai voiko teillä laittaa neuvolatädille sähköpostia? Voisit tuon saman tekstin laittaa. Neuvolasta saat varmasti lähetteen tk-psykologille ja meilläpäin on jotain ehkäisevää perhetyötä, josta tulee henkilö kotiin auttamaan. Avun hakeminen voi tuntua raskaalta, mutta kannattaa!
Niin ja vaikka psykologia ehdotin, niin se ei tarkoittanut, että olet hullu! Et todellakaan. Tarvitset nyt vain apua! Ja viisas on se, joka osaa pyytää apua!

Oikein paljon voimia!!!!! :hug:
 
Huutaako se vauva koko ajan sen takia, kun äidillä on synnytyksen jälkeinen masennus? Näitä on joskus niin vaikea ymmärtää:O Itse veisin lapsen lääkäriin tai kokeilisin sitä Gavisconia omin päin. Ei tuo voi olla lapsellekaan hyväksi, jos kuukausikaupalla huutaa kaiken hereilläoloaikansa.
 
meilläkin päälle kk vauva ja uhmaava esikoinen, mutta luojan kiitos vauva on rauhallinen tapaus, ei turhia itke, esikoinen taas huusi ensimmäiset kuukaudet selkäkarrella lähes kaiken hereilläoloaikansa ja oli senkin jälkeen tavallista itkuisempi tapaus n. vuodenvanhaksi, joten voin vain kuvitella kuinka väsyttävää semmoinen on, kun on lisäksi toinenkin lapsi hoidettavana. miehesi on pakko rueta auttamaan vauvanhoidossa jotta saat nukkua, oletko kertonut hänelle että saatat kohta satuttaa itseäsi tai vauvaa, koska olet niin väsynyt? neuvolaan kannattaa myös olla yhteydessä ja sitten pistää vauva tutkimuksiin jotta itkulle saisin jonkun syyn, jollei siis ole vain koliikkia. onko vauva rintaruokinnalla vai korvikkeella? jos on korvikkeella, voi syynä olla vatsakivut ja kannattaa kokeilla eri merkkejä, meille nan1 aiheuttu kovia kipuja mutta nan h.a on sopinut.. tsemppiä, kyllä se päivä vielä koittaa kun vauva ei enää itke!
 
Oletko puhunut neuvolassa vauvan itkuisuudesta ja omasta väsymyksestä? Vauvaa pitäisi tutkia, että mistä itkuisuus johtuu, ja sulle esim. masennustesti ja jotain tukea mitä vaan on tarjolla; keskusteluapua, perhetyöntekijää, tarvittaessa masennuslääkkeet jne.

Jos et ole vielä kokeillut, niin suosittelen ensihätään koittamaan manducaa tai kantoliinaa, saisit kädet vapaaksi vauvan kanniskelusta. Mitä jos mies kokeilisi olla yhden päivän lasten kanssa, niin ymmärtäisi, ettei se ole helppoa? Tai ehdota miehelle, että sinäkin lähdet töihin ja lapset menee hoitoon, ja sen jälkeen ihan kaikki kotityöt ja lastenhoito ja hoitoon viemiset jaetaan tasan. Tarvittaessa ota sitä omaa aikaa vaikka väkisin, ilmoita että lähdet nyt yksin lenkille/kauppaan/uimaan/kahvilaan, etkä kuuntele vastaväitteitä.
 

Yhteistyössä