Itkettää ja suututtaa (omasta äidistä)

Mä luulin että äitini suhtautuu lapsenlapsiinsa ihan erilailla. Tuntuu että lapsenlapsien kanssa olo on vain pakollinen velvollisuus joka täytyy kerran viikossa suorittaa.
Asumme lähellä toisiamme ja luulin että heistä olisi jotain apuakin meidän arjessa, tai HALUA AUTTAA, mutta toisin on! He ovat nuoria, terveitä, jaksavia. Vanhempi lapseni on 5v ja ollut mummilassa yökylässä vain 2 kertaa, toiset ei kertaakaan. Nekin 2 kertaa vain kun oli pakko... Äitini kehuu minulle kuinka ottaa sisarusteni KOIRIA viikonloppuhoitoon ja sitten mainitsee sivussa, että "no, ehkä ne lapset voisi tulla käymään täällä meillä jos nyt kerkeää"... Esimerkki tästä viikonlopusta...
Kyllä tietenkin repivät melkein lapset käsistä jos on joku yleinen tilaisuus johon
voi mennä esittämään "hyvää mummoa" työkavereilleen ja muille tutuille. Kuinka läpinäkyvää. Sekin hyvin hyvin harvinaista.
Ja meillä toki pitäisi olla heitä auttamassa asiassa kuin asiassa. Vaan loppuu se meidänkin auttaminen. En vaan jaksa enää, itkettää ja surettaa niin paljon..

 

Kaikki mummot ja papat eivät oikeastaan pidä lapsista. Oma äitini on kiinnostunut ihmisistä lähinnä vain jos nämä ovat samanlaisia kuin hän ja mielellään älykkäitä. Fiksuinkaan alle kouluikäinen ei häntä juuri kiinnosta käytännössä, teoriassa kyllä, esimerkiksi keskustelunaiheena. Et siis ole ainoa tuollaisesssa tilanteessa oleva. Tilanteessa on hyvätkin puolensa, eipähän ainakaan tuppauduta eikä kerry kiitollisuudenvelkaa.

 

Surullista, tosi surullista. Varmaan nämä isovanhemmat sitten kuvittelevat, että tutustuvat lapsenlapsiinsa myöhemmin. Mutta silloin voi olla jo liian myöhäistä. Sitten ihmettellään, miksi kukaan ei tule katsomaan vanhainkotiin..

 

Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta huolehtia lapsenlapsistaan. He ovat jo omat lapsensa kasvattaneet ja näiden lähdettyä kotoa heillä on ehkä ensimmäistä kertaa sitten nuoruutensa tilaisuus nauttia rauhassa omasta ajastaan. Aloituksesi perustella oletit heidän olevan sinun ja lastesi automaattisesti käytettävissä milloin tahansa. Sori vaan, nyt on sinun aika huolehtia omasta jälkikasvustasi. Äitisi teki sen jo.

Ja kuten tuossa joku jo sanoikin, kaikki eivät pidä lapsista vaikka heillä on ehkä omiakin.

 

[QUOTE="vieras";22691906]Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta huolehtia lapsenlapsistaan. He ovat jo omat lapsensa kasvattaneet ja näiden lähdettyä kotoa heillä on ehkä ensimmäistä kertaa sitten nuoruutensa tilaisuus nauttia rauhassa omasta ajastaan. Aloituksesi perustella oletit heidän olevan sinun ja lastesi automaattisesti käytettävissä milloin tahansa. Sori vaan, nyt on sinun aika huolehtia omasta jälkikasvustasi. Äitisi teki sen jo.

Ja kuten tuossa joku jo sanoikin, kaikki eivät pidä lapsista vaikka heillä on ehkä omiakin.[/QUOTE]

Tätä vastausta odotinkin. Tiedän ettei ole velvollisuutta auttaa, mutta outoa on kun ei ole HALUA.
Ja pitäisi olla sen verran sydäntä että auttaisi omia lapsia joskus, edes JOSKUS! En ole todellakaan vailla mitään apuja jatkuvasti, en koskaan niin ajatellutkaan, mutta edes vaikka pari kertaa vuodessa jos viitsisivät lohkaista siitä omasta kultaisesta ajastaan omille lapsenlapsille, ja sitä laatuaikaa mummun ja papan kanssa... ei ole minun mielestäni paljoa vaadittu.
Olin ensimmäisen lapseni jälkeen vakavasti masentunut ja terapeutti kehoitti puhumaan vanhempieni kanssa jotta saisimme heiltä joskus (tyyliin 3 kertaa vuodessa) lapsenhoitoapua. Puhuin äitini kanssa asiasta monet kerrat, silti ei apua tullut. Ei siinä, kyllä olen toivosta luopunut jo aikapäiviä sitten, välillä vaan tunteet nousee pintaan kun äiti selvästi piilovittuilee asiasta, se on niin läpinäkyvää koska hän tietää tilanteemme.

Kyllä he joskus tulevat huomaamaan oliko ratkaisu oikea. Auttaminen tulisi olla molemminpuolista, varsinkin kun kummallakin samat voimavarat käytössä.

 

Mun äiti ei käy meillä kylässä eikä ota lapsia hoitoon. Sanoo kyllä pitävänsä heistä ym., mutta ei näy käytännössä. Viimeksi, kun kävimme kylässä hänen ja miehensä luona, niin äidin miehellä oli kuulemma mennyt hermot lasten riehumiseen... No ei kovin usein tarvitse hermoja menettää, kun näemme niin harvoin. Juu, elämäni rankinta aikaa olen elänyt, kun lapset ovat olleet pieniä. Anoppi on ollut paljon enemmän avuksi kuin äitini. Anopilla on aina hyvää sanottavaa lapsista, kun on heitä hoitanut. Oma äiti hoisi viime visiitillämme lapsia 3h ja sen jälkeen oli valittamista lasten huonosta käytöksestä ym. Ja lapset siis alle 4v...

Ihmettelen minäkin sitä kiinnostuksen puutetta. Vaikka eihän se lasten hoitaminen toki velvollisuus ole. Ajattelisin pikemminkin, että se on isovanhemman OIKEUS. Mutta minkäs teet, jos ei kiinnosta. Ei tarvitse vanhana isovanhempien ihmetellä, kun lapsenlapset eivät käy katsomassa. Eihän sitä suhdetta isovanhempiin synny, jos ei olla tekemisissä. Olen tosi pettynyt äitiini, sillä omat isovanhempani hoitivat minua, kun olin lapsi. Minulla oli aina heidän kanssaan läheiset välit. Sääli, ettei lapseni saa kokea samaa oman äitini kanssa.

 

[QUOTE="mii";22693072]Mun äiti ei käy meillä kylässä eikä ota lapsia hoitoon. Sanoo kyllä pitävänsä heistä ym., mutta ei näy käytännössä. Viimeksi, kun kävimme kylässä hänen ja miehensä luona, niin äidin miehellä oli kuulemma mennyt hermot lasten riehumiseen... No ei kovin usein tarvitse hermoja menettää, kun näemme niin harvoin. Juu, elämäni rankinta aikaa olen elänyt, kun lapset ovat olleet pieniä. Anoppi on ollut paljon enemmän avuksi kuin äitini. Anopilla on aina hyvää sanottavaa lapsista, kun on heitä hoitanut. Oma äiti hoisi viime visiitillämme lapsia 3h ja sen jälkeen oli valittamista lasten huonosta käytöksestä ym. Ja lapset siis alle 4v...

Ihmettelen minäkin sitä kiinnostuksen puutetta. Vaikka eihän se lasten hoitaminen toki velvollisuus ole. Ajattelisin pikemminkin, että se on isovanhemman OIKEUS. Mutta minkäs teet, jos ei kiinnosta. Ei tarvitse vanhana isovanhempien ihmetellä, kun lapsenlapset eivät käy katsomassa. Eihän sitä suhdetta isovanhempiin synny, jos ei olla tekemisissä. Olen tosi pettynyt äitiini, sillä omat isovanhempani hoitivat minua, kun olin lapsi. Minulla oli aina heidän kanssaan läheiset välit. Sääli, ettei lapseni saa kokea samaa oman äitini kanssa.[/QUOTE]

Täys peesi tälle!