Itkettää ja oksettaa

Mikähän mua vaivaa, kun kaikki vaan itkettää ja raivostuttaa?
Olen kotiäiti, 3 lasta, mies. En ole oikein kotiäitityyppiä, eikä koti pysy kunnossa. Lapset ja mies ärsyttää, huudan ja raivoan, kun asiat ei suju.
Mua oksettaa, kuhn kaikki paikat on täynnä tavaraa, sotkua, paskaa ja pölyä.
En pysty hengittämään, kun lapset roikkuu lahkeessa ja vinkuu syliin. Hermot menee, jos pienin ei suostu syömään.
Inhoan sitä, kun penskat sotkee sitä mukaa, kun saan jonkun kohdan raivattua, siivoamiseen saakka meillä ei päästä koskaan, kun aina on joka paikka täynä tavaraa.
Tekis mieli työntää kaikki kamat tuonne pihalle, perään bensaa ja tulitikku.
En saa lapsia tottelemaan, kuin vasta huutamalla, ovat jkuin kuuroja, en pysty näyttämään energistä esimerkkiä, kun mieleni tekisi vaan maata selällään ja tuijottaa kattoon.
Voimat on loppu ja itku pääsee joka hetki, vaivoin pystyn lapsilta sitä peittelemään. En jaksa kirjoittaa enempää.

 

Vaikuttaisi olevan masennusta. Lääkäriltä saa lopullisen varmuuden. Kannattaa mennä ajoissa kun vielä pystyy hoitamaan. Kaverille sanoivat että oli viimeinen hetki mennä, jotta lääkkeet ja terapia auttaisivat.

 

Olet ehdottomasti levon tarpeessa. voisko miehes lähteä lasten kanssa vaikka viikonlopuksi mummolaan että saisit rauhassa nukkua ja vaikka sitten siivotakin, jos siltä tuntuu.

 

Oot väsyny. Tuttuja tuntemuksia varmaan kaikille aina jossain vaiheessa. Ota siivousapua, sekin tuo jo vähän johtua tilanteeseen. Kun on vähemmän ressin aiheuttajia niin pinnaa on pidemmälle. Trust me. JOs ei oo lompakkoystävällinen rakaisu niin sanompa vaan, että pöllömpänkin voi rahansa panna. Ite mielummin säilytän järkeni ja nautin lapsistani kuin poltan päreeni, huudan lapsille ja pidän säästöni.

 

Onko miten pienet lapset? Voiko esim. isovanhemmat hoitaa, jos ottaisit vaikka päivän itsellesi. Jos et ole kotiäiti tyyppiä, onko mahdollista mennä töihin. Lääkärillä kannattaa tosissaan käydä juttelemassa, jos ihan mahdottomaksi tilanne käy.

 

en mä voi palkata siivojaa, kun ei se mahtuis tänne siivoomaan. enkä tietty muutenkaan, kun kotihoidontuella ja miehen pienellä palkalla kituutetaan.
haluaisin tehdä lasten kanssa jotain kivaa, varsinkin, kun niillä ei ole leikkikavereita täällä, mutta päivän perusasiat vie kaikki voimani, eikä riitäkään.
pitäisi saada jokin energiaruiske. koko perhe on samanlaisia romunkerääjiä, jo se oksettaa, kun mitään ei saa laittaa roskiin, vaan tungetaan entisestään täysiin kaappeihin. Ja tunnen romahtavani,kun joku kohta kodissa hajoaa ja koko ajan täällä joku paikka repsottaa. yök.

 

Voisiko sun mies mennä tänään illalla lasten kanssa johonkin, kylään, kaupoille, ulos pariksi tunniksi, että sä saisit olla ihan yksin kotona ja esim. siivota? Vaikka tuntuu ettei ole voimia, niin se piristää kummasti kun saa paikkoja ojennukseen.. Meillä tehdään usein niin, mies lähtee lasten kanssa ja mä laitan musiikin kovalle ja pyörin ja siivoan ja sitten menen pitkään kuumaan suihkuun ihan yksinäni (äidin pieniä iloja). Mulle kun käy samanlailla, jos on sotkuista niin mä hermostun ja tuntuu että koko elämä on ihan väärin.. Ja jos viikottain saa pienen hetken ihan itselleen (ja välillä pidemmänkin hetken), niin jaksaa paljon paremmin lasten kanssa. :hug:

 

Sekin vois tietty piristää, jos sovitte miehen kanssa, että ylimääräiset romut pihalle. Sit kylmän viileesti kaikki turha roskiin, josko alkais kaapeistakin löytymään tilaa tarpeellisille tavaroille.

 

no tänään ei onnistu miehen viedä lapsia pois kotoa. ehkä lähipäivinä. paitsi ettei sekään oikein töiden jälkeen jaksa enää kovin paljon. enkä kyllä itsekään enää illalla jaksa mitään. phoah, taas tuolla yks huutaa ja jotain kolisee,menoksi siis.

 

no tänään ei onnistu miehen viedä lapsia pois kotoa. ehkä lähipäivinä. paitsi ettei sekään oikein töiden jälkeen jaksa enää kovin paljon. enkä kyllä itsekään enää illalla jaksa mitään. phoah, taas tuolla yks huutaa ja jotain kolisee,menoksi siis.

Jos te ootte noin uupuneita molemmat, niin voisi olla fiksua alkaa pyytää lapsille tukiperhettä. Te saisitte levätä viikonlopun kuussa ja lapset pääsisivät siksi aikaan ihan tavalliseen, normisotkuiseen kotiin. Voisi sit porukalla onnistua se siivonpitokin paremmin, kun oisitte miehen kanssa levänneet ja lapset tietäisivät että toisinkin voisi olla.

 

Mikähän mua vaivaa, kun kaikki vaan itkettää ja raivostuttaa?
Olen kotiäiti, 3 lasta, mies. En ole oikein kotiäitityyppiä, eikä koti pysy kunnossa. Lapset ja mies ärsyttää, huudan ja raivoan, kun asiat ei suju.
Mua oksettaa, kuhn kaikki paikat on täynnä tavaraa, sotkua, paskaa ja pölyä.
En pysty hengittämään, kun lapset roikkuu lahkeessa ja vinkuu syliin. Hermot menee, jos pienin ei suostu syömään.
Inhoan sitä, kun penskat sotkee sitä mukaa, kun saan jonkun kohdan raivattua, siivoamiseen saakka meillä ei päästä koskaan, kun aina on joka paikka täynä tavaraa.
Tekis mieli työntää kaikki kamat tuonne pihalle, perään bensaa ja tulitikku.
En saa lapsia tottelemaan, kuin vasta huutamalla, ovat jkuin kuuroja, en pysty näyttämään energistä esimerkkiä, kun mieleni tekisi vaan maata selällään ja tuijottaa kattoon.
Voimat on loppu ja itku pääsee joka hetki, vaivoin pystyn lapsilta sitä peittelemään. En jaksa kirjoittaa enempää.

Vois olla mun kirjoittama =( taloudellinen tilanne vielä tosi surkee nytten ja se vielä lisää tätä tuskaa ja kurjuutta.Tänäänkää oo muuta tehny ku itkeny ja raivonnu.. =(

 

Alkuperäisen kirjoitus oli kuin minun kirjoittamani. Juuri eilen ajattelin ja sanoinkin miehelle, että ärsyttää kun olen tällainen paska, että vain tiuskin ja äyskin koko ajan ja sitten jo ärsyttää vielä enemmän. Meillä on keskeneräinen talo ja ikinä ei taida valmistua ja piha on ihan kamala. Täällä ollaan myös hamstereita, eikä mitään raaskisi heittää pois. Just tekis mieli tuikata tuleen koko paska! On mulla kyllä välillä ihan hyviäkin päiviä onneksi, kun vaan osaa ummistaa silmänsä keskeneräisyydeltä ja roinalta, eikä ajattele mitä pitäis vielä tehdä tai saada aikaan. Vielä enemmän ärsyttää kun jotkut kyselee joka kerran kun nähdään, että joko se teidän talo on valmis tai joko on pihatyöt aluillaan/tehty.

 

Auttaisko viikonloppu ilman lapsia? Jos pääsisitte kahdestaan hoitamaan kämpän kuntoon ja samalla vähentämään kamaa heittämällä lasten aarteita roskiin. Ei niitä kukaan muista eikä kaipaa, kun ei aivan rakkaimpia tavaroita hävitä.

 

Niin tuttu tunne... :/

 

Alkuperäisen kirjoitus oli kuin minun kirjoittamani. Juuri eilen ajattelin ja sanoinkin miehelle, että ärsyttää kun olen tällainen paska, että vain tiuskin ja äyskin koko ajan ja sitten jo ärsyttää vielä enemmän. Meillä on keskeneräinen talo ja ikinä ei taida valmistua ja piha on ihan kamala. Täällä ollaan myös hamstereita, eikä mitään raaskisi heittää pois. Just tekis mieli tuikata tuleen koko paska! On mulla kyllä välillä ihan hyviäkin päiviä onneksi, kun vaan osaa ummistaa silmänsä keskeneräisyydeltä ja roinalta, eikä ajattele mitä pitäis vielä tehdä tai saada aikaan. Vielä enemmän ärsyttää kun jotkut kyselee joka kerran kun nähdään, että joko se teidän talo on valmis tai joko on pihatyöt aluillaan/tehty.

Harmaille hiuksille ja ap:lle
Koita levätä ja kerätä voimia, ei omakotitalot valmistu ikinä - kun ei odota liikoja ei tarvi pettyä. Kaikki valmistuu ajallaan. Meillä on kanssa paikat vielä rempallaan ja pihaa koristaa rikkaruohot ja luonnonkasvit ja vuosi ollaan asuttu jo. Että näin se menee muillakin. Ne asuntomessutalot on sitten ihan erikseen johon tuodaan se kaunis piha kuin kakkuun koristeet.

 

Ja sit ihnetellään miksi jotkut valitsee mielummin työn kuin kotiäitiyden...