Ärsyttää, kun netissä höpistään, että on hyvä, kun isyyslakiin ei sisällytetty sateenkaariperheitä. En ole sateenkaariperheellinen, mutta raivostuttaa ihmiset ja perheet eriarvoistavat kommentit tyyliin "eihän nyt toinen äiti tarvitse etukäteen vanhemmuuden tunnustamisen mahdollisuutta, kun onhan sillä lapsella isä jossain", ja "ei nyt sateenkaariperheitä tähän lakiin, koska on tärkeä saada tää päätettyä nopeasti".
Miten lain ulottaminen sateenkaariperheisiin hidastaisi lain voimaantuloa? Lakiin on ehdotettu jo hyvissä ajoin sisällytettäväksi, että etukäteen isyyden voi tunnustaa etukäteen myös synnyttäjän naispuolinen puoliso. Tämä olisi mahdollista VAIN sellaisisssa tilanteissa, joissa lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoitoklinikalla tuntemattoman luovuttajan sperman avulla. Tällöin lapselle ei ole mahdollista ilmastyä mistää isää (biologinen isä on valinnut sperman luovuttamisen ja hankkiutuu todelliseksi isäksi muulla tavoin). Lapsella ei ole muita vanhempia kuin nuo kaksi hänet maailmaan halunnutta äitiä. Lisäys vaatii muutaman virkkeen, ei hidasta sen voimaan tuloa.
Ne tilanteet, joissa lapselle on hankittu isä tai vain luovuttajan roolin halunnut mies tuttavapiiristä, menisivät lapsen syntymän jälkeen tarkemmassa syynissä, eli niihin tilantisiin ei sovellettaisi tuota ennakkotunnustusta.
Ilman tuota lakia klinikallakin alkuunsa saaneen lapsen äidit joutuvat käymään läpi pitkän adoptioprosessin, joka vie aivan turhaan yhteiskunnan aikaa ja rahaa, sekä maksaa äideille paljon. Siinä vaiheessa kun pitäisi keskittyä uuteen perheenjäseneen, juostaan jopa lukuisia kertoja adoptioneuvonnassa, jopa lääkärin tutkimuksissa ja kerätään iso läjä todistuksia, jotta siitä vanhemmasta, joka joka tapauksessa lapsen elämään kuuluu ja häntä kasvattaa ja rakastaa, tulee lapsen juridinen vanhempi. Prosessi kestää aina jokusen kuukauden, mutta joskus jopa vuoden, paikkakunnasta ja adoptioviranomaisten kiireistä riippuen. Jos tuona aikana (tai synnytyksessä) lapsen synnyttäneelle tapahtuu jotakin, on lapsen asema aivan turvaton.
Vuosittain syntyy heteropareillekin joukko lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa klinikalla luovuttajan spermalla. Tällöin äidin miespuolinen kumppani saa tunnustaa isyyden (nyt syntymän jälkeen, lakimuutoksen jälkeen jo ennen), tai jos ovat aviossa hänestä tulee automaattisesti lapsen isä, vaikka hän ei biologisesti ole sitä. Tilanne biologisen vanhemmuuden kautta aivan sama kuin kahdella naisella, joiden lapsi saa alkunsa klinikalla. Pitäisikö näitä miehiltä kietää isyyden tunnustaminen, koska heillä ei ole spermantuotantoa, eli ehe eivät ole lapsen "oikeita" isiä?
Miten lain ulottaminen sateenkaariperheisiin hidastaisi lain voimaantuloa? Lakiin on ehdotettu jo hyvissä ajoin sisällytettäväksi, että etukäteen isyyden voi tunnustaa etukäteen myös synnyttäjän naispuolinen puoliso. Tämä olisi mahdollista VAIN sellaisisssa tilanteissa, joissa lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoitoklinikalla tuntemattoman luovuttajan sperman avulla. Tällöin lapselle ei ole mahdollista ilmastyä mistää isää (biologinen isä on valinnut sperman luovuttamisen ja hankkiutuu todelliseksi isäksi muulla tavoin). Lapsella ei ole muita vanhempia kuin nuo kaksi hänet maailmaan halunnutta äitiä. Lisäys vaatii muutaman virkkeen, ei hidasta sen voimaan tuloa.
Ne tilanteet, joissa lapselle on hankittu isä tai vain luovuttajan roolin halunnut mies tuttavapiiristä, menisivät lapsen syntymän jälkeen tarkemmassa syynissä, eli niihin tilantisiin ei sovellettaisi tuota ennakkotunnustusta.
Ilman tuota lakia klinikallakin alkuunsa saaneen lapsen äidit joutuvat käymään läpi pitkän adoptioprosessin, joka vie aivan turhaan yhteiskunnan aikaa ja rahaa, sekä maksaa äideille paljon. Siinä vaiheessa kun pitäisi keskittyä uuteen perheenjäseneen, juostaan jopa lukuisia kertoja adoptioneuvonnassa, jopa lääkärin tutkimuksissa ja kerätään iso läjä todistuksia, jotta siitä vanhemmasta, joka joka tapauksessa lapsen elämään kuuluu ja häntä kasvattaa ja rakastaa, tulee lapsen juridinen vanhempi. Prosessi kestää aina jokusen kuukauden, mutta joskus jopa vuoden, paikkakunnasta ja adoptioviranomaisten kiireistä riippuen. Jos tuona aikana (tai synnytyksessä) lapsen synnyttäneelle tapahtuu jotakin, on lapsen asema aivan turvaton.
Vuosittain syntyy heteropareillekin joukko lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa klinikalla luovuttajan spermalla. Tällöin äidin miespuolinen kumppani saa tunnustaa isyyden (nyt syntymän jälkeen, lakimuutoksen jälkeen jo ennen), tai jos ovat aviossa hänestä tulee automaattisesti lapsen isä, vaikka hän ei biologisesti ole sitä. Tilanne biologisen vanhemmuuden kautta aivan sama kuin kahdella naisella, joiden lapsi saa alkunsa klinikalla. Pitäisikö näitä miehiltä kietää isyyden tunnustaminen, koska heillä ei ole spermantuotantoa, eli ehe eivät ole lapsen "oikeita" isiä?