ison lapsen synnyttäjät!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rv39
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rv39

Vieras
Hei! Mulle on sanottu nyt neuvolassa että lapsi on iso. Menty yläkäyrillä kokoajan ja nyt viimeiset viikot jo yli käyrän. Nyt painoarvio vähän alle 4kg. Mua pelottaa ihan hirveesti, koska en itse ole mikään iso, ja ennen kuin tätä vauvan "isoutta" edes sanottiin ääneen, pelkäsin jo synnytystä :( Eivät suostu antamaan lähetettä synnytystapa-arvioon vaikka kerroin peloistani jne!! Onko vauva teidän mielestä niin iso että alatiesynnytys olisi normaalia vaikeampi?? Miten yleistä ja rankkaa on synnyttää normaalikokoisena (tai vähän pienempänäkin) äitinä n.4,5 kiloinen vauva alateiste? Mä en kestä näitä ajatuksia! Jos menee la:n yli, saattaahan kasvaa vielä puolisenkin kiloa tai jopa enemmän!! Mutta eipä noita neuvolassa kiinnostanut vaan varattiin ihan normaaliaika ens vkolle eli vkolle 40 \|O
 
Heips!
Esikoista odotellessa olen myös törmännyt erinäisiin epäilyihin omista kyvyistäni synnyttää "yläkäyrävauva". Mahani on aivan hirmuisen pinkeä ( ei rasvaa, ei lapsivettä, pelkkää vauvaa) ja iso ja neuvolantäti pyörittelee päätään. Kukaan ei ole tehnyt minulle synnytystapa-arviointia tai mitannut lantiota. Kaipaan myös kovasti tietoa. Vauvani on myös mitä todennäköisimmin menossa yliajalle. Ei kertaakaan supisteluja, eikä pieni ole laskeutunut tai kiinnittynyt. Eli kasvaa vain tyynen rauhallisena. Rv 38+3.
On kuitenkin paljon ensisynnyttäjiä, jotka synnyttävät jopa neljä ja puol kiloisia nyyttejä -ongelmitta. Eikös se pään koko ole kaikkein merkityksellisin. On aivan eri asia synnyttää 32cm kuin 38cm möhkäle! Pään koko on vissiin geeneissä se?
Minä kovasti toivon, että meidän nyytillä -vaikka painaisi kuinka- olisi kuitenkin pienehkö pään koko. Pituutta saa olla ja tietty vauvanpyöreyttä :p

Kyllä sitä ollaan synnytetty maailmansivu!!! Mitäs ne ennen ties mitoista mitään! Nykyään tarkkaillaan niin tiiviisti ja tarkasti.
 
Mitä tarkoitat sillä että olet pieni? lyhyt, laiha, siro/hento?!
Nuo yllämainitut ei vaikuta synnytykseesi vaan lantiosi "sisäiset" mitat - siis ulkoisesti leveä lantio ei ole välttämättä leveä sisäisesti tai päinvastoin.
Minun esikoinen oli 4325g ja 52,5cm ja hyvin mahtui alakautta (silloin ei oltu enustettu vauvan kokoa millään tavalla)

Toisessa raskaudessa todettiin raskausdiabetes josta johtuen kokoarvio oli viikolla 36 - lääkäri arvioi jo silloin vauvan olevan n4 kiloinen ehkä ylikin. LA ylittyi ja myönnän että lopussa hirvitti miten synnytys sujuu. Hyvin sujui (jopa helpommin kuin esikoinen) ja vauvan mitat oli 4405g ja 52cm

Kuten edellinenkin kirjoittaja mainitsi niin pään koko ja malli merkitsee loppupelissä enemmän kuin vartalon pyöreys tai pituus. Kun saat pään pihalle seuraa loppu perässä helposti.
 
hei jos sinusta tuntuu/haluat mennä arvioon niin vaadi sitä!sinun on päästävä jos haluat!minulla on kaksi lasta ensimmäinen syntyi normaalisti alakautta vunna -99 ja kokoa oli 4020g ja 52cm pipo 36cm syntyi yliaikasena 42+3 ja tämä toinen syntyi -05 viikoilla 42 synnytyksestä ei tullut mitään eli synnytyssalista lähettiin sectioon olin ollut jo 18h synnytyssalissa ennen kun lähettiin leikkaussaliin!!(aivan hirveää oli)ja mittaa tällä oli 5100g 57cm ja pipo 41cm kummassakin raskaudessa heitti arviot huimasti! leikkaus oli erittäin positiivinen kokemus sitä ei tarvitse pelätä!
 
Ensiksi sanon, että elä pelkää :hug:
Itse pelkäsin samaa myös, neljä viikkoa ennen synnytystä sanottiin vauvan olevan jo 4kg!
Itse pääsin (tai _jouduin_ synnytystapa-arvioon jo ikäni puolesta, vaadi sinäkin arviota!
Lopulta, kun vauva syntyi oli hänellä painoa 4090g, pituutta 54cm ja päänympärys komeat 37cm. En kyllä kokenut, että ponnistusvaihe olisi ollut juttu eikä mikään, ulos tuli nopeasti 15min ponnistuksella ja helposti, kun saippuapala! Edes välilihaa ei tarvinnut leikata, tuli vain pieni ykkösasteen repeämä. :)
 
Moi!!
Sain 30.12.2004 pojan joka painoi 4kg ja oli 51cm pitkä.
Pelkäsin synnytystä, mutta kun lähtö tuli niin en enää pelänny.
Ponnistus vaihe kesti 19min. Sanoi kätilö että ihan hyvin ensisynnyttäjälle.
Jouduttiin väliliha leikkaamaan, mut ei se kyl tuntunu missää.
Ei kannata pelätä...
Hyvin se menee. :hug:
 
Moi!
Mulla sama juttu vkot 40+6 ja vauva 4kg nyt!Kävin tänään yliaikais seurannassa ja laittovat kotia odotteleen viikoksi,ennenkuin käynnistää.Valittelin kokoa ja sanoin pelkääväni alatiesynnytystä jos vielä paljonkin kasvaa,mut eipä lääkäri reakoinut mitenkään.
Kätilö sanoi et jos epäillään ahdasta lantiota silloin röntgen kuvataan ,jos kaikki näyttää normaalilta ei tehdä mitään.
Ja lääkäri kuulemma sanois jos epäilee ahtautta.
Itse olen 160 ja norm.55kg ja onhan lapsi omasta mielestäni iso jos 4kg-4200kg syntyessään ja ensimmäinen.Mua pelottaa repeämät ja et lapselle sattuu jotain vaurioita synnytyksessä kun tilaa on vähemmän!
Eli mulla sama pelko kuin sulla!Voimia meille!
Kertokaa kokemuksia pienet ison lapsen synnyttäjät! :snotty:
 
En halua pelotella vaan vastaan totuuden mukaisesti jotta saat kaikenlaisia vastauksia. Poikani oli 4430g ja pää todella iso 38.5cm. Ja synnytys oli todella vaike ja pitkä. Paikat meni kunnolla hajalle ja poikaa autettiin ulos imukupilla. Olen itse 172 pitkä ja isoluinen mutta ei tullu helpolla. Syynä kyllä oli varmasti myös se että pojan pää oli vinossa ja häntäluuni oli tiellä ja sekin sitten pamahti rikki.
Toivon että saat asiat hyvin päätökseen :hug:
Kesto melkein 19h josta ponnistus 1h45min.

 
Kyllä se isokin lapsi tulee jos mahtuu..vaadi sinulla on oikeuksia , ei muuta kuin synnytystapa-arvioon. Minulla 3 lasta kaikki suuria ja alateitse tulleet, painoarvio mennyt metsään, jokaisella heittänyt parvio 1500g-2200g
-92 tyttö 4300g ja 54cm, s.kesto 5t
-95 poika 5100 ja 54cm, s.kesto 6t
-99 poika 5300g ja 54cm, s.kesto 2t

Eikä minulla ole ollut sokeria ollenkaan..neljäs lapsi laskeutuu 21.7..
 
Kyllä mullekin taivasteltiin ekan lapsen kanssa voi voi miten iso. Miten sä saat tän synnytettyy...ja höpö höpö. Kyl se 4,2 kilonen tulee sielt ihan hyvin. Vaikka vauvaa luultiinkin vaikka kuinka kamalan painavaks. Kyl ne laittaa sit lisä tutkimuksiin jos ne todella luulee siihen tarvetta olevan. Multa kuvattii lantion koko.

Et rauhallisesti vaan!
 
Olen synnyttänyt 3 lasta normaalisti alateitse

3800g, 4160g, 3510g kaikki lapset ovat juuttuneet synnytyksessä hartioista kiinni viimeinen sai sitten iänkaikkisen vamman vasempaan käteensä. Nyt odotan neljättä lasta ja ensi tiistaina on määrä tehdä sektio. Kävin 5 päivä taysissä ja arvioivat jo 3600 viikot 37+2. Lääkäri oli heti sitä mieltä ettei missään tapauksessa ruveta synnyttämään normaalisti. Olin asiasta aika helpottunut vaikka jälkiseuraukset sektiosta ovat kuulemma rajummat kuin normaalista alatie synnytyksestä.

Kannattaa keskustella lääkäreiden kanssa mikä on hyväksi jos edellinen on ollut iso ja mahtunut tulemaan ihan hienosti tuskin siinä mitään toisenkaan kanssa on ongelmia =)
 
Mulla esikoinen 3995g eli käytännössä 4kg ja 53cm ja päänymäys oli 35cm. Synnytys sujui periaatteessa hyvin, 8 tuntia "vaan" kesti. Ponnistusvaihe 15 min, mikä oli kyllä... öö... aika tuskaisa. Väliliha leikattiin ja vähän repesinkin, mut paranin kuitenkin hyvin, nopeasti eikä mitään vaivoja jäänyt.

Tytöltä katkesi toinen solisluu, mikä kuulemma on aika pikku juttu, eikä sille mitään tehtykään, parani itsekseen. Ja kätilö sanoi vauvan synnyttyä, et olisi täältä isompikin mahtunut tulemaan... Itse olin sillä hetkellä ainakin, eri mieltä.

Olen todella samaa mieltä, et loppujen lopuksi se on tuo päänympärys, joka merkitsee jotain... Et sä jolla yli 38cm vauvan päänympärys, niin varmsti on ollut tiukassa. :( Toivottavasti olet hyvin parantunut.

 
Älä suotta hätäile! Esikoinen syntyi helposti viikolla 42, vajaassa kuudessa tunnissa vartin ponnistuksen jälkeen. Mittaa tytöllä oli 4135g, 54cm ja päänympärys 37cm. Pari pientä tikkiä ommeltiin välilihaan, eli vähällä selvisin.
Nyt kolmen vuoden jälkeen olen viikolla 40+1 raskaana ja uuden tulokkaan painoarviot ovat olleet tismalleen samanlaisia kuin isosiskollaan. Minua ei suuremmin jännitä tuleva synnytys, koska tiedän vauvan mahtuvan ulos vaikka hän olisi vähän suurempi kuin siskonsa.
Suurimman palveluksen teet vauvallesi ja itsellesi pysymällä rauhallisena ja rentona. Luonto ja synnärin väki hoitaa loput. Onnea matkaan!
 
Meidän vauva ei hirveän iso ollut 3595g 51cm ja päänymp.37cm.Neuvolassa arvioivat vauvan painoksi 3500-4000g... silloin kyllä vähän jännitti et mahtuuko syntymään (olen itse pieni kokoinen ja hoikka lanteinen 158cm ja 48kg) kuitenkin neuvolasta sanoi terveydenhoitaja ja lääkäri et hyvin mahtuu tulemaan.
Synnytyksessä poika jumiutui hartiosta kiinni ja meni jonkuaikaa et poika rupes hengittämään synnyttyään. Sinänsä itselle ei synnytys ollut hankala, mut kyllä sitä pikkuisen säikähti (isä varsinkin) kun poika on sininen eikä hengitä.
Seuraavan lapsen kohdalla kuulemma täytyy tehdä tarkka arvio lapsen koosta, kun ensimmäistä lasta isompaa ei kannata ruveta synnyttämään alateitse.
Ihme että vähättelevät neuvolassa jos kärsii synnytyspelosta. Minulta tentattiin moneen kertaan ettenhän pelkää synnytystä...
 
Meidän neljästä lapsesta kolme on olleet isoja,esikoinen painoi 4210g,synnytys oli normaali ja meni ihan hyvin,vaikka ponnistusvaihe kesti 1h30min
Kakkonen tuli syöksymälllä ja repesin pahasti,nelikiloinen hänkin.
Nelonen oli syntymäpainoltaan suurin 4480g,mutta viisi päivää ennen synnytystä lääkäri arvioi lapsen painoksi enintään 3500g,jonka vuoksi päästettiin yliaikaiseksi.Synnytyksessä vauva jäi hartioista kiinni,kätilö joutui käyttämään raakaa voimaa että lapsi saatiin ulos.Siinä rytäkässä pienokaisen toinen keuhkopussi repesi ja hänelle tuli ilmarinta.Poikaa hoidettiin teholla kaksi viikkoa ja hän toipui täysin,mutta vanhemmille jäi pelko.
Tämä meidän tapaus oli huonoa tuuria ja sattumaa,mutta silti toivon että minua ja toiveitani olisi kuunneltu enemmän.
 
Mulla on ollut raskausdiabetes seurantaa 2 viime rask mutta ei korkeita sokereita kuitenkaan paljon ollenkaan.No3 lapsi painoi 4820g ja sitte tää viimeinen rv 38 käynnistetty 5075g.Meilläkin on suvussa tällanen Erbin bareesi eli tää mikä olkanivelpunos vamma nyt sitte olikaan tullu synnytyksessä ja sitä mäkin pelkäsin tolla viimeisellä.
Ultra äänet sekoaa jossain 4,5 kg:n kohalla ja antaa aina saman painon.Lääkäreillä on kyllä taulukoita milla arvioida tästä isompienkin kokoa mutta aina ne on vaan arvioita.Kyllä muakin pelotti lähinnä lapsen puolesta.Sitte kyllä synnytyksessä jo ittenikin kun tuntu ettei se liiku mihinkään alkuun kun oli niin iso ja "tehdyt" supistukset oli niin kamalia.Leikattiin isosti välilhaa mutta en kyllä revennyt sitten ja syntyihän tuo sieltä reilussa kolmes tunnissa mitä nyt päivän olin niitä lääkkeitä saanu ja supistellu.Vaadi siis synnytystapa arviota ja kunnollista kokoarviota.Tuo edm, vamma on lapsella tosi paljon elämää rajoittava. Ei sitä kellekään sois jos se voidaan ajoissa käynnistämällä tai sektiolla välttää.Voimia sulle.
 
Moron
Itsellä on kaks lasta, eka vain neljäkiloinen/51 cm, ja jäi kiinni hartioistaan. Toinen muksu, nyt seitsemän vuotta vanha oli sitten jo 5600/57 cm. Ja samana aamuna kun hän syntyi niin arvioitiin noin viisi kiloa kokoarvioksi.Ne eivät todellakaan aina pidä paikkaansa.No nuoremmalle tuli sitte synnytyksessä pysyvä vamma käteen(erbin pareesi).
Äiti tietää aina parhaiten oman tilanteensa/tuntonsa, joten vaadi ihmeessä synnytystavan arviointia!! Ihan kaiken varalta.. :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2005 klo 20:38 äitä80 kirjoitti:
Mitä tarkoitat sillä että olet pieni? lyhyt, laiha, siro/hento?!
Nuo yllämainitut ei vaikuta synnytykseesi vaan lantiosi "sisäiset" mitat - siis ulkoisesti leveä lantio ei ole välttämättä leveä sisäisesti tai päinvastoin.
[/b]

Aivan. Minulla 4 lasta, joista kaksi painoivat yli 4kg (4120g, 4100g)
Itse olen "pieni" ja ulkoisesti siro. Painoni on 42kg pituutta 159cm ja vaatteideni koko 32". Synnytykseni ovat olleet nopeita ja helppoja, Ponnistusvaiheetkin kestäneet vain n. 10 min.

Joten pelko pois, hyvin se menee :hug:
 
Minä synnytin 4-kiloisen (3994g) ja 52 cm pitkän vauvan ja itse olen pienikokoinen (162cm) ja sirorakenteinen. Lääkäri totesei ennen synnytystä käsituntumalla, että lantio on riittävä.
Synnytys meni eniten pelkäämäni ponnistusvaiheen suhteen hyvin ja hyvin mahtui vauva tulemaan. Pahimpina mieleen jäivät avaavat supistukset, joihin onneksi viimein oli epiduraalista apu.
 
Mun esikoinen paino 4200g ja pituutta 51cm. Synnytys oli erittäin nopea, alle tunnissa kaikki oli ohi. Kivun lievitykset jäi saamatta mutta silti ei mikään mahdoton kokemus ollenkaan. Yritä olla pelkäämättä. Joskus voi pienen vauvan synnyttäminen olla kivuliampaa kuin ison. Koko ei aina ratkaise!
 
Juuri kaksi viikkoa sitten synnyttäneenä: olen itse suht isokokoinen ja isoluinen, mutta ahdaslantioinen. Tämän vuoksi synnytykseni käynnistettiin viikolla 38 ja pojan mitat olivat painoa 3830 g, pituutta 51 cm ja pipo 37 cm. Ulos tultiin imukupilla ja hartiat otti kiinni, mutta ei pysyviä vaurioita. Väliliha leikattiin ja lisäksi tuli pieniä repeämiä. Vaikka synnytys oli pitkä ja raskas, ei minulle jäänyt siitä kammoa, joten uskallan suunnitella sisarusta pojalle. Tosin nyt osaan varautua siihen, että uusikin synnytys käynnistetään etuajassa...

Uskoisin, että sinullekin on tehty jonkinlainen lantioarvio lääkärintarkastuksen yhteydessä, minullekaan ei asiasta sen enempää puhuttu. En usko, että nykyään enää ehdoin tahdoin annetaan lapsen kasvaa liian isoksi syntymään alateitse. Huonekaverillanikin synnytykset oli käynnistetty, kun lapset olivat noin kolmikiloisia, juuri ahtaan lantion takia.

Kaksi hoikkaa ja pientä ystävääni, molemmilla kolme lasta, ovat hyvin leveälantioisia 'sisältäpäin', ei repeämiä ja kätilön kommentti: 'täältähän tulisi vaikka kaksi samalla kertaa'. Ja lapset olleet samaa kaliiberia kuin minunkin vauvani...

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.04.2005 klo 17:32 katrillix kirjoitti:
Mulla esikoinen 3995g eli käytännössä 4kg ja 53cm ja päänymäys oli 35cm. Synnytys sujui periaatteessa hyvin, 8 tuntia "vaan" kesti. Ponnistusvaihe 15 min, mikä oli kyllä... öö... aika tuskaisa. Väliliha leikattiin ja vähän repesinkin, mut paranin kuitenkin hyvin, nopeasti eikä mitään vaivoja jäänyt.

Tytöltä katkesi toinen solisluu, mikä kuulemma on aika pikku juttu, eikä sille mitään tehtykään, parani itsekseen. Ja kätilö sanoi vauvan synnyttyä, et olisi täältä isompikin mahtunut tulemaan... Itse olin sillä hetkellä ainakin, eri mieltä.

Olen todella samaa mieltä, et loppujen lopuksi se on tuo päänympärys, joka merkitsee jotain... Et sä jolla yli 38cm vauvan päänympärys, niin varmsti on ollut tiukassa. :( Toivottavasti olet hyvin parantunut.

Juu parantunut olen :) kiitos vain :hug:
Menikin kauan kyllä. Reilun vuoden päästä oli vielä kipeä jos harrasti seksiä tai oli gynellä :( Ei auttanut paljoa venytellä...
Ihmeen hyvin olen parantunut ja toipunut kaikella tapaa :) Kummasti tekisin jo toisen lapsen jos minusta olis kiinni. Ja synnyttäisin alakautta ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2005 klo 20:38 äitä80 kirjoitti:
Mitä tarkoitat sillä että olet pieni? lyhyt, laiha, siro/hento?!
Nuo yllämainitut ei vaikuta synnytykseesi vaan lantiosi "sisäiset" mitat - siis ulkoisesti leveä lantio ei ole välttämättä leveä sisäisesti tai päinvastoin.
Minun esikoinen oli 4325g ja 52,5cm ja hyvin mahtui alakautta (silloin ei oltu enustettu vauvan kokoa millään tavalla)

Toisessa raskaudessa todettiin raskausdiabetes josta johtuen kokoarvio oli viikolla 36 - lääkäri arvioi jo silloin vauvan olevan n4 kiloinen ehkä ylikin. LA ylittyi ja myönnän että lopussa hirvitti miten synnytys sujuu. Hyvin sujui (jopa helpommin kuin esikoinen) ja vauvan mitat oli 4405g ja 52cm

Kuten edellinenkin kirjoittaja mainitsi niin pään koko ja malli merkitsee loppupelissä enemmän kuin vartalon pyöreys tai pituus. Kun saat pään pihalle seuraa loppu perässä helposti.

MILLÄS KOKEMUKSELLA VOIT PUHUA SIITÄ ETTÄ "KUN SAAT PÄÄN PIHALLE ,LOPPUSYNNYTYS MENEE HELPOSTI"?NIMENOMAAN NÄIN KÄVI OMASSA EKASSA SYHNNYTYKSESSÄNI.KAIKKI MENI SUHT OOKOO SIIHEN SAAKKA KUNNES LAPSELLA PÄÄ ULKONA ,mutta HUOM :attn: LAPSEMME JÄI HARTIOISTAAN KIINNI.TILANNE OLI TODELLA PAHA.SIINÄ OLI TUPA TÄYNNÄ LÄÄKÄREITÄ,EIVÄT MEINANNEET IMUKUPILLAKAAN SAADA ULOS,VAAN RAA´ALLA VÄKIVALLALLA REVITTIIN (KAKSI OLI VETÄMÄSSÄ)SILLÄ SEURAUKSELLA ETTÄ REPESIN ERITTÄIN PAHASTI JA LAPSELLA OLKAPÄÄ VIOITTUI SILLÄ SEURAUKSELLA JA PELOLLA ETTÄ SE OLISI VOINUT HALVAANTUA...ONNEKSI OLI VAIN ENSIMMÄISEN ELINVUODEN LÖYSÄ JA KIPEÄ...TÄNÄ PÄIVÄNÄ LUOJAN KIITOS TOIMII.JA MINULLA PITUUTTA SIIS 1.57 CM ,ESIKOINEN YLÄKÄYRILLÄ KOKO RASKAUSAJAN ,VEIKKASIVAT PAINOKSI 3800 ,OLI LOPULTA 3900 SIIS.ja EHDOTTOMASTI MENIN SYNNYTYSTAPA-ARVIOINTIIN KYLLÄKIN SILLÄ SEURAUKSELLA ETTÄ TOTESIVAT MINULLA OLEVAN EDELLYTYKSET LANTION YM.NÄHDEN SYNNYTTÄÄ ALATEITSE.SYNNYTYKSEN JÄLKEEN TOTESIVATKIN ETTÄ "HUPS, EN OLISIKAAN KOSKAAN SAANUT LÄHTEÄ SYNNYTTÄMÄÄN YLI 3.5KG ALATEITSE.."MIKÄ OLI KYLLÄ AIKA MYÖHÄISTÄ SIINÄVAIHEESSA.LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN ONNEKSEMME KUITENKIN.LAPSI TERVE.ITSE TOIVUN REPEÄMISTÄNI ERITTÄIN HITAASTI,YLI KUUKAUDEN SÄRKI PAHASTI.NOOO,NYT TOISTA ODOTTAESSA TILANNE JA MAHDOLLINEN RISKI OTETAAN IHAN ERITAVALLA...KUN OLEN TAVALLAAN JO "KÄRSINYT JA KOKENUT " TUON TOISEN TAVAN NIIN PYRITÄÄN TURVALLISEEN SYNNYTYKSEEN.OLEN VIIKOLLA 37 JA TULIN TÄNÄÄN ULTRASTA...KAHDEN VIIKONPÄÄSTÄ VKOLLA TAAS TARKASTUSULTRA,JOSSA SOVITAAN SEKTIOPÄIVÄMÄÄRÄ ,MITÄ ILMEISIMMIN 2PVÄN PÄÄHÄN TUOSTA ULTRASTA.LAPSI OLI 3.3 KG TÄLLÄ HETKELLÄ ,JA TOKI VIELÄ KASVAA..JA MINULLA TOKI TOIVOMUKSENI MUKAAN MAHDOLLISUUS ALATIE SYNNYTYKSEEN,MUTTA TÄYSIN OMASSA PÄÄTÄNTÄVALLASSANI,JA KYLLÄ SUOSITTELIVAT ITSEKIN VALITSEMAAN SEN VÄHEMMÄN RISKAABELIN TAVAN...JA NEUVOLASSA EN YMMÄRRÄ KOHTELUASI;ÄLÄ OLE LIIAN KILTTI???LYÖ NYRKKIÄ PÖYTÄÄN ETTÄ HALUAT EHDOTTOMASTI KOONMÄÄRITYS JA SYNNYTYSTAPA ULTRAAN JA KUN KYSE ON SINUN LAPSESTASI JA KROPASTASI JA ELÄMÄSTÄSI..SINULLA ON TÄYSI OIKEUS MENNÄ JUTTELEMAAN JA SOPIMAAN SYNNYTYKSEESI LIITTYVISTÄ ASIOISTA???ÄLÄ NIELE KAIKKEA MITÄ NEUVOLASSA MEINAAVAT SYÖTTÄÄ-SIELLÄKIN NIIN MONENLAISTA IHMISTÄ TÖISSÄ.ONNEKSI OMALLA KOHDALLANI OLLUT TUURI JA NEUVOLASSA + MUUALLAKIN KOHDALLE SATTUNUT IHAN "JÄRKEVÄÄ"PORUKKAA.ELI TÄSSÄ YKSI TARINA ISON LAPSEN SYNNYTTÄJÄLTÄ (TAIKKA LAPSI OLI JUURI SEN 4KG ,JA LAPSI OLI SIIS ISO JUURI MINULLE...JA MINUN KROPALLENI!SIITÄHÄN ON KYSE.MITEN SINULLA ON EDELLYTYKSIÄ SYNNYTTÄÄ...JOTTA SEKÄ LAPSI ETTÄ ÄITI EIVÄT JOUTUISI "VAARAAN") :attn: TOIVON SINULLE VOIMIA JA AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI SIELLÄ NEVOLASSA ,KILTTEYDELLÄ EI PITKÄLLE AINA PÖTKI!SINUN ON VAADITTAVA PAREMPAA HOITOA.... :flower:
(tsori jos jotakuta häiritti isot kirjaimet,naputtelin niin vauhdilla enkä edes huomannut ....hah!)
 
Meidän esikkoa odotaessa minulla todettiin myös tuo raskausdiabetes. Meillä mentiin suunniteltuun sektioon, kun painoarvio oli 4,5 kg ja nähtiin jo valmiiksi ettei lantiosta tule mahtumaan. Kyllä ne ultrassa osaa varmasti asiantuntevasti katsoa miten tullaan ja mitä kautta. Hyvin se menee :)

Ja pikkumies olikin sitten sen 5200 grammaa, että ihan hyvä näin, sektiolla :D
 
esikoinen oli 4420g ja 54cm, sf meni koko ajan y käyrän yläpuolella, vaadin painoarvoita viikkoa ennen laskettua aikaa,ei millään meinannut kirjottaa lähetettä ja sanoin että en täältä lähde ennen kun sen kirjotat ja pakkohan sen sitten oli. 3 päivää ennen synnytystä arvioitiin että n.4kg. ja lääkäri sanoi että mahtuu kyllä tulemaan vähän isompikin,synnytys oli helppo.
 

Similar threads

V
Viestiä
30
Luettu
3K
Aihe vapaa
viiden muksun mamma
V

Yhteistyössä