Isoja kysymyksiä.

["diana"]

Kuinka helposti antaisit anteeksi miehelle joka löisi, tekisi seksuaalista väkivaltaa tms.?
Kuinka helposti antaisit anteeksi miehelle joka ei auttaisi sinua vaikka näkisi että joku tekee sinulle pahaa?
Kuinka helposti antaisit anteeksi miehelle joka ei tule sinua auttamaan vaikka kerrot että toinen mies on kimpussasi?

Pitääkö näitä mielestäsi antaa anteeksi? Annatko anteeksi jos oikeasti välität tuosta miehestä? Rakastat sitä?

 

[Hägh?]

Kysytkö nyt ihan tosissas. Uskon, että kaipaat vaan vahvistusta omille ajatuksille. Ei pidä antaa anteeksi. Ei saa antaa anteeksi. Ei kannata antaa anteeksi. En voisi antaa anteeksi

 

[Ap.]

haluan antaa anteeksi.Haluan todella. Mutta kuitenkin pelkään. Silti olen välillä onnellinenkin. Todella onnellinen.

 

[Ken guru]

haluan antaa anteeksi.Haluan todella. Mutta kuitenkin pelkään. Silti olen välillä onnellinenkin. Todella onnellinen.

Anna anteeksi mutta lähde suhteesta.

 

[Ap.]

Anna anteeksi mutta lähde suhteesta.

Entä se rakkaus? Lupaus vasta- ja myötämäestä? Tuntuu että petän kaikki jos nyt lähden.

 

[Ken guru]

Entä se rakkaus? Lupaus vasta- ja myötämäestä? Tuntuu että petän kaikki jos nyt lähden.

Ketkä kaikki?

Varsinkin jos on lapsia, niin pitää lähteä väkivaltaisesta suhteesta. Ja onko mies mielestäsi pitänyt omat lupauksensa? Rakastaa...kunnioittaa...

 

[Hukkapiru]

Jos tilanne ei muutu, ainoa kenet petät on itsesi. Anteeksi voi antaa, mutta unohtamista ei onnistu koskaan oppimaan. Rakkautta on aina ihmisten välillä, mutta jos rakkaus kääntyy vain velvollisuudeksi ja lupauksen pitämiseksi, ei elämässä ole enää mitään järkeä.

Yritä jaksaa, tilanne on varmasti ahdistava :hug:

 

[astrolabe]

Myötä- ja vastoinkäymisissä. Voi olla vaikeaa, mutta sitähän elämä taitaa olla pelkästään muutenkin. Nytkin valvon ja mies nukkuu, vaikka minun on vaikea olla. Voisin hänet herättää, mutta ei se nyt auttaisi kuitenkaan.

 

[Ken guru]

Myötä- ja vastoinkäymisissä. Voi olla vaikeaa, mutta sitähän elämä taitaa olla pelkästään muutenkin. Nytkin valvon ja mies nukkuu, vaikka minun on vaikea olla. Voisin hänet herättää, mutta ei se nyt auttaisi kuitenkaan.

Tuskin puhutaan samantapaisista asioista pahan mielen tuottajana sinun ja ap:n kohdalla.

 

[Ap.]

Tämä ei ole pelkästään aviomieheni aikaansaannosta. Olen saanut trauman todella väkivaltaisesta miehestä jo ennen kuin olen nykyisen aviomieheni tavannut. Alkuun aviomieheni kanssa oli vähän jotain väkivaltaan viittaavaa, hermostui helposti nollasta sataan jne. Vähän väkivaltaakin. Mutta ei hakkaamista tms.
Ja koska edelliseen suhteeseen verrattuna oli todella vähäistä ja erittäin harvinaista niin olen antanut anteeksi.
Nyt pitkästä aikaa oli taas sellainen tapahtuma.

Ja nyt tämä asia painaa mieltä.

 

[rops]

Entä se rakkaus? Lupaus vasta- ja myötämäestä? Tuntuu että petän kaikki jos nyt lähden.

Vasta- ja myötämäkeen ei kuulu esim. lyöminen. Itseäs petät, jos jäät.

 

[Hukkapiru]

Joo ei. Nyt järki käteen.

Ihan kaikella ystävällisyydellä: jos sulla on traumareaktio väkivallasta (varsinkin seksuaalisesta väkivallasta) ei tuo tilanne sitä helpota ollenkaan. Ahdistus kasvaa, yrität vain miellyttää miestä ettei erimielisyyttä ja riitaa tule, ajatusmaailma vääristyy tähän "minussa se vika on, minä petän kaikki, mun on pakko jaksaa" ja loppupeleissä olet niin puun ja kuoren välissä että pelkkä hengittäminenkin tuntuu raskaalta.

Itse lähdin suhteesta jossa koin seksuaalista väkivaltaa. Sain traumaperäisen stressireaktion joka hankaloittaa elämää ihan jatkuvasti, kun menneisyys tulee uniinkin. Menneisyyteen ku et voi enää vaikuttaa, mut tulevaisuuteen voit, niin älä hyvä ihminen valitse sitä että elät menneisyyden uudelleen.

 

[Ap.]

Mutta nykyinen mieheni on oikeasti tosi ihana. Osaa olla siis hellä ja kilttikin. Yleensä on. Välillä vaan menee yli. Ja kyllä niitä sitten katuukin.
Mutta miten pääsisin tuosta vanhasta traumasta eroon?


Fyysisinä oireina on käsien pesu. Pesen käsiä usein ja olen löytänyt tarkan rituaalin minkä mukaan ne pestään. Tietyllä kaavalla ja ahdistun jos esim. mieheni pesee eri tavalla koska tuntuu ettei puhdistu niin hyvin. Tämä on ollut minulla jo vuosia. Nyt uutena on tullut hampaiden pesu. Pesen niitäkin muutaman kerran päivässä.

 

[Ap.]

Tahtoisin oppia antamaan anteeksi. Mistä saan sihen voimia?

 

[Ap.]

Hukkapiru... Mikä minut tästä sitten pelastaisi? Mikä auttaisi kun sanoit ettei tilanne tällä parane? Tahtoisin oppia luottamaan, antamaan anteeksi. Ja ansaita suojaa, hellyyttä ja turvaa.

 

[Hertzeleid]

Tahtoisin oppia antamaan anteeksi. Mistä saan sihen voimia?

Ei sulta voimaa puutu, kohde vain on väärä. Sun pitää antaa itsellesi anteeksi, tai siis kohdistaa se rakastava ja vapauttava voima itsellesi tai et voi edes unelmoida tekeväsi niin toisille. Toki siinä saattaa tulla mukana aimo annos ihan tervetullutta kiukkua jonka seurauksena tämä nykyinenkin ehkä saa poistumiskäskyn kengänkuva persauksissaan mutta se on sen ajan murhe.

 

[astrolabe]

Tuskin puhutaan samantapaisista asioista pahan mielen tuottajana sinun ja ap:n kohdalla.

Joo, minua valvotti aiemmin elämässäni kokema seksuaalinen hyväksikäyttö vrs. miehen odotukset imetyksen suhteen, johon en tunne olevani kykenevä. Ei sama, mutta silti ahdistavaa. Unohdin, ettei palstallakaan minulla ole väliä.

 

["vieras"]

Hukkapiru... Mikä minut tästä sitten pelastaisi? Mikä auttaisi kun sanoit ettei tilanne tällä parane? Tahtoisin oppia luottamaan, antamaan anteeksi. Ja ansaita suojaa, hellyyttä ja turvaa.

Ihan väärästä päästä lähdet tuossa tekemään ratkaisuja. Terve ihminen EI LUOTA eikä anna anteeksi, jos siihen ei ole syytä. Luottamisesta ja anteeksiantamisesta ei saa palkintoa, vaan päinvastoin, epänormaalin luottavaiset ja anteeksiantavaiset vetävät puoleensa epäterveitä ihmisiä.

Suojaa, hellyyttä ja turvaa ei ansaita vaan niitä saadaan hankkiutumalla sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat niihin kykeneväisiä. Jos et ole henkisesti terve, niin et erota normaaleja epänormaaleista ja tyydyt sellaisten seuraan, jotka ehkä ensivilkaisulla haluavat sinulle hyvää tai sitten et tasapainottomuudeltasi ja tarvitsevuudeltasi kykene terveiden kanssa normaaleihin suhteisiin.

Hanki apua, Tarvitset sitä kovasti.

 

[Ap.]

Joo, minua valvotti aiemmin elämässäni kokema seksuaalinen hyväksikäyttö vrs. miehen odotukset imetyksen suhteen, johon en tunne olevani kykenevä. Ei sama, mutta silti ahdistavaa. Unohdin, ettei palstallakaan minulla ole väliä.

Vaatiiko miehesi sinua siis imettämään vaikka koet ettet kykene siihen? Ei ole sekään varmasti kovin kiva tilanne

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";28618392]Ihan väärästä päästä lähdet tuossa tekemään ratkaisuja. Terve ihminen EI LUOTA eikä anna anteeksi, jos siihen ei ole syytä. Luottamisesta ja anteeksiantamisesta ei saa palkintoa, vaan päinvastoin, epänormaalin luottavaiset ja anteeksiantavaiset vetävät puoleensa epäterveitä ihmisiä.

Suojaa, hellyyttä ja turvaa ei ansaita vaan niitä saadaan hankkiutumalla sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat niihin kykeneväisiä. Jos et ole henkisesti terve, niin et erota normaaleja epänormaaleista ja tyydyt sellaisten seuraan, jotka ehkä ensivilkaisulla haluavat sinulle hyvää tai sitten et tasapainottomuudeltasi ja tarvitsevuudeltasi kykene terveiden kanssa normaaleihin suhteisiin.

Hanki apua, Tarvitset sitä kovasti.[/QUOTE]

Se on kuitenkin niin ristiriitaista. Nykyisen mieheni kanssa niitä tilanteita joissa pelästyn on tosi vähän. Aluksi niitä oli ehkä enemmän. Mutta mies muuttui ehkä pari vuotta sitten ( 10 vuotta ollaan oltu yhdessä ) kun sitä vaadin. Mutta kyllä niitä raivareita tulee edelleen. Ja n. viikko sitten tapahtui sellainen ikävämpikin tilanne. Hän satutti minua. Ei lyönyt tai sellasta. Eikä hän ikinä lyö enkä sitä oikeastaan edes pelkää.
Hän ehkä enemmänkin käyttää seksuaalista väkivaltaa tai siinä voiman käyttöä.
Sitäkin TOSI HARVOIN. Mutta raivostuu helposti ja ne tilanteet ahdistaa minua. Joskus on heittänyt minua runtatulla paperilla kun en suostunut hänen mielipiteeseensä.
Ja kun suuttuu niin saattaa kiroilla kovaan ääneen, raivota, paiskoa ovia ja huonekaluja jne.

Ja vaikka ei muuten olekaan paha niin silti ne minuun aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Ehkä menneisyyteni vuoksi.

 

[Ap.]

Hukkapirua vähän vielä huhuilen.

 

[Ken guru]

Joo, minua valvotti aiemmin elämässäni kokema seksuaalinen hyväksikäyttö vrs. miehen odotukset imetyksen suhteen, johon en tunne olevani kykenevä. Ei sama, mutta silti ahdistavaa. Unohdin, ettei palstallakaan minulla ole väliä.

Höh, no johan olet (olit?) maassa. Toivottavasti olet saanut ymmärrystä :hug:.

 

[astrolabe]

Höh, no johan olet (olit?) maassa. Toivottavasti olet saanut ymmärrystä :hug:.

Olemme jutelleet asiasta tänään paljon ja päästy samalle sivulle sen kanssa eli kokeilen, mutta ei paineita, jos ei onnaa syystä tai toisesta. Mies on pyrkinyt huomioimaan minua erityisen runsaasti tänään ja ollut paljon kanssani, vaikka aikaa toki menee muuhunkin. Valoisammalla tuulella ehdottomasti. Inhoan rintojani, se tuskin salaisuus palstalla, ja tuntuu hankalan ahdistavalta, että pienen tärkeän ihmisen ravinto tulisi jostain, mitä halveksin ja kammoan.

 

[Ken guru]

Olemme jutelleet asiasta tänään paljon ja päästy samalle sivulle sen kanssa eli kokeilen, mutta ei paineita, jos ei onnaa syystä tai toisesta. Mies on pyrkinyt huomioimaan minua erityisen runsaasti tänään ja ollut paljon kanssani, vaikka aikaa toki menee muuhunkin. Valoisammalla tuulella ehdottomasti. Inhoan rintojani, se tuskin salaisuus palstalla, ja tuntuu hankalan ahdistavalta, että pienen tärkeän ihmisen ravinto tulisi jostain, mitä halveksin ja kammoan.

No kiva, näin vähän arvelenkin sen teillä olevan, että ymmärrystä ja yritystä kyllä löytyy kumpaankin suuntaan teillä, vaikka niitä ristiriitoja väistämättä (kaikille) tuleekin.

 

[Ap.]

Mikähän meidän parisuhteessa sitten pitäisi muuttua? Että voitaisiin olla tasapainoisessa hyvässä suhteessa?
Kyllä minunkin mieheni katuu ja pyytää anteeksi jos tekee hölmösti. Mitä muuta hän voisi tehdä?