Isoäidin imetyskehut ketuttaa!

Ottaa pattiin. Mulla on 3,5kk ikäinen tyttövauva jota täysimetän, vauva kasvaa tosi hyvin ja imetys sujuu, vaikka joudun olemaan tiukalla imetysdieetillä, vauvalla refluksia jne.

Silti oma äitini on koko ajan päivittelemässä ja aliarvioimassa tyyliin "kumma että sulla vaan riittää maitoa, kun sulla on niin pienet tissitkin". Soittelemme n. kerran viikossa ja joka kerta hän kysyy "sulla vaan tulee vieläkin maitoa, ihme juttu".

Lisäksi hän on alkanut leveillä omilla imemiskäytännöillään, mm. alkanut väittää että täysimetti minua 70-luvulla 6kk ikään asti, vaikka tiedän varmasti, että hän on ryhtynyt antamaan minulle mm. tomaatti- ja appelsiinimehua 2kk ikäisenä, ja korviketta samoin, sekä vellejä, soseita jne 3kk ikäisestä lähtien. Hän on aikoinaan itse näin kertonut ja olen lukenut sen minun vauvakirjastanikin. Nyt hän kuitenkin väittää, että minä muistan väärin, että kyllä hän muistaa itse oikein. Myös osittaisimetyksen kesto on hänellä pidentynyt alkuperäisestä 10kk:sta ensin vuoteen, sitten vuoteen ja kahteen kuukauteen. Veikkaan tähän pidentymiseen olevan syynä se, että kerroin itse aikovani imettää 12kk ikään asti.

Miksi v*tussa mutsini käyttäytyy näin, aivan kuin hän haluaisi kilpailla kanssani asiasta??? Ottaa pattiin koko muija. Ei paljon huvittaisi soitella, mutta jos ei viikkoon minusta kuule, niin sitten tulee kommentteja kuten "ookko sinä ny hyljänny mut".

 

Älä välitä. Mun isosisko samalainen. Pelkkää kateutta.

 

On sulla äitee. älä soittele niin oppiipahan oleen.

 

Ehkä sun äiti kokee jotain tarvetta pönkittää omaa äitiyttään.

 

Äitiparkas varmaan häpeää omia lastenhoitotaitojaan ja yrittää peitellä niitä. Mä sanoisin suoraan, että lopettaa valehtelun.

 

Tän takia sulla on kaks korvaa, toisesta sisään ja toisesta ulos...

 

Ei juma! Ihan kuin minä olisin kirjoittanut. Äitini myös rehvastelee sillä, että "Minulla on kahdeksan lasta, sinulla vasta kolme, joten minä tiedän kaiken lastenhoidosta paremmin kuin sinä." Tekee tätä erityisen selväksi kaikissa juhlissa.

Meillä myös nuorin nyt 3,5kk ja täysimetyksellä. Edellinen oli täysimetyksellä 7kk ja imetin kaikenkaikkiaan 2v4kk. Äitini taas ei yritäkään väittää, että olisi imettänyt kun ei ole ketään meistä sen enempää imetellyt. Syyksi väittää sitä, että hänellä vain se maidontulo hiipui. Aijaa!??! Ja mistäköhän se johtuu? Ei ainakaan siitä, että antoi aina heti korviketta ja oli kauhea kiire aina päästä jonnekin ilman vauvaa koko päiväksi shoppailemaan.

Ja muistan nämä hyvin koska äitini pienimmät lapset ovat minua yli 15v nuorempia.

Lisäksi äitini - tämä suuri kasvattaja - on antanut vauvojen itkeä tarpeettomasti niin ettäm inua hirvittää. Muistan kerrankin kun olimme kaupoilla ja minä kävin hakemassa vauvan autosta, kun itki siellä pipo silmillä suoraa huutoa. Koskahan äitini olisi käynyt katsomassa, että joko se vauva onherännyt. Tulee niin paha mieli, kun mietin tuota asiaa nyt että... Kun vain mietinkin että jättäisin tuon vauvani autoon ja itse shoppailisin enkä kävisi hakemassa vauvaa autosta vaan antaisin hänen itkeä siellä niin... puistattaa ihan. En ikinä pystyisi moiseen.

Niin että selväähän se on että äitini on niin hyvä kasvattaja että sopii kommentoida. Itse voisin sanoa, että ei se määrä vaan se laatu.

 

mun äiti teki samoin, kun olin raskaana, sano että meidän suvussa maito ei sitten riitä ku on nii pienet tissit. Kertoi että oli imettäny mua ja veljeä hädin tuskin 3kk. No nyt kun mä oon imettäny 2 vee ekaa ja toista jo yli vuoden niin yllättäen mua on imetetty reilu 6kk. Mut se on niille tosi vaikeeta, ne kyl varmaan on hoitanu meitä parhaan taitonsa mukaan. Ei tietenkään oikeuta valehteluun. Mun äiti on sanonu jossain vaiheessa että ette te kyllä pienenä itkeny oikeestaan ollenkaan, sitten jossain vaiheessa sano että ekat 4 kk te vaan itkitte, sit yks kerta sano että hän ei oikeastaan muista itkettiinkö me miten paljon, juuh.. että varauksella kannattaa noihin lapsuustarinoihin suhtautua. Äitini on kyllä rehellinen ja luotettava ihminen muuten kaikin puolin. Yks äitin sanominen kyllä harmittaa mua yli kaiken "oota vaan ku tyttös tulee murkkuikään niin silmät mustaks meikattuna haistatta sulle vitut ja painuu ovet paukkuen ulos ovesta!"

 

Tän takia sulla on kaks korvaa, toisesta sisään ja toisesta ulos...

Ihana elämänohje. Tää pitää muistaa. :flower:

 

mun äiti teki samoin, kun olin raskaana, sano että meidän suvussa maito ei sitten riitä ku on nii pienet tissit. Kertoi että oli imettäny mua ja veljeä hädin tuskin 3kk. No nyt kun mä oon imettäny 2 vee ekaa ja toista jo yli vuoden niin yllättäen mua on imetetty reilu 6kk. Mut se on niille tosi vaikeeta, ne kyl varmaan on hoitanu meitä parhaan taitonsa mukaan. Ei tietenkään oikeuta valehteluun. Mun äiti on sanonu jossain vaiheessa että ette te kyllä pienenä itkeny oikeestaan ollenkaan, sitten jossain vaiheessa sano että ekat 4 kk te vaan itkitte, sit yks kerta sano että hän ei oikeastaan muista itkettiinkö me miten paljon, juuh.. että varauksella kannattaa noihin lapsuustarinoihin suhtautua. Äitini on kyllä rehellinen ja luotettava ihminen muuten kaikin puolin. Yks äitin sanominen kyllä harmittaa mua yli kaiken "oota vaan ku tyttös tulee murkkuikään niin silmät mustaks meikattuna haistatta sulle vitut ja painuu ovet paukkuen ulos ovesta!"

Äidilläni on kummallinen tapa muutella totuutta aina niin, että se kuullostaa muiden mielestä tosi hauskalta ja että saa nolattua sen jutun kohteen.

Tässä taannoin kun mietti sitämiten tyytyväinen vauva tuo meidän kolmonen on niin totesin, että tuollaisiahan noi kaikki kolme on olleet. Sitten äitini alkoi kertoa siitä miten muistaa, kun minä hysteerisesti itkien soitin hänelle esikoisen ollessa vastasyntynyt ja nyyhkin, että mitä teen kun se vaanitkee. Kun sanoin, etä muistan sen puhelun mutta tieädn että en todellakaan itkenyt niin väitti vastaan, että niin paljon itkin ja kyselin että mikä sillä on.

Ja siis esikoinen itki kun ei saanut tarpeeksi maitoa rinnasta ja tutteliakin oli annettu mutta olin antanut sitä jo paljon enemmän kuin sairaalassa kätilö sanoi että sitä annetaan ja ihmettelin että voiko sitä antaa lisää kun se itkee ja itkee vaan. Eli se oli vauva joka itki, en minä. Sitten soitin kätilölle ja sanoi, että voi antaa niin paljon kuin menee. Tämä toinen kätilö oli neuvonut vähän hullusti

 

Ei äitis välttämättä ole kateellinen mut hänellä saattaa olla vain huono omatunto kun ei ole sinua imettänyt niin tunnollisesti kuin sinä omaasi. Väärinhän se silti olisi valehdella ja laittaa omiaan mut jos tuo on syy niin sehän on oikeastaan vain välittämistä sinusta jotta sulle tulisi parempi mieli kun kuulisit kuinka hänkin on muka huolehtinut sinusta

 

Minun äitini on myös tuollainen joten tiedän tunteen!
Paitsi että äiti myöntää kyllä, että imetti minuakin vain osittaisin n. kuukauden ajan.

 

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=97

 

Tän takia sulla on kaks korvaa, toisesta sisään ja toisesta ulos...

Niinpä. Näin se vaan täytyy ajatella. On se muuten jännä juttu että aika monella on tällaisia kokemuksia omasta äidistään. "Kiva" tietää ettei ole ainut oman äitinsä kanssa takkuava... Jo nyt kyrsii kun joudutaan menemään mummolaan muutamaksi pakolliselle käynnille vajaan kuukauden päästä kuuntelemaan marmatusta siitä, miten hänen asiat on niin huonosti, miten elämä on (muka) kohdellut häntä vain kaltoin ja kaikki ystävät ja sukulaiset on joko hulluja tai tyhmiä mut silti heillä on enemmän rahaa, valtaa, ystäviä jne. Tsiisus sitä katkeruuden määrää!

Tai pakko ja pakko, eihän mitään ole pakko tehdä mutta ilman visiittiä saa sitten kuulla olevansa kylmä ja vanhempansa hylännyt kiittämätön henkilö, joka ei pidä yhteyttä vaikka on kuinka autettu ja avustettu parhaansa mukaan. Hohhoijaa. No, eiköhän se mene kestohymyllä sekin vierailu.

Muuten olen kaikki mutsini lapsenkasvatusvinkit ohittanut kommentilla "joooo" tai "kylllläää". Mutsi ei huomaa mitään, paasaa vaan näkemyksiään, jotka ovat suoraan 70-luvulta. Mutta sellainen on kai se isoäitien rooli, "hyvän"tahtoinen paasaus. Onneksi mulla on onnellinen tilanne, että hän asuu lähes 500km:n päässä meiltä

 

Ja mikä tuntuu pahalta niin se että mummolassa käynnin jälkeen on kyllä varmasti palannut maan pinnalle. Käymme mummolassa 2-4 kertaa vuodessa ja he meillä saman verran. Muuten vuosi menee ihan hyvin, hyvin tai jopa erinomaisesti, mutta yllättäen kaikki onkin huonosti, ruokailut, parisuhde, nukkumiset, työt, kodinhoitoasiat ym, niistä löytyykin kauheasti vikaa joita en minä eikä mieheni eikä muut sukulaiset ja tuttavat ole huomanneetkaan. Kerran meinasin suuttua ihan tosissaan kun äitini oli laittamassa miestäni hoitoon kun juo liikaa. Olin kertonut hänelle joskus puhelimessa että mieheni oli ostanut olutta vaikka itse olin sitä vastaan. Tuntuu pahalta kun tekee asiat niin vaikeiks että täytyy ruveta vääristelemään totuutta.

 

Kuulostaa tutulta! Me ollaan innokkaita kestovaippailijoita mutta reissuissa kertistelty niin äitini jaksaa mainostaa miten hän on kyllä meidät kaikki kestottanut missä tahansa, vaikka nuorimmat sisarukseni ovat minua yli 10v nuorempia joten muistan kyllä että heillä oli pikkuvauvavaiheen jälkeen enimmäkseen kertakäyttövaipat. Ja minulla on musiikkialan koulutus ja opiskeluaikana pidin lisätienestinä lasten muskareita, mutta äitini jättää tuon täysin huomiotta ja lähettelee minulle jotain entisaikojen vauvamuskarin monisteita ja laulukirjoja vinkiksi lapsen kanssa touhuamiseen, ihan kuin mulla ei olisi itselläni yhtään aivoja päässä!

 

äitit, siis mummot rulaa, joo, minkähänlaisia mummoja meistä tulee. Oisko ideaa kirjottaa itelleen kirje, jonka saa avata sitten kun on mummoksi päässyt. Siihen vois laittaa vähän vinkkiä itelleen..

 

Mun äitini oli jokaisen neljän lapseni ollessa vauva-iässä ihan varma ,että mun tisseistä ei tule tarpeeksi maitoa vauvalle! Aina kun imetin äitini läsnäollessa,hän totesi, että "annahan jo pullosta lisää maitoa, ei sieltä nahkapussista taida tarpeeksi tulla.." Kyllä osasi pistää vihaksi!

 

Olen itsekin vielä lastentekoiässä. Mutta tulossa mummoksi piakkoin. Olen vaan huomannut miten sitä vieläkin pyörii niissä vauva-ajoissa vaikka osa jälkikasvusta jo täysi-ikäisiä.

Joten olkaa armahtavaisia äideillenne. Eivät ne(YLEENSÄ) pahaa tarkoita, kunhan pyörittävät samaa levyä uudelleen kun ovat unohtaneet että heidän vauvansa ovat jo kasvaneet isoiksi.

Itse huomaan vähän väliä kuinka höösään kun pikkuinen on tulossa ja kuvittelen tietäväni asiat niin paljon paremmin. Varmaan tiedänkin, olenhan 4 ipanaa pyöräyttänyt. Mutta on oikein niskasta otettava välillä kiinni ettei sekaannu liikaa nuorten elämään. Ja olen sanonut että sanokaa sitten suoraan kun alan höösätä liikaa.

Äideille kannattaa sanoa miten asiat kokee, eivät ne siitä rikki mene. Joskus äidit tarvitsevat myös rajan vetoa etteivät liikaa tunge sormiaan jälkikasvun elämään.

Tsemppiä kaikille pikkuisten kanssa!

 

voi kun osaisivatkin tuolla lailla myöntää höösäävänsä, mutkt jotku sanoo että jos he eivät höösäis ni ei lasten hoidost tulis mitää, se ketuttaa.. ja jotku loukkaantuu pahanpäiväsesti jos kertoo että kokee ahdistavana jonku asian. Että on muka liian herkkä.. Onnellinen on tämän edellisen lapsi ja lapsenlapsi, ja sopivasti pitääkin höösätä

 

Niin missä se raja sitten menee sen sopivan höösäyksen ja ei sopivan välillä, yritän selventää, ei kyse olekkaan määrästä vaan laadusta. Toisen teilaava höösäys pienenäkin annoksena on huono höösäys, mutta paljon toisen valintoja kunnioittava höösäys ei tunnu missään suurinakaan annoksina!

 

Tunnu missään oli aika huono ilmaus minulta, no tuntuuhan se, sydämessä ainakin!