Iso myooma

Miksi menet leikkaukseen, jos myooma ei kerran edelleenkään vaivaa? Lapsihaaveet ovat haaveita ja älä niiden takia pilaa sitä, mitä sinulla jo on, Eiköhän suunnitellut operaatiot tee sinut paljon sairaammaksi kuin nyt olet! Syöpää sinulla ei ole, sellaista ei sinulle kukaan ole edes väittänytkään. Epäsuorasti hoitohenkilökunta on vihjaillut syövän mahdollisuudesta, jotta suostuisit mahdollisimman radikaaleihin ja isoihin operaatioihin. Kyse on sinun kehostasi. Mieti tarkkaan mihin suostut. Itse ehkä tekisin niin että jatkaisin kuten ennenkin ja menisin leikkaukseen jos ja kun myomaa tuottaisi vuotoa tai kipuja. Hormoonilääkkeet todistetusti aiheuttavat syöpää eli saisit syövän paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin nyt. Tiedän muuten jo henkilön jolla vuosia sitten löytyi monen kilon myooma, joka poistettiin. Hän oli kyllä huomattavan ylipainoinen eli kaipa siksi asiaa ei huomattu kuin vasta tuolloin. Eli ei ne myoomat kaikilla kananmunankokoisia "vain" ole. Vastaa itsellesi tuohon alun kysymykseeni.

 

Milloin olet viimeksi käynyt gynegologilla? Myooma ei kasva 18 cm:n kokoiseksi hetkessä. Siihen kuluu aikaa useita vuosia. Kun käy vuosittain gynegologilla ja vaatii ultran ei pääse tuollaisia ikäviä yllätyksiä syntymään. Oma myoomani löydettiin vuositarkastuksessa kun se oli 1,5 cm:n kokoinen. Myooman kasvua on seurattu ja sitä on hoidettu lääkkeellä. Suunnitelmat on selvät, mitä tehdään jos se vielä kasvaa. Voi sanoa, että on oma vika, jos päästää tilanteensa tuollaiseksi.

Kyllä kai ne myoomat voivat nopeastikin kasvaa. Itselläni leikattiin vuonna -99 14x7-senttinen myooma ja samalla poistettiin koko kohtu. Olin tuolloin 35-vuotias. Leikkaukseen pääsin todella nopeasti juuri sen takia, että myooma oli kasvanut noin isoksi hyvin lyhyessä ajassa. Olin käynyt vuosittain gynellä, mutta ultraa ei kyllä joka kerta ollut otettu. Tosin tämän ison myooman gynegologi totesi ihan "näppituntumalla" ja se sitten varmistettiin ultralla.

Kyse ei siis ole omasta välinpitämättömyydestä vaan joskus näköjään nuo kasvaimet elävät ihan omaa elämäänsä seurailematta sen tarkemmin yleisiä kasvutilastoja

Mitään oireita ei ollut, kasvain todettiin ihan normaalitarkastuksessa.

 

Kuten kerroin jo aiemmin viesteissäni,että minua kohdeltiin kuin teuraslehmää. Yksikään lääkäri ei esitellyt itseään, saati sitten että olisi kysynyt minulta mitään. Kukaan lääkäreistä ei kysynyt, että haluanko leikkaukseen. Kaksi heistä vain ilmoitti, että se pitää leikata ja tämä "kiireinen" mies lääkäri sanoi, että kohtu poistetaan samalla. Olin päästäni aivan pyörällä, koska en ole koskaan ollut mikään lääkäreissä hyppääjä, vaan olen mennyt vain silloin kun on ollut aihetta. Kipujen vuoksi menin nytkin. Kaikki tapahtui minulle niin nopeasti, että en ennättänyt sanoa kunnolla edes kissaa. Nyt kun minulla on syöpäarvot koholla ja lääkäri ei ollut osannut sanoa suoraan, että onko se syöpää vai johtuuko myoomastaa ja kun tämä samainen "kiireinen" lääkäri ei edes saanut ultrassa munasarjoja näkyviin, niin en oikein tiedä mitä teen.Syöpäarvot koholla, onko munasarjasyöpä vai ei? Jos kohtu poistetaan turhaan,vanhenenko nopeammin ja mitä haittaa siitä on? Sen tiedän aivan varmasti, että kadun sitä sitten kun huomaan, että minulla ei ole enää mitään mahdollisuuksia saada lasta ja varsinkin jos kohdun poisto on ollut täysin turha. En todellakaan tiedä mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei? Milloin teen oikein ja milloin väärin.

Sen tiedän ainakin varmuudella, että sairaalassa saamani huono kohtelu oli siitä johtuvaa, että minulla ei ole lapsia ja olen JO nelikymppinen. Olen tälle yhteiskunnalle ns. hyödytön,kun en ole aiemmin hankkinut lapsia ja lääkärit tuntuu päättävän siitä milloin ihminen rakastuu ja milloin hän haluaa saada lapsia rakkaudesta. Lasta en ole hankkinut (tai yrittänyt hankkia) aiemmin juuri sen vuoksi, että en ole halunnut lasta aiemmin. Nyt olen niin syvästi rakastunut ja ollut jo pari ihanaa vuotta, että nyt TODELLA haluaisin sen lapsen. Mutta se tulee olemaan vain haave, valitettavasti.

Ahdistunut ja raskas on oloni, sen voitte uskoa. Tuhannet ajatukset kulkevat päässäni ja en tiedä mitä tehdä.

 

Tuo saamasi kohtelu on todella käsittämätöntä. Ensi kerralla heittäydy samantien "hankalaksi potilaaksi", ja vaadi vastauksia, ammattitaitoa ja aikaa. Tiedän, että sitä on vaikea tehdä kun on ihan ymmällään ja kaikki käy supernopeasti. Seuraavalla käynnillä ota jo valmiiksi sellainen asenne, että et poistu huoneesta ennenkuin kysymyksiisi on vastattu.

Sinuna tässä tilanteessa kävisin ehkä nyt yksityisellä gynegologilla, jolle pääsee nopeastikin. Selittäisin hänelle tilanteen. Hän ei tod. näk. pysty myöskään vielä tässä vaiheessa vastaamaan jokaiseen kysymykseesi, mutta pystyisi varmasti rahoittelemaan sinua, sekä kertomaan onko kohdunpoisto välttämätön, tai muista vastaavista tapauksista. Ja saisit esittää kysymyksesi ja huolesi ammattilaiselle.

 

Miksi menet leikkaukseen, jos myooma ei kerran edelleenkään vaivaa? Lapsihaaveet ovat haaveita ja älä niiden takia pilaa sitä, mitä sinulla jo on, Eiköhän suunnitellut operaatiot tee sinut paljon sairaammaksi kuin nyt olet! Syöpää sinulla ei ole, sellaista ei sinulle kukaan ole edes väittänytkään. Epäsuorasti hoitohenkilökunta on vihjaillut syövän mahdollisuudesta, jotta suostuisit mahdollisimman radikaaleihin ja isoihin operaatioihin. Kyse on sinun kehostasi. Mieti tarkkaan mihin suostut. Itse ehkä tekisin niin että jatkaisin kuten ennenkin ja menisin leikkaukseen jos ja kun myomaa tuottaisi vuotoa tai kipuja. Hormoonilääkkeet todistetusti aiheuttavat syöpää eli saisit syövän paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin nyt. Tiedän muuten jo henkilön jolla vuosia sitten löytyi monen kilon myooma, joka poistettiin. Hän oli kyllä huomattavan ylipainoinen eli kaipa siksi asiaa ei huomattu kuin vasta tuolloin. Eli ei ne myoomat kaikilla kananmunankokoisia "vain" ole. Vastaa itsellesi tuohon alun kysymykseeni.

Itse asiassa usein juuri myoomat haittaavat lapsen saantia, koska tukkivat paikkoja. Ja on aina todennäköistä, että myooma kasvaa edelleen. Turha odottaa vaivoja, ja sitten vaivojen kanssa odottaa leikkausta. Varsinkin jos myooma on jo löytövaiheessa iso. Itseltäni poistettiin 5cm endometriooma, ja olen tyytyväinen että niin tehtiin.

 

Tuo saamasi kohtelu on todella käsittämätöntä. Ensi kerralla heittäydy samantien "hankalaksi potilaaksi", ja vaadi vastauksia, ammattitaitoa ja aikaa. Tiedän, että sitä on vaikea tehdä kun on ihan ymmällään ja kaikki käy supernopeasti. Seuraavalla käynnillä ota jo valmiiksi sellainen asenne, että et poistu huoneesta ennenkuin kysymyksiisi on vastattu.

Sinuna tässä tilanteessa kävisin ehkä nyt yksityisellä gynegologilla, jolle pääsee nopeastikin. Selittäisin hänelle tilanteen. Hän ei tod. näk. pysty myöskään vielä tässä vaiheessa vastaamaan jokaiseen kysymykseesi, mutta pystyisi varmasti rahoittelemaan sinua, sekä kertomaan onko kohdunpoisto välttämätön, tai muista vastaavista tapauksista. Ja saisit esittää kysymyksesi ja huolesi ammattilaiselle.

Yritin saada aikaa yksityispuolelle, mutta kaikki ajat olisivat olleet vasta tämän leikkauksen jälkeen.
Mietin koko ajan tätä tilannettani,aivan koko ajan. Tössä,kotona,harrastuksissa. Välillä on vaikeaa peitellä itkuaan,mutta onneksi olen toistaiseksi onnistunut salaamaan sen.

Ennen lääkärissä käyntiä, olin terve kuin pukki (ainakin luulin niin). Olen ollut ns. perusterve,eikä minulla ole ollut mitään kummempia vaivoja. Nyt kun olen saanut nämä tulokset ja tiedot, tuntuu kuin olisin koko ajan jostakin kipeä, tai hengitystä ahdistaisi ja vaikka mitä. En tiedä,olenko stressaantunut ja kuvittelenko itselleni kaikkia oireita (mitä olen levinneeseen syöpään netistä löytänyt), vai ovatko vaivat todellisia ja onko minulla syöpä joka on levinnyt jo vatsalaukkuun ja keuhkoihin.

Olo on kamala, ei voi puhua kenellekään ja toisaalta en sitä halua tehdäkään. En halua huolestuttaa läheisiäni ja ulkopuolisille en halua kertoa huolistani. Kaikki patoutuu sisälleni. Tämä palsta onkin siitä niin hyvä, että voi kertoa murheistaan.

 

Uudet oireet ovat stressin ja pelon tuomia, eivät todellisia. Ihminen reagoi ruumiillisesti vaikka minkälaisin tuntemuksin henkiseen pahaan oloon.

Odota rauhallisesti ja jos suinkin mahdollista, puhu, mutta rauhalliselle ja realistiselle ulkopuoliselle. Työterveyshuollon kautta saat salassapitovelvollisen kuuntelijan ja sinua todellisuudessa pitävän, rauhoittavan ihmisen tueksesi. Hänellä on myös ammattilaisen tietoa, eikä vain uskomuksia ja ennakkoluuloja.

Ei sinun kohtuasi viedä väkisellä missään. Ennen toimenpidettä varmistetaan kaikin tavoin, mikä leikkaus on säästävin ja paras, yleensäkin, mikä on sinulle paras hoito. Leikkaukseen turvaudutaan nuoren ja lapsettoman kohdalla vain pakottavissa tapauksissa, ei suinkaan jonkun opiskelevan lääkärin tarpeiden mukaan leikattavaksi. Leikkaus tehdään siis vain, jos siitä on sinulle hyötyä ja apua.

Kysele, utele. Potilaat ovat erilaisia, toiset eivät halua tietää juuri mitään ja toiset kaiken. Kyselemällä osoitat sen, että sinä haluat tietää. Voit siten vaikuttaa myös itse aktiivisesti siihen, miten ja millä keinoin sinua hoidetaan. Minä uskon siihen, että tämä leikkausehdotus tähtää juuri siihen, että sinulta poistetaan kasvain, joka estää mahdollisuudetkin raskauteen. Iso myooma kohdussa estää munasolun kiinnittymisen oikeaan paikkaansa, lisää kohdun ulkopuolisen raskauden riskiä ja se onkin vaarallinen juttu myös sinulle, vauvalla ei ole mitään kehittymisen mahdollisuuksia alkiota pitemmälle.

Tässä ketjussa on niin paljon pelottelua ja aiheetonta asiaa, että hyppää yli äläkä jää niihin kiinni. Nekin lisäävät sinun pelkojasi ja painetta, ikäänkuin todellisuudessa ei olisi tarpeeksi.

Ymmärrän hyvin hätäsi, mutta ei se oikeasti ole niin suuri, kuin mielessäsi tuntuu. Siksi pidän vastuuttomana, että ulkopuoliset lietsovat sitä lisää.

Jos olisin lähempänä, ottaisin kainaloon ja tuudittaisin kuin lasta. Kuvittele mielessäsi, että olet nyt siellä, luotettavassa ja turvallisessa lämmössä.

 

Kiitos Isomummi). Toivottavasti olet oikeassa. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet luoda uskoa ja toivoa hyvää.

Se, että elämä muuttuu muutamassa hetkessä aivan toisenlaiseksi, se on kova isku. Kuolemaa olen miettinyt useinkin, mutta näin lähellä se on tuskin ollut vielä koskaan. Paljon on ikäviä asioita tapahtunut viime aikoina ja siksi pelkään todella, että kuolen leikkauksessa tai jos siitä selviän, niin sitten kertovat että minulla on syöpä josta ei voi selvitä. Valitettavasti nämä ajatukset ovat pinnassa koko ajan. Yritän tehdä töitä ja harrastaa normaaleja asioita, niin kuin ennenkin. Mutta mieli on maassa ja samat ikävät ajatukset seuraavat joka paikkaan.

 

Hmmm... Etkö saa mistään aikaa yksityiselle nopeasti? Jos ei ole rahasta kiinni, voisit mennä toiselle paikkakunnalle. En tiedä missäpäin asut mutte esim Tampereella on viikonloppuisinkin gynen päivystyksiä joten aikoja pitäisi löytyä.

 

Hmmm... Etkö saa mistään aikaa yksityiselle nopeasti? Jos ei ole rahasta kiinni, voisit mennä toiselle paikkakunnalle. En tiedä missäpäin asut mutte esim Tampereella on viikonloppuisinkin gynen päivystyksiä joten aikoja pitäisi löytyä.

Olen valitettavasti yksityisyrittäjä ja minun on todella vaikea irtautua tästä työstä. Olen soittanut paikkakuntani yksityisvastaanotoille ja ruuhka on kovaa. Edes yleislääkärille ei olisi saanut aikaa, saati sitten erikoslääkärin vo:lle.

Olen miettinyt myös toisen paikkakunnan lääkärin vo:lle menoa, mutta valitettavasti lähin ns. kunnon kaupunki on n. 200 km päässä. Vaikka eihän se ole matka eikä mikään jos vain saa apua.

 

Palaan vielä aloitukseesi ja sen kysymyksiin.
Ensinnäkin, leikkausta ei operaationa tarvitse pelätä. Minut on leikattu 3 kertaa, eikä vieläkään ole minkäänmoista kammoa tullut. Omat myoomani olivat pieniä mutta sisäänpäin runsaasti vuotavia, siksi kohtu ja munasarjatkin poistettiin yli 10 vuotta sitten. Estrogeeni estää vaihdevuodet, jos tuohon päädytään.

Sinä pelkäät syöpää. Muista, että sen hoito on edennyt huimin harppauksin viime vuosina ja siitä on mahdollista parantua. Siihen on saatu uusia ja tehokkaita hoitoja ja lääkkeitä. Jos sellainen sairaus todella lopulta todetaan, ota yhteyttä vertaistukeen. Sellaisesta voit kysyä vaikka sairaalasta, he osaavat varmasti antaa puhelinnumeron.

Toisaalta on hyvä, että sinulla on työ, jossa on pakko pitää ajatuksia. Pysyt varmasti sen ansioista paremmin koossa kuin kotona yksin miettiessä. Viisaasti teet, kun yrität elää normaalisti.

Mitä voisit nyt tehdä? Minusta odottaa sairaalasssa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Kukaan lääkäri ei päältäpäin voi sanoa mitään enempää. Uskon, että sinun ei tarvitse odottaa kohtuuttoman kauan, mutta sen aikaa kuitenkin, mitä tutkimusten käsittely vie. Sinua on ilmeisesti tutkittu aika tarkasti, koska olet ollut monen lääkärin pakeilla. Harmi, että he olivat tuppisuu-tyyppiä ja kokemuksesta tuli sinulle negatiivinen. Eivät he onneksi aina ole sellaisia.
Ehkäpä heilläkin oli raskasta ja vaikeita tilanteita jo koettuna sille päivälle, koska eivät kyenneet parempaan. Ensi kerralla voit kertoa, että olet kokenut aiemmat tutkimustilanteet ikäänkuin sinua kohdeltaisiin tavarana eikä tuntevana ihmisenä. Ammattilaisina he ymmärtävät kyllä hätäsi ja ottavat huomioon tunteesi jatkossa. Ja luonnollisesti kerrot lapsihaaveesi ja elämäntilanteesi, itkeäkin saat niin paljon kuin itkettää. Kaikki sellainen on inhimillistä ja lääkäreille tuttuakin.

En nyt puolustele noita lääkäreitä, mutta joskus he uppoutuvat työhönsä niin, että ihminen tunteineen unohtuu. Toisille on tyypillistä, varsinkin tutkijaluonteisille. Silloin pitää itse kysellen herättää heidät huomaamaan itsemme ja tarpeemme tietää miksi mitäkin asiaa tehdään. Etteivät "korjaa konetta", vaan tuntevaa ihmistä.

Pitelemistä sinulla ja miehelläsi nyt itsessänne on. Ethän jätä miestäsi asian ulkopuolelle? Anna hänen olla tukenasi, elätte yhdessä tätä vaikeaa asiaa.

 

Miehestäni ei valitettavasti ole tukemaan tässä tilanteessa. Sulkee pois koko asian. Ei halua puhua edes siitä ja viettää mielellän nyt aikaa kavereidensa kanssa. Valittelee flunssaa, aivan kuin se olisi suurin ongelma. Mutta tämä hänen käytöksensä on minulle varsin tuttuaa, niin hän on aina toiminut ongelmatilanteissa. Pelkää niin paljon ja "luulee", että murheet katoaa kun ei puhu niistä. Ihmisenä muuten maailman ihanin, mutta valitettavasti heikko näissä tilanteissa. Eipä silti, tällä asialla en ole häntä pahemmin vaivannut. Itken itkuni yksin.

 

Heikkoudesta vielä sen verran, että mieheni ei ole ainoa joka torjuvasti on käyttäytynyt. Tämä "ystäväni", terveydenhuollon ammattilainen joka laitto tekstarissaan, että "Nauti nyt viimeisitä päivistäsi" on myös jättänyt. Ennen tätä sairautta tapasimme vähintään 3 ketaa kuussa ja soittelimme tms. viikottain. Nyt kun sairaus tuli esille ja kerroin siitä hänelle, niin tuon "kannustavan" viestin jälkeen ei ainuttakaan soittoa tai käyntiä. Vaikka kerroin hänelle, että elän niin normaalia elämää kuin vain voin. Että näin.

 

Voi surku. Jotkut meistä todella pistävät päänsä pensaaseen ja toivovat, ettei heitä löydetä. Elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan todellisuus tulee eteen aikanaan. Tiedät miehesi käyttätymiskaavan ja senkin, että hän pelkää, hän ei siis ole tunteeton. Minulle tulee tunne, että jos olisin sinä, ottaisin kaksin käsin kiinni hartioista, katsoisin silmiin, ravistaisin ja kysyisin, oletko puolisoni lupauksesi mukaan myös pahana päivänä. Tarvitsen tukea ja apua, en jaksa yksin.

Ammattilaisystävästäsikään ei ole sinulle tukea, päinvastoin. Tulipa eteen mitä tahansa, jatkossa en tuollaiselle "ystävyydelle" paljonkaan painoa laskisi, vaan sulkisin hänet myös hyvistä asioista ulos. On toisenlaisiakin ystäviä, niitä, jotka kulkevat vierellä pahana päivänä.

Toivon sydämestäni, että pahimmat pelkosi eivät toteudu.

 

Voi surku. Jotkut meistä todella pistävät päänsä pensaaseen ja toivovat, ettei heitä löydetä. Elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan todellisuus tulee eteen aikanaan. Tiedät miehesi käyttätymiskaavan ja senkin, että hän pelkää, hän ei siis ole tunteeton. Minulle tulee tunne, että jos olisin sinä, ottaisin kaksin käsin kiinni hartioista, katsoisin silmiin, ravistaisin ja kysyisin, oletko puolisoni lupauksesi mukaan myös pahana päivänä. Tarvitsen tukea ja apua, en jaksa yksin.

Ammattilaisystävästäsikään ei ole sinulle tukea, päinvastoin. Tulipa eteen mitä tahansa, jatkossa en tuollaiselle "ystävyydelle" paljonkaan painoa laskisi, vaan sulkisin hänet myös hyvistä asioista ulos. On toisenlaisiakin ystäviä, niitä, jotka kulkevat vierellä pahana päivänä.

Toivon sydämestäni, että pahimmat pelkosi eivät toteudu.

Tunnen miestäni sen verran paljon,että en voi vaatia häntä puhumaan. Ymmärrän hänen suhtautumisensa täysin. Kaikki juontaa lapsuudesta. Isä on jättänyt kun on ollut hyvin pieni ja äidin puolelta on sitten riittänyt syyttelemistä, pienistäkin asioista. Ymmärän, että hän pelkää jätetyksi tulemista, eikä halua edes kuvitella sitä, että voin kuolla. Haluaa systätä pahat ajatukset pois.

Jos tästä selviän, niin kyllä tämä "ystävä" on taakse jäänyttä elämää. En millään voi hyväksyä hänen käyttäytymistä.

Parasta elämässäni on ollut ja on rakkaani. Ja olisin niin kovasti halunnut saada lapsen hänen kanssaan ja olisin halunnut elää turvallista, onnellista ja tasapainoista elämää perheen kanssa. Olisin halunnut antaa lapselle niin hyvän kodin ja niin paljon rakkautta kuin vain mahdollista, aivan niin kuin miehelleni. Siitä olen onnellinen, että olen voinut sanoa miehelleni useita kertoja sen, että rakastan häntä valtavasti ja että hän on parasta mitä elämässä on minulle koskaan sattunut.Ei ainakaan tarvitse katua sitä, etten kertonut.

Kiitos "Isomummi", että jaksat kirjoittaa ja kannustaa).

 

Olet vaipunut nyt ihan epätoivoon. Ei "jos tästä selviän", vaan "kun tästä selviän". Kyllä sinä selviät. Ja nuo kaikki luettelemasi haaveet eivät edelleenkään ole poissuljettuja. Voi olla, että myooma saadaan poistettua ilman kohdun poistoakin, koskaan ei tiedä. Mikä sinulla on nyt seuraava askel? Onko se leikkaus, vai saatko jotain tuloksia ennen sitä? Ja koska tapaat lääkärin seuraavan kerran?

 

Selviät sinä. Ja saat hyvän elämän, vaikka siinä olisitte vain te kaksi. Meidänkin perheessämme on vain kaksi, sillä omat lapseni ovat olleet aikuisia, kun tapasimme. Mieheni valitsi minut, vaikka tiesi, että hän jää ilman omaa lasta. Hän on tyytyväinen ja onnellinen mies, sen kertoo kaikki hänen olemuksessaan.

Elämässä pitää laskea hyvin tarkkaan ja pitää kirjaa asioista, jotka ovat hyvin. Kerrata niitä ja iloita niistä, sillä jos puutelistaa alkaa pitää, se on loputon suo. Ihminen voi listata puutoksiin kaikkea ihmissuhteista, perheestä, tavarasta, rahasta, ystävien kahdehtimisesta lähtien. Sellainen tekee tyytymättömäksi ja onnettomaksi.

Teillä on nyt elämänkoulun raskas vaihe. Siitä selviäminen tarkoittaa, että olette oppineet jotain hyvin suurta ja tärkeää. Se laittaa arvoja ihan taatusti uuteen järjestykseen. Sen jälkeen elätte uusien arvojenne kanssa erilaista elämää kuin tähän saakka. Osaatte varmasti nauttia paljon sellaisesta, jota ette ole ennen edes noteeranneet.

Henkilökohtaisesti tunnen kasvaneeni kovin erilaiseksi, kuin jos olisin saanut elää helpon elämän. Elämä on pysäyttänyt useamman kerran ja kysynyt, mitä opit tästä. Sen se on opettanut ainakin, että rakasta ihmisiä, läheisiäsi täydestä sydämestä ja anna heidän tuntea se. Raha ja tavara ovat toisarvoisia.

 

Olet vaipunut nyt ihan epätoivoon. Ei "jos tästä selviän", vaan "kun tästä selviän". Kyllä sinä selviät. Ja nuo kaikki luettelemasi haaveet eivät edelleenkään ole poissuljettuja. Voi olla, että myooma saadaan poistettua ilman kohdun poistoakin, koskaan ei tiedä. Mikä sinulla on nyt seuraava askel? Onko se leikkaus, vai saatko jotain tuloksia ennen sitä? Ja koska tapaat lääkärin seuraavan kerran?

Minulla ei ole mitään tapaamista lääkäreiden kanssa ennen kuin leikkausta edeltävänä päivänä. Kukaan ei kontrolloi hemoglobiinia, vaikka se oli vain 107, itse olen pitänyt sen seurannasta huolen. Kukaan ei kontrolloi verenpainetta, vaikka yläpaine oli 207. Ainut on, että keskiviikkona pitää viedä virtsanäyte. Mitään muuta ei ole sanottu, eikä sovittu.

Minulla on sellainen tunne, että minut on jätetty heitteille ja aivan kuin minulla ei olisi mitään arvoa. Siksi pelottaa koko leikkaus, että kuinka välinpitämätön mahtaa lääkäri olla sen suhteen, kun tähänkin asti on oltu näin huolimattomia ja välinpitämättömiä.

Tunnen olevani täysin turha ja aivan vain pelkkä otus. Niin huonoa kohtelua olen saanut. Olen alkanut miettimään uudelleen sitä leikkausta. Käyn edellis päivänä lääkäreiden luona, mutta voi olla että perun koko operaation. Aion kertoa kyllä leikkaavalle lääkärille tuntemukseni ja sen, että en todellakaan ole tyytyväinen siihen kohteluun mitä olen saanut tai paremminkin joutunut kokemaan.

 

Hyvä, kannattaa todella kertoa lääkärille tunteistasi. Olen kuitenkin varma, että saat välinpitämättömästä asenteesta huolimatta huolellista hoitoa. Tuollaiset ovat kuitenkin lääkäreille niin arkipäivää, että vaikuttavat ehkä siksikin välinpitämättömiltä (mikä ei tietenkään oikeuta sellaista käytöstä!!). He tietävät kuitenkin, mitä tehdä.

Oma endometrioomani leikattiin kätilöopistolla. Minä sain kanssa poliklinikalla alkutsekissä kuvailemasi kaltaista kohtelua. Mutta ne poliklinikan lääkärit eivät yleensä ole niitä jotka leikkauksen tekevät. Minä odotin leikkausta 5kk, ja menin viikkoa ennen tsekkaukseen osastolle, jossa tapasin leikkaavan lääkärin. Olin luonnollisesti varautunut. Mutta leikkaava lääkäri oli aivan ihana, samoin koko osaston muu henkilökunta, todella ystävällisiä ja ihmisläheisiä. Kaverini, joka joutui aikoinaan olemaan paljon sairaalassa, sanoikin että poliklinikat ja osastot ovat ihan eri maailmoja. Siihen lopputulokseen minäkin päädyin. Mikään ei tietenkään oikeuta sellaista menettelyä poliklinikalta, mutta haluan vain kertoa, että kohtelu osastolla on tod. näk. ihan erilaista. Muista myös itse vaatia vastauksia.

Leikkauksen peruminen ei kannata. Ennemmin tai myöhemmin se on kuitenkin edessä. Se voi alkaa vaivata sinua vaikka viikon kuluttua perumisesta. Sen sijaan keskustele lääkärin kanssa millainen leikkaus tulee olemaan, ja kerro peloistasi sekä lapsihaaveistasi. Jos et anna leikata, elät aina peläten ja miettien, mikä on tilanne. Leikkauksella saat kuitenkin lopulta myös mielenrauhan, usko pois.

 

Ihmettelen edelleen sitä, miksi olet menossa leikkaukseen tällä hopulla kun mitään vaivoja ei ole ollut. Noin iso kasvi ei todennäköisesti ole syöpää, johan se olisi muuten muitakin merkkejä antanut. Nykyiset vaivasihan johtuvat kuoleman ja lapsettomuuden pelosta sekä saamastasi kohtelusta. Huomaat itsessäsi, kun nyt hieman tutkailet itsellesikin yllättävän heikkouden mielen saralla. Vahvistu. Itseltäni on myös leikattu myooma joka oli viisisenttinen. Toki pelkäsin itsekin tuolloin syöpää ja menin leikkaukseen koska ajattelin että ennenmmin tai myöhemmmin näin on tehtävä. Eli mene yksityiselle lääkärille ja saat varmistuksen toimenpiteelle ja kuuntelevän lääkärin. Sairaalaan ilmoitat ilman selityksiä, ettet millään pääse leikkaukseen sovittuna aikana (työ kiireitä yksityisyrittäjällä on) vaan sitä on siirrettävä esim. viikolla tai kuukaudella. Jos lakkokin tulee niin, miten pärjäisit komplikaatioiden kanssa, jos sellaisia tulisi. Itse aikanani siirsin leikkausta, tosin aikaistin sitä. Ystäväsi varmastikin on ymmärtänyt sanomisesi väärin, tulkinnut ne oman työnsä aliarvioinniksi tai jotain. Tai sitten hän on sellainen, kuten monet hoitohenkilöt ovat hoitsuista lekureihin, että hänen on vaikea tehdä työtään ellei ota etäisyyttä hoidettavaan. Älä sitä murehdi vaan hoida asiasi.

 

Pakko vielä jatkaa. Eli jos menet sille yksityislekurille hän voi ehdottaa sinulle myös yksityistä leikkaavaa lääkäriä. Hinnoissa ei loppujen lopuksi ole suuria eroja, kun saat lähetteen sairaalaan, kyse on muutamasta satasesta ei tuhansista.

 

Katinkan kirjoituksista. Hyvin hämmästynyt.
Sinä lietsot epävarmuutta tilanteessa, jossa ihmisellä on hätä.

Häntä on tutkittu kunnolla, ei yksityisellä ole antaa tähän asiaan yhtään enempää. Korkeintaan sitä sympatiaa, mutta se ei auta paranemiseen.

AP hoidetaan tällä linjalla, jossa hän nyt on ihan varmasti tämän ajan parhailla menetelmillä, siitä ei ole epäilystäkään. Yksityinen lääkäri tai kirurgi on samalla viivalla, sillä nämä yksityiset ovat samoja lääkäreitä, kun julkisella puolella. Heillä on vain yksityisvastaanotot toimensa ohella ja ostetut leikkausajat samoista sairaaloista.

Ohita, ystäväiseni nämä puheenvuorot. Niille ei ole todellisia perusteita.

Sinun kanssasi jutellaan ennen leikkausta ja voit itsekin pyytää sellaista kertoen, että on niin paljon, joka on epäselvää. Voit myös soittaa sairaalaan ja pyytää, että saisit tapaamisajan ennen leikkausajankohtaa. Rohkeasti vain kysymään. Minulla on hyvin positiivisia kokemuksia leikkaavista kirurgeistani, he todella selvittivät edellisenä päivänä tilannetta.

Sinun kasvaimesi on niin iso, että kyllä sinulla on todelliset perusteet ja tarpeet sen poistamiselle.

Isomummi

 

Hyvä Isomummi, älä hämmästele sitä etteivät kaikki ole yhtä luottavaisia kuin sinä. Minun näkemykseni tarkoitus on antaa ap:lle oman toiminnan kautta varmuutta tehdä päätöksiä,joita ei sitten kadu. Kun varmistaa asiat yksityisellä on ehkä muutaman satasen köyhempi mutta joka tapauksessa ei tee hätiköityjä ratkaisuja joita saattaa katua tai ainakin jossittelee sitten myöhemmin. Omat kokemukseni sairaalassakaan (Kättäri) eivät ole noin hurmaavia kuin kirjoitat, kyllä itse sain kuulla että "onpas hymyileva arpi sinulle leikattu" ja "ei mulla vaan olisi varaa noin kalliseen kasvovoiteeseen". Eli täysin asiattomia kommentteja. Olin tuolloin nuori eli siitä ei ole kyse että olisin alunalkaen mennyt tuolloin sairaalaan tietyllä negatiivisella asenteella. Minä hämmästelin silloin, että ei kai noi hoitsut voi minua kadehtia, potilasta. Huonenaapurini oli yksityispotilas ja mielestäni hänellä hommat toimi paremmin. Itse leikkaava lääkäri, jonka tapasin vasta poislähtiessäni oli todella mukava, kuten myös heräämön henkilökunta. Eikä minulle mitään rumaa arpea jäänyt, vaikka tuo hoitsu kovasti sitä manasi. Tuon keikan jälkeen päätin, että menen aina yksityisen lekurin kautta sairaalaan, jos tilanne vain sen mitenkään sallii. miksen neuvoisi muillekin samaa mitä itse pidän merkityksellisenä asiana.

 

Tarkoitukseni on vielä ottaa yhteyttä yksityispuolen lääkäriin ja kysyä ainakin neuvoa ja hänen mielipidettään. Hemoglobiini oli jälleen onneksi noussut, mutta vain hieman.

Ristiriitaisin tuntein elän koko ajan. Mitä teen vai teenkö mitään, mikä on parasta, mitä kannattaa tehdä, mitä uskoa, keneen luottaa, kadunko, elänkö, kuolenko, onko mitään toivoa? Sadat kysymykset seuraavat minua joka sekunti.

Kiitos teille kaikille jotka jaksatte kirjoittaa,tsempata ja antaa eri näkökulmia ja vaihtoehtoja.Teillä on eriäviäkin mielipiteitä, mutta tiedän että teistä jokainen tarkoittaa minun parasta ja olen todella kiitollinen siitä teille. Vaikka sairaalassa saatu kohtelu ei ole ollut hääviä, niin täällä olen saanut ymmärrystä ja tukea enemmän kuin missään. Kiitos siitä teille kaikille vielä kerran. Jaksattehan jatkossakin olla mukana ja tsempata, toivon todella sitä.

 

Katinka, en usko että samassa julkisessa sairaalassa on sekä yksityispuolen että kunnallisen puolen asiakkaita!! Näin on esim. Saksassa, muttei täällä. Yksityissairaalat ovat asia erikseen. Enkä usko että niihinkään saa lähetettä noin vain, sillä ajatuksella että sitten perii kelalta takaisin. Sitä varten meillä on julkiset sairaalat!! Oma PÄIVÄKIRURGINEN leikkaukseni olisi maksanut yksityisellä 4200 euroa, tarkistin asian silloin. Julkisella maksoi 80e, yhden sairaalapäivämaksun. Ja todellakin, ne ihan samat lääkärit jotka siellä julkisella puolella leikkaavat, käyvät iltaisin pitämässä yksityisvastaanottoa. Ap:n kannattaisi ehkä mennä vielä yksityiselle nyt kun koki ettei häntä kuunneltu aiemmin, mutta asiantuntevampaa hoitoa hän ei sieltä saa. Se, että terveyskeskuksissa on välillä ties mitä kandeja "lääkäreinä", ei tarkoita että niin olisi koko julkisella puolella. Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla on Suomen parhaita lääkäreitä leikkaamassa. Minutkin leikkasi maan johtava endometrioosispesialisti. Ja kyllä, sama ihminen tekee tiettyinä iltoina leikkauksia myös yksityissairaaloissa. Mutta jos pitsiverhot ikkunassa ja oma huone ovat tuhansien (kyllä , tuhansien) eurojen väärti, niin yksityissairaalaan vaan siitä.

Jos ap:lle on sanottu, että kysta on leikattava, silloin se on paras vaihtoehto. Kyllä lääkärit tietävät mitä tehdä, vaikkei potilas heidän armoillaan olekaan. Tuskin ketään sinne huvikseen leikkausjonoon ottavat, on tarpeeksi jonottajia muutenkin. Oletko sinä lääkäri? Miksi mielestäsi kykenet antamaan eriäviä ohjeita, ja vieläpä pelkästään netin kautta? Keskittyisit ennemmin valamaan uskoa ja rauhaa ihmiseen, joka on menossa leikkaukseen.