Iso ikäero lapsilla

Tältäkin palstalta olen usein lukenut hyviä kokemuksia lasten pienestä (noin parin vuoden) ikäerosta. Silloin kun oma lapsi oli pienempi, koin ympäristön taholta aika paljonkin painostusta siihen suuntaan, että lapselle pitäisi saada sisarus hetkikohta että olisi leikkikaveri ym. Jonkin ajan päästä kyselijät tajusivat, ettei meille tule toista pientä ihan heti. Minkälaisia kokemuksia teillä on lasten isommasta ikäerosta? Sanotaan semmoinen 5-7 vuotta? Mitä hyvää, mitä huonoa? Tuliko esikoisesta yksinäinen hemmoteltu reppana, niin kuin isovanhemmat tuntuvat pelkäävän ?

 

Otsikko olisi ehkä pitänyt olla "Hieman isompi ikäero lapsilla". Ei tuo 5-7 vuotta varmaan jonkun mielestä vielä ole kovin iso ikäero kun voihan sitä väliä olla vaikka 20 vuotta ...

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

 

Mun esikoinen täyttää tällä viikolla 5 vee, ja vauva on tulossa marraskuussa.

Oon tyytyväinen että ikäerosta tulee isohko, poika on jo omatoiminen, ja innoissaan vauvan tulosta. Uskoisin että suurimmilta mustasukkaisuuskohtauksilta vältytään--ei ole kahta lasta vaipoissa ja syötettävänä ym.

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

En sitten tiedä onko asia noin yksioikoinen. Itse tiedän paljon sisaruspareja pienellä ikäerolla jotka eivät olleet toistensa parhaita leikkikavereita lapsena, saati aikuisena.

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

mä voin kertoa sulle, että suinkaan aina sisarukset eivät ole parahaita kaveruksia ja leikkikavereita. Tämän voin omalta kohdaltani todeta, ja lapseni osalta siinä määrin että hänellä ja velipuolellaan on 8 kk ikäeroa, ja enemmikseen päivät kuluu itkiessä ja kiusaa tehdessä niin, että on pakko alkaa laittamaan lapsia virikehoitoon päiväkotiin, koska yhteiselosta ei tule yhtään mitään.

Toiset väsyy totaalisesti jos lapsilla on pieni ikäero, äiti ei enää JAKSA. Toisille taas pieni ikäero käy. Mutta onko se itsekkyyttä, että tietää oman jaksamisensa rajat?

 

ja ajatuksena mielessä että olisi kiva saada sisarus hälle tässä parin vuoden sisään joten 5v meilläkin sit ainakin olis ikäeroa eikä se ainakaan mun korvaan kuulosta pahalta. Leikkikaveria ja parasta ystävää löytyy ihan kaveripiiristä, sisaruksen ei ole pakko olla sitä.
Sisarus jos tulisi lapsen ollessa 5-6vuotias esim. niin heillä olisi kuitenkin vuosia aikaa kasvaa saman katon alla ja viimeistään aikuisiässä heillä olisi varmasti tiivis sisarus-suhde tai jos ei olisi niin ei sitä pienempi ikäerokaan siinä vaiheessa muuttaisi parempaan.

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

En sitten tiedä onko asia noin yksioikoinen. Itse tiedän paljon sisaruspareja pienellä ikäerolla jotka eivät olleet toistensa parhaita leikkikavereita lapsena, saati aikuisena.

Minä taas en tiedä yhtiäkään sisaruksia, jotka eivät toisistaan tykkäisi, vaikka tappelevatkin, mutta se kuuluu sisaruuteen. Vaan turha tästä on keskustella, koska sinun lapsellesi se on jo myöhäistä.

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

:attn: MILLÄS TEET KUN ET SAA?????

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

Tällaiset tekstit saa sapen kiehumaan!!!! :kieh:

Ei se ole aina niin helppoa tulla raskaaksi ihan tuosta noin vaan.

Meillä iso ikäero ei ollut oma valinta. :kieh:

 

ja ajatuksena mielessä että olisi kiva saada sisarus hälle tässä parin vuoden sisään joten 5v meilläkin sit ainakin olis ikäeroa eikä se ainakaan mun korvaan kuulosta pahalta. Leikkikaveria ja parasta ystävää löytyy ihan kaveripiiristä, sisaruksen ei ole pakko olla sitä.
Sisarus jos tulisi lapsen ollessa 5-6vuotias esim. niin heillä olisi kuitenkin vuosia aikaa kasvaa saman katon alla ja viimeistään aikuisiässä heillä olisi varmasti tiivis sisarus-suhde tai jos ei olisi niin ei sitä pienempi ikäerokaan siinä vaiheessa muuttaisi parempaan.

Parhaalla ystävälläni on viiden vuoden ikäero siskoonsa. On kuulemma aina ollut tälle "vauvalle" todella katkera ja kateellinen.

 

Jos ei ajatella nyt sitä lapuusaikaa vaan yleensäkin sisaruus suhdetta. Meillä on veljen kanssa ikäeroa 6vuotta ja kyllä se on paljon. Lapsena emme leikkineet yhdessä, oikeestaan veli oli vaan se riesana roikkuva pikkuveli joka vaan härnää ja tekee kiusaa. Kun muutin pois kotoa, niin silloin pikkuveli jäi kaipaamaan mua. Oikeestaan vasta kun veli täytti 18 ollaan oltu enemmän tekemisissä, mutta en hänen elämästä paljoa tiedä, siis henk.koht asioista.

Ystävälläni on samanmoinen ikäero siskoonsa ja heillä on todella lämmin suhde. Siis hyvä sisaruussuhde. En tiedä vaikuttaako asiaan se että ovat samaa sukupuolta vai mikä? Mutta itsellä kokemus että ikäero on liian suuri. Tosin aina ei voi valita koska niitä lapsia tulee..

Meillä on kohta kolme lasta ja ikäerot 2 ja 3vuotta

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

Iso ikäero ei oo aina välttämättä oma valinta, niin kuin meillä. Ei kannattais ruveta sen enempiä arvostelemaan kun et tiedä taustoja miksi muut toimivat niin kuin toimivat

 

no meillä on noilla pojillaikäeroa n 4v ja se oli juuri sopiva, esikko oli jo iso, omatoiminen. ei mustasukkaisuutta ollut yhtään, ei kahta vaippaikäistä ja oli helppo liikkua ja mennä joka paikkaan... nyt näyttää siltä että tän kuopuksen ja tän tulevan vauvan ikäeroa tulee reilu 5v ja juuri sopiva. saan keskittyä vauvaan kun pojat on jo isoja ja touhuuvat omiaan. =)

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

En sitten tiedä onko asia noin yksioikoinen. Itse tiedän paljon sisaruspareja pienellä ikäerolla jotka eivät olleet toistensa parhaita leikkikavereita lapsena, saati aikuisena.

Minä taas en tiedä yhtiäkään sisaruksia, jotka eivät toisistaan tykkäisi, vaikka tappelevatkin, mutta se kuuluu sisaruuteen. Vaan turha tästä on keskustella, koska sinun lapsellesi se on jo myöhäistä.

mä tiedän moniakin, itseni kanssa. Mun sisko ainakin on laittanut mut kärsimään koko mun lapsuuden ajan.
:/

 

Meillä on 5.5 v ikäeroa lapsilla, ja tämä ihan siksi, ettei me saatu kakkosta aiemmin, vaikka vuosia yritettiin. Onhan tässä omat hankaluutensa, esikoinen on tosi mustis, ja osaa tehdä kaiken hankalaksi. Onneksi on ollu vaan mulle pahana, eikä ole esim. vauvaan käyny käsiksi. Mutta toisaalta on paljon asioita, mitä voidaan tehdä esikoisen kans, mihin ei pientä voi ottaa mukaan, ns. isojen tyttöjen juttuja.
Meillä tietysti tuo esikoistyttö jo niin kovasti toivoi pientä sisarusta, että on ollu tosi paljon sit hoitamassa mukana, illalla käy sanomassa vauvalle hyvää yötä ja aamulla huomena. Nytkin kun on reissussa, niin joka kerta muistaa kysyä, että mitä vauva tekee ja mitä sille kuuluu :heart:

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

En sitten tiedä onko asia noin yksioikoinen. Itse tiedän paljon sisaruspareja pienellä ikäerolla jotka eivät olleet toistensa parhaita leikkikavereita lapsena, saati aikuisena.

Minä taas en tiedä yhtiäkään sisaruksia, jotka eivät toisistaan tykkäisi, vaikka tappelevatkin, mutta se kuuluu sisaruuteen. Vaan turha tästä on keskustella, koska sinun lapsellesi se on jo myöhäistä.

Juu, turha varmaan keskustella sitten... Sen vaan sanon sinulle, että oma lapsi on kasvanut samanikäisten serkkujen ympäröimänä. Kaikilla ei se elämä ole niin ydinperhekeskeistä.

 

Jaahas, mielenkiintoisia vastauksia eräiltä

No meillä pakon sanelemanan lapsilla ikäeroa 6-vuotta, esikoinen on nyt 8v ja kuopus 2v. Tämä ikäero on aivan loistava, olen todella tyytyväinen! Ikäero ei ole ainut asia mihin perustuu lasten välinen suhde, kuinka läheisiä heistä tulee jne. On enemmänkin luonne kysymys minusta!

Sen huomaa että kun on enemmän ikäeroa isosiskoa voisi sanoa sellaiseksi huolta pitäväksi -siskoksi. Heidän suhde on todella lämmin ja rakastava. Pienempi pitää isosiskoaan varmasti jonain idolinaan ja isompi hoivaa ja huolehtii pienemmästään.

Toisaalta tälläinen ikäero mahdollistaa myös pienempää saamaan enemmän huomiota - mutta toisaalta elää lasten kanssa koko ajan tavallaan erivaihetta, on erilaiset harrastukset, leikit, mielenkiinnon kohteet. Esikoinen alkaa olla jo esiteini iässä ja pienemmän kanssa väännetään hiekkakakkuja. Erilaiset tarpeet ja erilaista huomiota pitää osata antaa.

Tiedän myös perheen jossa pieni ikäero lapsilla ei ole automaattisesti luvannut hyviä suhteita lapsille, oikeesti ei voi vannoa että pieni ikäero tekisi jotain ihmeitä. On niin luonteesta kiinni - naapuri perheessäkin lapset 2,5v ja 3,5v eli vuoden ikäerolla ja lapset eivät tule toimeen toistensa kanssa yhtään, koko ajan ovat toistensa kurkuissa kiinni! Toki voi aika tehdä tehtävänsä ja tilanne muuttuu, mutta ei välttämättä.

Esikoinen ei meillä todellakaan ole lellitty pikku-kakara Siihenkin vaikuttanee ihan muut asiat kuin vain lasten ikäero. Vanhemmista kiinni. Huomaan kyllä että helposti tässä tilanteessa antaa pienemmälle jopa liikaa huomiota, ettei sitten hänestä tule sellainen kaikki-tänne-heti-nyt Siihen vaan on aikaa vanhemmilla panostaa nyt enemmän. Eli siinäkin tilanteessa pitää vaan itse tiedostaa se ettei näin pääse tapahtumaan.

 

Meidän lapsilla 3 ja puol vuotta ikäeroa. Kaikki aluksi kauhisteli ja neuvoja kuulu et lapset pitäs tehä 1 tai 2 vuoden väleillä..1. ei niitä lapsia niin vaan tehdä 2. kaikilla ei ole sama elämäntilanne mutta meistä ikäero on ollut ihan hyvä vanhempi lapsi nyt 4 ja puolvuotta ja tosi oma toiminen ja pienempi kiireinen yksivuotias ja yhdessäkin touhuavat paljon kasaavat legoja, junarataa yms.

 

Niin jos mietin vielä omaa lapsuuttani. Meitä on 4 sisarusta, 26v sisko, 24v (minä), 18v veli ja 14v sisko. Eli isot on ikäerot mulla pienempiin siskoon ja veljeen. Parhaimmat välit on tällä hetkellä isosiskon kanssa - meillä sama elämäntilanne, perheet jne. Mutta pikkuveikka sitten hyvävä toisena Se suhde vaan on erilainen, tosi läheinen, mutta erilainen - Samalla tavalla huolta pitävän

 

Meidän esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa 6,5 vuotta.
He ovat toistensa parhaat ystävät, kuin paita ja peppu. :heart: :heart: (nyt 9v ja 2v)
En keksi mitään huonoa puolta isosta ikäerosta..

 

jatkuu.. lapsi laitteli viestin eteenpäin..

Niin samalla tavalla veljeni ja minun suhde on kehittynyt kuin omien lasteni - isompi pitää kaikessa aina pienen puolta ja kantaa huolta jokaisesta asiasta. Veljeni avautuu minulle jokaisesta asiasta, nyt tyttöystäviin liittyvissä, jopa seksistä uskaltaa puhua kanssani jne. Eli mielestäni suhteemme on todella läheinen!

Siskoni kanssa tuo 10vuotta ikäeroa ja emme ole ihan niiin läheisiä. Mutta LUONNE kysymys minusta edelleen - koska isosiskomme 26v sitten taas on läheisempi pienimmän siskon kanssa. Meneekö jo vaikeaksi Heillä siis kohtaa luonteet, mielenkiinnon kohteet ja harrastuksetkin enemmän kuin sitten taas minulla ja veljelläni kohtaa nämä asiat.

Luonne kysymys enemmän kuin ikä, sanoisin minä

 

Jaahas, mielenkiintoisia vastauksia eräiltä

No meillä pakon sanelemanan lapsilla ikäeroa 6-vuotta, esikoinen on nyt 8v ja kuopus 2v. Tämä ikäero on aivan loistava, olen todella tyytyväinen! Ikäero ei ole ainut asia mihin perustuu lasten välinen suhde, kuinka läheisiä heistä tulee jne. On enemmänkin luonne kysymys minusta!

Sen huomaa että kun on enemmän ikäeroa isosiskoa voisi sanoa sellaiseksi huolta pitäväksi -siskoksi. Heidän suhde on todella lämmin ja rakastava. Pienempi pitää isosiskoaan varmasti jonain idolinaan ja isompi hoivaa ja huolehtii pienemmästään.

Toisaalta tälläinen ikäero mahdollistaa myös pienempää saamaan enemmän huomiota - mutta toisaalta elää lasten kanssa koko ajan tavallaan erivaihetta, on erilaiset harrastukset, leikit, mielenkiinnon kohteet. Esikoinen alkaa olla jo esiteini iässä ja pienemmän kanssa väännetään hiekkakakkuja. Erilaiset tarpeet ja erilaista huomiota pitää osata antaa.

Tiedän myös perheen jossa pieni ikäero lapsilla ei ole automaattisesti luvannut hyviä suhteita lapsille, oikeesti ei voi vannoa että pieni ikäero tekisi jotain ihmeitä. On niin luonteesta kiinni - naapuri perheessäkin lapset 2,5v ja 3,5v eli vuoden ikäerolla ja lapset eivät tule toimeen toistensa kanssa yhtään, koko ajan ovat toistensa kurkuissa kiinni! Toki voi aika tehdä tehtävänsä ja tilanne muuttuu, mutta ei välttämättä.

Esikoinen ei meillä todellakaan ole lellitty pikku-kakara Siihenkin vaikuttanee ihan muut asiat kuin vain lasten ikäero. Vanhemmista kiinni. Huomaan kyllä että helposti tässä tilanteessa antaa pienemmälle jopa liikaa huomiota, ettei sitten hänestä tule sellainen kaikki-tänne-heti-nyt Siihen vaan on aikaa vanhemmilla panostaa nyt enemmän. Eli siinäkin tilanteessa pitää vaan itse tiedostaa se ettei näin pääse tapahtumaan.

Joo. tuossa tilanteessa pienemmästä tulee helposti lellikakara. Eräät kouluikäiset lapset toivat juuri parivuotiasta pikkusiskooaan jonon eteen ja sanoivat hänelle. sinä pääset ekaksi laitteeseen... heh. ei sitten vanhemmat opettaneet, että heidän perheen vauva ei etuile muita ihmisiä, vaikka heillä perheessä saisikin kaiken ekaksi ja olisi hemmoteltu.

 

Jaahas, mielenkiintoisia vastauksia eräiltä

No meillä pakon sanelemanan lapsilla ikäeroa 6-vuotta, esikoinen on nyt 8v ja kuopus 2v. Tämä ikäero on aivan loistava, olen todella tyytyväinen! Ikäero ei ole ainut asia mihin perustuu lasten välinen suhde, kuinka läheisiä heistä tulee jne. On enemmänkin luonne kysymys minusta!

Sen huomaa että kun on enemmän ikäeroa isosiskoa voisi sanoa sellaiseksi huolta pitäväksi -siskoksi. Heidän suhde on todella lämmin ja rakastava. Pienempi pitää isosiskoaan varmasti jonain idolinaan ja isompi hoivaa ja huolehtii pienemmästään.

Toisaalta tälläinen ikäero mahdollistaa myös pienempää saamaan enemmän huomiota - mutta toisaalta elää lasten kanssa koko ajan tavallaan erivaihetta, on erilaiset harrastukset, leikit, mielenkiinnon kohteet. Esikoinen alkaa olla jo esiteini iässä ja pienemmän kanssa väännetään hiekkakakkuja. Erilaiset tarpeet ja erilaista huomiota pitää osata antaa.

Tiedän myös perheen jossa pieni ikäero lapsilla ei ole automaattisesti luvannut hyviä suhteita lapsille, oikeesti ei voi vannoa että pieni ikäero tekisi jotain ihmeitä. On niin luonteesta kiinni - naapuri perheessäkin lapset 2,5v ja 3,5v eli vuoden ikäerolla ja lapset eivät tule toimeen toistensa kanssa yhtään, koko ajan ovat toistensa kurkuissa kiinni! Toki voi aika tehdä tehtävänsä ja tilanne muuttuu, mutta ei välttämättä.

Esikoinen ei meillä todellakaan ole lellitty pikku-kakara Siihenkin vaikuttanee ihan muut asiat kuin vain lasten ikäero. Vanhemmista kiinni. Huomaan kyllä että helposti tässä tilanteessa antaa pienemmälle jopa liikaa huomiota, ettei sitten hänestä tule sellainen kaikki-tänne-heti-nyt Siihen vaan on aikaa vanhemmilla panostaa nyt enemmän. Eli siinäkin tilanteessa pitää vaan itse tiedostaa se ettei näin pääse tapahtumaan.

Joo. tuossa tilanteessa pienemmästä tulee helposti lellikakara. Eräät kouluikäiset lapset toivat juuri parivuotiasta pikkusiskooaan jonon eteen ja sanoivat hänelle. sinä pääset ekaksi laitteeseen... heh. ei sitten vanhemmat opettaneet, että heidän perheen vauva ei etuile muita ihmisiä, vaikka heillä perheessä saisikin kaiken ekaksi ja olisi hemmoteltu.

oikeasti hieman kiristeli hermoja tuossa tilanteessa kun kauan jonottanut... vaikka heidä nkakara itkisi, niin silti ei muita etuilla...

 

Jaahas, mielenkiintoisia vastauksia eräiltä

No meillä pakon sanelemanan lapsilla ikäeroa 6-vuotta, esikoinen on nyt 8v ja kuopus 2v. Tämä ikäero on aivan loistava, olen todella tyytyväinen! Ikäero ei ole ainut asia mihin perustuu lasten välinen suhde, kuinka läheisiä heistä tulee jne. On enemmänkin luonne kysymys minusta!

Sen huomaa että kun on enemmän ikäeroa isosiskoa voisi sanoa sellaiseksi huolta pitäväksi -siskoksi. Heidän suhde on todella lämmin ja rakastava. Pienempi pitää isosiskoaan varmasti jonain idolinaan ja isompi hoivaa ja huolehtii pienemmästään.

Toisaalta tälläinen ikäero mahdollistaa myös pienempää saamaan enemmän huomiota - mutta toisaalta elää lasten kanssa koko ajan tavallaan erivaihetta, on erilaiset harrastukset, leikit, mielenkiinnon kohteet. Esikoinen alkaa olla jo esiteini iässä ja pienemmän kanssa väännetään hiekkakakkuja. Erilaiset tarpeet ja erilaista huomiota pitää osata antaa.

Tiedän myös perheen jossa pieni ikäero lapsilla ei ole automaattisesti luvannut hyviä suhteita lapsille, oikeesti ei voi vannoa että pieni ikäero tekisi jotain ihmeitä. On niin luonteesta kiinni - naapuri perheessäkin lapset 2,5v ja 3,5v eli vuoden ikäerolla ja lapset eivät tule toimeen toistensa kanssa yhtään, koko ajan ovat toistensa kurkuissa kiinni! Toki voi aika tehdä tehtävänsä ja tilanne muuttuu, mutta ei välttämättä.

Esikoinen ei meillä todellakaan ole lellitty pikku-kakara Siihenkin vaikuttanee ihan muut asiat kuin vain lasten ikäero. Vanhemmista kiinni. Huomaan kyllä että helposti tässä tilanteessa antaa pienemmälle jopa liikaa huomiota, ettei sitten hänestä tule sellainen kaikki-tänne-heti-nyt Siihen vaan on aikaa vanhemmilla panostaa nyt enemmän. Eli siinäkin tilanteessa pitää vaan itse tiedostaa se ettei näin pääse tapahtumaan.

Joo. tuossa tilanteessa pienemmästä tulee helposti lellikakara. Eräät kouluikäiset lapset toivat juuri parivuotiasta pikkusiskooaan jonon eteen ja sanoivat hänelle. sinä pääset ekaksi laitteeseen... heh. ei sitten vanhemmat opettaneet, että heidän perheen vauva ei etuile muita ihmisiä, vaikka heillä perheessä saisikin kaiken ekaksi ja olisi hemmoteltu.

oikeasti hieman kiristeli hermoja tuossa tilanteessa kun kauan jonottanut... vaikka heidä nkakara itkisi, niin silti ei muita etuilla...

Niinhän kirjoitinkin että helpommin käy sitten niin päin että siitä pienemmästä tulee lellitty - kaikki_tänne_heti_mulle_nyt tyyppi!

On vanhemmista kiinni, miten haluaa lapsensa kasvattaa!

On vanhempia joissa pienelläkin ikäerolla lapset ja silti pienin on ns. lellitty Paljon tunnen näitä.

ps. Meillä siis osattu välttää juuri sitä että pienempi sais kaiken haluamansa mm. saa ihan rauhassa odottaa jos vaikka isomman kanssa pelaan lautapeliä johon pienempää ei voi ottaa mukaan tmv.