Isin tyttö..!?

Meidän 3v. tyttö on niin isin tyttö että äitiä, siis mua ottaa välillä päähän! Kaikki asiat pitäis isin tehdä, äiti ei kelpaa mihinkään enää. Isi nukuttaa, käyttää potalla, auttaa pukemisessa, syömisessä..ym.
Onko muilla ollu tällästä ongelmaa? Mikä ihme auttais asiaan..
Tähän on varmasti osasyynä se että olen nyt joutunut lepäilemään,kun odotan kolmatta lastamme, enkä ole saanut nostella yms. raskaita hommia tehdä.Lastenhoito on siis ollut isin vastuulla jonkun aikaa ja oli myös toista lasta(nyt 1,5v)odottaessani sama juttu..
Vai onkohan tyttö vaan kyllästyny äitiin joka on kumminki pääsääntösesti hoitanu isin ollessa töissä??
 
Meidän poika, joka kylläkin on vasta 8kk, on jotenkin aina ollut enemmän isänsä poika. Isä on saanut itkutkin aina rauhoittumaan paremmin. Jokin aika sitten kun isi oli kipeenä ja makas vaan sängyssä pari päivää, oli äiti ensimmäistä kertaa suosittu, kun isi ei pystynyt olla touhuamassa pojan kanssa. Pari kertaa oikeen itki isänsä sylissä mun perään, kun kävelin ohi enkä ottanutkaan syliin.
Kai se osapuoli on sit suositumpi kumman kanssa lapsi touhaa enemmän.
 
Oonhan mää ilonen ja onnellinen, että mies on mukana lapsenhoidossa :) , mutta just siksikin tuntuu välillä niin pahalta kun voisin hyvin tehdä jotain kevyempää lasten kans, mutta kun tyttö ei huoli äitiä! Käy vaan sääliksi mieskin kun se joutuu käymään töissä ja hoitaan kotona vielä lapsetkin yksin..
Ja on toi tyttö ollu jo enemminkin tällänen, ei ainoastaan nyt mun lepokuurin aikana.Esim. talvella ku mies lähti aamulla aikasin töihin ja sitte tyttö huomas herätessään et isi oli lähteny, ni saatto puolikin tuntia huutaa ulko-ovella isin perään eikä mikään auttanu..siinä sitte herättiin kaikki(onneks asutaan omakotitalossa) :/
 
NINZUKKA
meillä on kaikki ollet alussa, niin kauan ku tissiä ovat saanet äidin lapsia, sen jälkeen varsinkin pojat ovat ollet isin kavereita, eikä se mua haittaa, en mä nyt niin mustasukkainen lapsestani ole.
 
Meillä on justiin samanlaista.Tyttö,5-vuotias on kyllä isin tyttö.Aina kun isi on kotona, kaikki kysytään isiltä ja vain isiä uskotaan.Sitte meidän neiti osaa olla aika kierä.Jos minä kiellän jonku asian,tyttö kysyy vielä isiltä,kun se lupaa helpommin.Onhan se hyvä että isäkin on lapsen kans mutta on mullakin hermot menny jonku kerran.
 
meillä oli kans jossain veihees likalla sellanen vaihe ja sitten on taas ollut äiti-vaikekkin, että noita tuollasia tulee ja menee.Mutta ymmärrän kyllä varmasti "turhautumisesi"kun ei mikään apu kelpaa ja varmasti miehellesikin tulee jossain veiheessa varmasti että"hu hu"kun jokapaikassa saa olla itteänsä puikkaamas.muistan kyllä itsekkin kun oli kysessä joku ihan pikku juttu,mitätön esim:kynä tippu lattialle ja likka huusi iskää apuun ja voi hirvitys jos minä menin nostamaa,niin kauhee huuto ja kiukku,että välillä oli tosi ärsyttävääkin, mutta isommissa jutuissa minä nautin kun sai itselle vähä omaa aikaa.mutta toivotaan nyt että vähä edes laantuis teitin muksun isin tyttö fuuru :)
 
Sarita-80
No meillä on nyt niin, että kun olen lasten kanssa kotona niin kelpaan, mutta heti kun isi tulee töistä, niin minua ei enää olekaan. Meillä myös 3v tuo tyttö.
Toisaalta ikävöi minua kun olen poissa. Kaippa tuo vaihe menee aikanaan ohi.
 
-jansku-
Vanhin tyttö oli oikeastaan äidin tyttö, koska olin kotona hänen kanssaan, kun hän oli pieni. keskimmäinen tytär oli isin tyttö, koska itse opiskelin, kun oli pieni, ja isä oli silloin kotona lasten kanssa. Ja nuorin poika on äidin poika, koska olen ollut hänen kanssaan kotona....joten kyllä se vähän taitaa mennä niin, että kumpi on tietyssä vaiheessa enempi lasten kanssa, niin "heidän" lapsia lapsista tulee.....tosin, kun nyt tytötkin on meillä isommat, niin ihan yhtä paljon kummankin lapsia ovat ..... :)
 

Yhteistyössä