Isän tyttö, huono äiti ?

[Enne]

Hei vaan kaikille !

Voi olla että mulla on tänään vaan huono päiväkin, mutta tulin tänne kuitenkin purkautumaan, vaikka tämä asia ehkä onkin vähän lapsellinen, mutta kuitenkin.

Onko teillä muilla niin, että lapsenne ilostuu enemmän nähdessään isänsä kuin äitinsä ?
Kyllähän tuo on varmasti ihan normaalia, on varmasti niitä ns. äidin poikia ja ns. isän tyttöjä. Mutta olen myös miettinyt sitäkin että olenko ollut kauhean hyvä äiti, varsinkin parina ensimmäisenä kuukautena kun lapsemme oli syntynyt. Vauvalla oli vatsavaivoja ja oli todella itkuinen ja hankalasti tyynnyteltävä yms. Meillä ei nukuttu juurikaan yöllä, eikä varsinkaan päivällä. Olin todella itkuinen, hermostunut ja ennenkaikkea väsynyt.
Imetys ei sujunut ja tunsin että olen tosi huono äiti kun mikään ei oikein tuntunut onnistuvan, enhän pystynyt edes ruokkimaan lastani jne. Vauva ei varmasti tuntenut saavansa minulta turvaa ja tukea kun oli pieni ja avuton.

Nyt vauva on puolivuotias ja todella tyytyväinen ja iloinen tyttö ja hänen kanssaan on tosi ihanaa puuhata kaikenlaista.

Nyt sitten kun tyttö on tuollainen ns. helppo vauva, niin isäkin on enemmän lapsen kanssa. Joten olenkin ajatellut että onko lapselle jäänyt kuva että isä vain on aina hyväntuulinen ja turvallinen ja minä epävakaa ja pahantuulinen, koska ne pari ensimmäistä kuukautta vauvan kanssa olin sellainen. En ole kuitenkaan enää.

Silti mielessä välillä käy että olenko huono äiti, eikö lapseni tunne olevansa turvassa sylissäni, eikö hänen ole hyvä olla kanssani, koska aina kun hän näkee isänsä hän on yhtä hymyä ja nauraa ja hihkuu innoissaan. Ei hän minut nähdessään noin reagoi, ainakaan yhtä innostuneesti. Tottakai minusta on ihanaa että isä ja tytär viihtyvät hyvin yhdessä, sitä on ihana katsellakkin.

Vai olisiko se sitten sitä että minä olen hänen kanssaan lähes aina ja isä vain iltaisin töiden jälkeen... En tiedä. Onko teillä muilla jotain vastaavan kaltaisia tuntemuksia vai kuvittelenko minä vain omiani ?

Tuntuu vaan niin pahalta jos lapseni ei tunne oloaan turvatuksi ja hyväksi kanssani joko siksi että olin alkuun sellainen kuin olin tai jostain muusta syystä. Itse kun nautin täysin siemauksin lapseni kanssa olemisesta, enkä voisi kuvitellakkaan elämääni ilman häntä.

No, tämä nyt ehkä oli typerä vuodatus, mutta tulipahan purkauduttua Kiitos jos edes joku jaksoi lukea !

 

[normaalia]

Minusta tuo on ihan normaalia, että lapsi ilahtuu iskän töistä kotiutumisesta ja tykkää olla illat isän kanssa . Molemmat lapseni ovat sellaisia, enkä ole siitä huonoa omatuntoa kantanut. Eli siis koen asian niin, että koska he ovat päivät pitkät kanssani, niin iskän seura on uutta kivaa iltaan. Ja kyllähän päätteen ääressä istumatyötä tekevällä isällä on ihan toisella tavalla virtaa leikkiäkin lasten kanssa töiden jälkeen kuin minulla siinä vaiheessa päivää. Olen siis erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Nauti sinäkin, äläkä syyllistä itseäsi !

 

[Huono mieli pois]

Peesaan täysin edellistä vastaajaa, pitkän päivän jälkeen lapsesi ilahtuu vaihtelusta.

 

[niiin]

kyllähän se taitaa niin olla että ne isät on vähän niin kuin harvinaista herkkua, kun äidin kanssa ollaan päivät pitkät. Olen myös kuullut jutun jossa sanottiin että laosen on paljon helpompi kiukutella äidille, kun ei se äiti jätä, muut saattaa jättää mutta ei äiti. Äiti on siis niin turvallinen että hänelle voi vähän kiukutellakin... Vaikka sinun tilanteessasi ei vissiin ollut mistään kiukutuksesta kyse.

 

[MYÖS MEILLÄ]

Mulla on ihan samanlainen olo, vaikka ei missään vaiheessa oo ollu mitään ihmempää. Iskän kanssa nauretaan ja kujerrellaan vaan koko ajan ja äitin kanssa ihan totisena, vaikka kyllä se olen minä joka saa lapsen rauhoitettua ja nukutettua paremmin. Ehkä se on sitä että äiti turvallinen ja koko ajan läsnä kun taas isä vähemmän kotona ja leikitään aina. On vaan kotenkin sellaien olo että lapsi ei välitä minusta, vaikka asia ei näin varmasti ole. Lapsi meillä vasta 5kk, ehkä se tässä vielä kääntyy kun äiti lähtee myös töihin...

 

[*pirpanat*]

Ole hyvilläsi tyttösi ja hänen isänsä loistavasta suhteesta. Meillä ovat molemmat tyttäret "isin tyttöjä" ja olen tietoisestikin alusta saakka tukenut heidän suhdettaan. On lukuisia tutkimusksia siitä että naiset joilla on takana läheinen/onnistunut isäsuhde ovat tulevaisuuden miessuhteissaan onnellisempia. Tämän len myös huomannut käytännössä ihan lähipiirissä. Ja vaikka näin ei olisikaan niin ainahan lapsen ja vanhemmat hyvä suhde on loistava juttu.

Ja sinusta äitinä se ei tee huonompaa. Itsekin josksu huonoina päivinä olen ajatellut, että olenko itse vajavainen kun tytöt ovat olleet aina isänsä perään. Mutta oikeasti olen kyllä todella onnellinen että tyttärilläni on hyvät ja läheiset suhteet myös isäänsä vaikka itse olenkin heille se "tavallisempi" (olen kotona).

Hyvää jatkoa!

 

[Huono mieli pois]

*pirpanat* kommentoi: On lukuisia tutkimusksia siitä että naiset joilla on takana läheinen/onnistunut isäsuhde ovat tulevaisuuden miessuhteissaan onnellisempia.

Tämäkin on totta, eli jos on kokenut isän kanssa hyvän suhteen ja isän arvostuksen, niin tutkimusten mukaan ei ole niin tarpeen olla joka karvaturvalle mieliksi, vaan on itsetuntoa toimia omaa itseään ja kroppaansa arvostaen.
Toki näin voi olla muillakin, mutta hyvä isäsuhde tukee tätä.