Isän suhtautuminen lapseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aikuinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Aikuinen"

Vieras
Isä ilmoitti 7-vuotiaan pojan jalkapallokouluun. Jalkapallokoulu kestää 8 kertaa, vielä on 2 kertaa ensi viikolla jäljellä. Tällä viikolla oli 3 kertaa. Poika oli maanantaina treeneissä, tiistaina ei suostunutkaan pelaamaan, vaikka kentän laidalle asti olivat päässeet.
Isä suuttui pojalle, lupasi, että koko kesänä ei käydä missään, odotellaan vain koulun alkamista.
Uhosi myös, ettei osta pojalle enää koskaan mitään. Poika sai myös viikon kotiarestia, menetti pelikonsolinsa ja tietokonevuoronsa.

Eilen pojalla oli treenit, isä ei suostunut lähtemään poikaa viemään, joten minä äitinä lähdin pojan mukaan.

Treenit sujuivat hyvin ja olin ylpeä pojasta. Poika kehui isälleen kotona, että treenit menivät hyvin ja oli kivaa. Isä vain önähti vastaukseksi.

Muutoinkaan isä ei ole poikaa mitenkään huomioinut. Eilen illalla ei kuuleman mukaan ehtinyt toivottaa lapselle hyvää yötä, telkkarin katsominen oli tärkeämpää.

Kysyin mieheltä, onko hän edelleen lapselle vihainen. Mies vastasi, että on edelleen vihainen ja pitää sen minkä lupaa.
Käskin miehen mennä itseensä, poika on kuitenkin vasta 7-vuotias eli täysin lapsi vielä ja isä kuitenkin jo lähes 40.

Tekee niin pahaa pojan puolesta, kun isä on täysin välinpitämätön häntä kohtaan pelkästään yhden jalkapallotreenin vuoksi!!!
 
"Isä suuttui pojalle, lupasi, että koko kesänä ei käydä missään, odotellaan vain koulun alkamista.
Uhosi myös, ettei osta pojalle enää koskaan mitään. Poika sai myös viikon kotiarestia, menetti pelikonsolinsa ja tietokonevuoronsa."


Ei voi olla totta :O Onhan tämä provo, onhan?
 
Isä oli myös haukkunut poikaa itkupilliksi, märyiikaksi ja idiootiksi. Oli myös sanonut lapselle, ettei tästä koskaan mitään, pelkkä saamaton laiskiainen.

Mieheni on ilmeisesti täysin empatiakyvytön.
 
Sanoin miehelle, että hänellä on tämä päivä aikaa miettiä sanomisiaan ja tekemisiään. Mikäli hänessä ei ole miestä pyytämään lapselta anteeksi ja myöntämään oma typeryytensä lapselle, niin me lähdemme lasten kanssa.

Lapsesta välittämisen ei pitäisi olla kiinni yhdestä treenistä tai mistään muustakaan yhtä vähäpätöisestä asiasta.
 
  • Tykkää
Reactions: mamacita_
Tästä jäi nyt se oleellinen pois. Eli jos oli jo kentälle päästy, miksei poika halunnutkaan osallistua? Voi olla pojaltakin jonkinlaista kapinaa/vallankäyttöä, ja jos vastaavaa on esiintynyt pidempään saattaa hyvänkin vanhemman pinna katketa.
 
Ehkä isä voisi myös miettiä miksi treenit hänen läsnäollessaan alkoivat jumittaa. Kun taas sinun vuorollasi kaikki sujui.

Kyllä vähemmälläkin mollaamisella ja lyttäämisellä noin nuorella lapsella tulee asiaan jos toiseenkin ihme lukkoja niin ettei mistään meinaa tulla mitään.

Onko miehesi kannustuksesta koskaan kuullut?
 
[QUOTE="Aikuinen";28603067]Sanoin miehelle, että hänellä on tämä päivä aikaa miettiä sanomisiaan ja tekemisiään. Mikäli hänessä ei ole miestä pyytämään lapselta anteeksi ja myöntämään oma typeryytensä lapselle, niin me lähdemme lasten kanssa.

Lapsesta välittämisen ei pitäisi olla kiinni yhdestä treenistä tai mistään muustakaan yhtä vähäpätöisestä asiasta.[/QUOTE]

Luojan kiitos lapsella on edes yksi täysipäinen vanhempi.
 
Muut kerrat lapsi on mennyt mielellään treeneihin. Tällä kertaa isä oli psyykannut lasta jo autossa sanoen, että siellä kentällä on tarkoitus tehdä treenit täysillä eikä sinne päin. Poika on ujo, mutta tekee treenit parhaan kykynsä mukaan.
Luulen, että treenin peruminen sai alkunsa juurikin isän sanoista, ettei hän kehtaa katsella pojan laiskottelua kentällä.
 
Kiinnostaisi tietää vähän enemmän tilanteestanne kokonaisuutena. Ylirakoiko miehesi muissakin asioissa? Millainen suhde isällä pojalla ylipäätänsä on? Onko ollut ongelmia ja jos niin millaisia? Kertomasi perusteellasi saa kyllä kuvan, että miehelläsi ei välttämättä ole pääkoppa parhaassa mahdollisessa kunnossa? Tarvitsisiko hän ja samalla koko perhe ulkopuolista apua?
 
[QUOTE="Aikuinen";28603102]Muut kerrat lapsi on mennyt mielellään treeneihin. Tällä kertaa isä oli psyykannut lasta jo autossa sanoen, että siellä kentällä on tarkoitus tehdä treenit täysillä eikä sinne päin. Poika on ujo, mutta tekee treenit parhaan kykynsä mukaan.
Luulen, että treenin peruminen sai alkunsa juurikin isän sanoista, ettei hän kehtaa katsella pojan laiskottelua kentällä.[/QUOTE]

No jos on tolla tavalla puhunut lapselle ennen treenejä niin ei ihme jos ei halunnut mennä!
 
Tähän saakka isällä ja pojalla ei ole ollut ongelmia. Ovat tykänneet tehdä yhdessä rakennushommia, potkineet pihalla palloa, leikkineet yhdessä legoilla yms. rentoa yhdessä tekemistä.
Tämä tilanne tuli itselleni täytenä yllätyksenä, en olisi osannut odottaa mitään tällaista, koska heillä ei ole ollut mitään konflikteja aiemmin.
 
Yrittäisin sinuna keskustella miehen kanssa kaikessa rauhassa mahd. Rakentavassa hengessä asiasta. En heti lähtisi uhkailulinjalle. Tässä,on teille haastetta, mutta pystytte sen varmasti selvittämään mikäli haluatte. Yritä saada miehesi ymmärtämään miten hänen reagointinsa on on mennyt aivan överiksi ja miltä se tuntuu lapsesta ja sinusta äitinä. Mitä seurauksia sillä konkreettisesti voi olla. Pohtikaa miten tilannetta voisi korjata, mielestäni isän tulisi pyytää anyeeksi käytöstään pojalta. Kertoa, että poika on rakas omana itsenään tms. Uskoisin miehen ymmärtävän oman lapsellisuutensa, mutta onko hänestä nöyrtymään ja myöntämään tämä? Kyllähän tuollainen " kasvatus" tulee vaikuttamaan pojan itsetuntoon ja isän ja pojan väliseen suhteeseen, jos sen sallitaan jatkuvan.
 
[QUOTE="Aikuinen";28603036]Isä oli myös haukkunut poikaa itkupilliksi, märyiikaksi ja idiootiksi. Oli myös sanonut lapselle, ettei tästä koskaan mitään, pelkkä saamaton laiskiainen.

Mieheni on ilmeisesti täysin empatiakyvytön.[/QUOTE]

Ai kamala. Toivottavasti lapsi ei muista, eikä ymmärrä mitä nuo tarkoittaa.
 
Kuulostaa aika rajulta tekstiltä isän suusta. Miehelläsi taitaa olla meneillään jokin dilemma jonka purkaa poikaan.

Onko sun mies joskus halunnut esim. futistähdeksi, mutta ei ole onnistunut? Meinaan jotkut vanhemmat yrittävät muokata lapsistaan sellaisen, mihin itse eivät ole syystä tai toisesta kyenneet. Ja elävät tätä menetettyä unelmaa lapsensa kautta sitten.
 
Olen itse elävä esimerkki ihmisestä, joka harrasti lapsena monta vuotta toisen vanhempansa puolesta ja eli todeksi vanhempansa unelmia. Sain kokea paljon aivan samanlaisia tilanteita, menetin mm. viikkorahani moneksi viikoksi ja mahdollisuuden päästä ratsastusleirille, jos jääkiekkokentällä ei peli kulkenut isäni mielestä riittävän mallikkaasti. Henkistä väkivaltaa, mitätöintiä, haukkumista, myös fyysistä väkivaltaa rangaistukseksi pelissä epäonnistumisesta.

Voin kertoa, että yksikin kerta tuollaista vahingoittaa lasta. Tuon täytyy loppua heti. Olen iloinen siitä, että suhtaudut asiaan vakavasti.
 

Yhteistyössä