isäpuolen ja murkkuikäisen taistelut

mä oon ihan neuvoton välillä.. vanhin poikani on 13 ja murkkuikä alkanut. hän on muutenkin aina ollut vähän "vaikea kasvatettava" muuten ihana poika, mutta suuttuu komentamisesta ja siitä jos ei heti usko hänen puheitaan. isäpuoli ei yleensä puutu kasvatukseen paitsi jos hermot menee jonkun asian takia.. esim. jotain on rikottu tai sotkettu. huutavat ja haukkuvat toisiaan ja saan itse kuulla olevani huono kasvattaja kun meen väliin. viimeksi isäpuoli uhkasi vetää turpaan tätä poikaa. poika kyllä huusi tosi törkeyksiä mutta niin myös isäpuoli. olivat aivan "samalla tasolla" riidellessään ja tunsin taas olevani ainut aikuinen tässä perheessä. mulla on 2 poikaa aiemmasta liitosta ja 2 pientä nykyisestä. vauva syntyy keväällä. olemme olleet 8 vuotta yhdessä nykyisen kanssa ja ongelmia on ollut koko ajan kasvatusperiaatteista. hän on saanut vanhanaikaisen kuri-kasvatuksen eikä voi sietää kun lapset ei usko.. omiltaan 3-4 vuotiailta sietää kyllä enemmän "tietenkin". itse en hyväksy väkivaltaa ja jos kerrankin vetää lasta turpaan niin lähdemme kaikki. olemme keskustelleet ja tuntuu aina välillä että nyt alkaa mennä paremmin mutta sitten taas ollaan saman ongelman edessä. ja syyttelemme toisiamme suutuspäissämme. varmaan muilla on samoja kokemuksia ja ongelmia uusperheissä.

 

se on jokaisen oma päätös miten monelle miehelle lapsia tekee. turha sit valittaa kun ongelmia tulee.. tietenkin niitä on jos lapsia on monelle isälle.

 

Meillä kans 14-v tyttö porukan vanhin ja olemme uusperhe.Ajoittain saan olla välikätenä avokkini ja tytön asioissa.Esim vast`ikään tyttö tupakista kärähti,niin hän sai olla arestissa pitkään.Tosin minä olisin lopettanut arestin aiemmin,mutta avokkini oli sitä mieltä että lyhyt aresti ei auta.Keskustelimme asiasta ja saimme jonkinlaisen sopusuhtaisen päätöksen aikaiseksi.
Tänään tyttömme kaupungille lähdössä ja saimme taas tingata kotiin tulo ajasta,avokkini tahtoisi tytön aiemmin kotiin,kuin minä annoin tytölle tunteroisen "lisäaikaa".

Nämä tälläiset asiat ovat varmaankin joka perheen arkea,sillä en uskokaan,että perheissä jossa molemmat vanhemmat haluavat olla osallisina lapsien elämään,että heillä siis yhdestä suusta tulisi kaikki säännöt ja ajat sovituiksi,tai sit toinen vaan päättää ja toinen ei välitä/ei kiinnostu lapsen asioista.

Pieniä ovat nämä asiat kuitenkin,kun murrosikä alkamaisillaan,kohta on olut ja viinakset kuvioissa useimmilla,joten sitten sitä asioista saakin vasta olla väittelemässä!

Mielestäni on hyvä että uusperheessä kuitenkin molemmat vanhemmat puuttuvat asioihin ja ovat sääntöjä laittamassa,mutta tasapuolisesti säännöt tulee olla jokaisella lapsella samat